Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys ahdistaa. Ehdotuksia, mitä tekemistä?
02.06.2020 |
Varsinkin nyt kun nätit säät, niin tulee olo, että pitää ulkoilla. Yritän tsempata itseäni, teen lähteissä eväät ja kävelen/pyöräilen jonnekin kivaan paikkaan. Syön eväät ja noh, yritän nauttia maisemista, mutta ei sekään jaksa piristää. Olen jo luopunut ajatuksesta parisuhteesta, mutta että olisi kavereita, ystävistä ei voi haaveilla, kun vaan alkaa ahdistamaan lisää. Kaikki ovat liikenteessä porukoissa, kuuluu naurun remakkaa ja piknik eväät jaetaan yhdessä.
Harrastuksista ei löydy ketään. Kaikilla on omat menonsa ja kaverinsa, harrastuksen ajan vain ollaan samaa porukkaa. Nyt kun baarit aukeni, ajattelin käydä eilen terassilla. Mitäpä siellä, yksin istuin ja kukaan tullut edes pöytääni, vaan kaikki minulle puhuneet lähinnä kysyivät onko paikat vieressäni vapaana vain ottaakseen siitä tuolit toisiin pöytiin.
Olisiko jotain ehdotuksia, millä saisi aikaa kulumaan ja mieltä piristettyä? Viikonloppuna kun istuin taas retkellä hetken kahvia nauttien, mieleeni hiipi taas ikävä ajatus, että jos katoaisin siltä istumalta, milloin edes huomattaisiin että olen kadonnut. Vedet nousivat silmiini ja en päässyt itkemättä ihan kotiin asti.
Ehdotuksia, miten tsempata itseään?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Tämä sun tilanne taitaa olla aika uusi? Sitten kun lähestyt 10v yksinäisyydessä niin nuo tunteet menee ohi ja kovetut. Lopulta huomaat että olet onnellisempi kun ei ole muita ihmisiä elämässäsi. Multa loppui kaikki ongelmatkin. Kun olin ihmisten kanssa tekemisissä olin aina ongelmissa. Huomasin että vika ei ole minussa vaan muissa ihmisissä. Kato kun ne muut ihmiset yrittää aina käyttää hyväksi kilttiä ihmistä ja jos vetelet niitä lättyyn tai sanot että ei käy niin olet paska tyyppi. Savvy?
Minulla ei ainakaan ole menneet, vaikka olenkin 10 vuotta ollut yksinäinen. Kyllä se ajatus on silti siellä taustalla, että kaipaan seuraa. Muuten kyllä myönnän sen, että jos on kiltimpi ihminen niin monet jyräävät sinut ja muuten käyttävät hyväkseen. Se on kyllä tuttua. Sen vuoksi parempi yksin kuin huonossa seurassa. Silti niitä ystäviä silti kaipaa ja toivoo tapaavansa joskus sellainen joka oikeasti jäisi elämääni. Voi sanoa, että tähän tottuu, mutta itselle silti vaikeaa hyväksyä. Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitokset kommenteista.
Tosiaan, harrastukset on juurikin noita ryhmäliikuntajuttuja olleet. Joukkuelajit eivät toimi, koska olin koulussakin se, joka valittiin aina viimeisenä joukkueeseen. En ole lähellekään edes keskinkertainen missään lajissa.
Tänään menen taas retkelle, eväät mukaan, etsin rauhaisan paikan luonnon ääreltä. Tämän päälle yksi huurteinen jollakin terassilla, ja voin vaikka itse mennä johonkin pöytään, jossa näyttäisi olevan tilaa. Eipä siinä oikein ollut kysyjille juteltavaa, kun hämmennyin. Se tyhmä fiilis, kun luulee, että joku istahtaisi seuraan, mutta nappaakin vain tuolin...
Vierailija kirjoitti:
Hyppää järveen
Zinc
Et oo tajunnut sitten ite vielä
Joo, samat fillikset. Istun suurimman osan ajasta ihan vain kotona, palstailen, surffailen, siivoan, jne. Ihmisten ilmoilla on tosi vähän yksikseen kulkevia, kaikki ovat aina pareittain tai ystäväporukassa. Monessa paikassa katsotaan myös oudosti jos tulet yksin, mm. ravintolassa, kylpylässä, terassilla, jossain ryhmäliikunnan tutustumispäivässä... Kävin viime uutenavuotena yksin uudenvuodenbileissä ja sielläkin katsottiin oudosti kun olin yksin. Jos juttelin ihmisille, niin heidänkin eka kysymys oli että miksi oon tullut yksin?
En osaa ymmärtää miksi yksinolo ja yksin tekeminen on niin iso mörkö ihmisille, että pitää tuijottaa ja oudoksua jos ei ole ketään käsipuolessa.
Englanniksi sanotaan "to make friends". Eli kyllä siinä on itse aktiivinen osapuoli.
Suosittelen kaikille yksinäisille erittäin lämpimästi Karla Niemisen kirjaa "Olet hyvä tyyppi". Siinä on tosi hyviä konkreettisia vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen sivusto on olemassa
Tuli jotenkin suru noita lukiessa, kun siellä on tosi paljon nuoria ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebook, yksinäiset yhteen - ryhmä.
Minulla on parikymppinen poika, joka on paljon yksin. Ollaan juteltu siitä, että ystäviä ei vain ilmaannu jostain, vaan täytyy nähdä aika paljon vaivaa. Olla itse aloitteellinen, yrittää, ja jopa vähän niinkuin "tehdä" itselleen niitä ystäviä.
Jos ikää on jo enemmän, se on vähän hankalampaa, kun monilla on elämä jo niin täysi. Mutta kyllä ystäviä, tai ainakin kavereita löytyy. Juttelee jonkyn ihmisen kanssa, kunnes löytyy joku yhteinen tekijä, siihen liittyen sitten joku seuraava tapaaminen (lenkki, istutusten ihailu, lemmikin hoito, elokuva joka kiinnostaa molempia, joku paikka jonka molemmat haluavat nähdä...)
Ei liian päällekäyvästi, ja ei kannata pettyä liikaa jos ko. meno ei onnistukaan. Itse en peru sovittuja asioita, mutta tosi moni peruu, ei ätkä sinänsä tarkoita sillä mitään pahaa, sillä hetkellä olikin vaan jotain muuta.