Olisiko kukaan kiinnostunut lukemaan elämänkertani?
Aloin jo 8-vuotiaana kirjoittamaan päiväkirjaa. Kirjoitin 23-vuotiaaksi asti.
Olen purkanut tunteitani uskonnollisen lahkoperheen lapsena, fyysiset ja psyykkiset pahoinpitelyt, äidin mielenterveysongelmat, vastuuni 8-vuotiaana lastenhoitajana kun äitini oli lataamossa, koulukiusaamisen, irtaantumisen lahkosta ja perheestä, läheisten hylkääminen koska en noudattanut lahkon sääntöjä, sijoitus valtion laitokseen, siskon itsemurha, aikuiseksi kasvamisen räpiköinti, teiniäitiys, kamppailu hyvän elämän puolesta, kouluttautuminen, selvityminen.
Ajattelin ensin repiä ja polttaa nuo kirjat, mutta ajattelin voisiko niistä siltikin olla vaikka apua jollekin?
Kommentit (17)
Moni voisi löytää tarvitsemaansa vertaistukea sellaisesta elämäkerrasta.
Kyllä varmasti löytyisi lukijakunta jos elämkerran kirjoittaisit 👍
Evvk. Tollasia on ihan tarpeeksi jo
Olen kuuntelemassa juuri Essi Ihosen Ainoa taivas -kirjaa ja vaikka se ei ihan todellisuutta olekaan, niin siinä on hyvin paljon todellisuutta ja se on mielenkiintoinen kirja. Sitä ennen kuuntelin Näkymättömät kalterit ja se oli tosi mielenkiintoinen.
Uskon siis, että jos kirjasta tulisi oikeasti hyvin kirjoitettu, niin lukisin sen mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Evvk. Tollasia on ihan tarpeeksi jo
Miten niin tuollaisia kirjoja jo tarpeeksi? Kerrohan mitä, niin luen ne!
Vierailija kirjoitti:
*elämäkerta. En olisi.
Kyllä se on elämänkerta.
Minua kiinnostaisi.
Aineksia kirjaan on tarpeeksi. Lukijoiden kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan se, että kirja on hyvin kirjoitettu, siinä käytetään vivahteikkaista kieltä ja sen juoni ja henkilöt ovat uskottavia ja välillä yllättäviä. Suosittelen kirjoittamisen opiskelua. Vaikka et koskaan julkaisisikaan kirjaasi, opit kirjoittamalla tuntemaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*elämäkerta. En olisi.
Kyllä se on elämänkerta.
Minua kiinnostaisi.
Joo eipä ole. Ei ole myöskään vaatteenkerta ja vuodenkerta vaan vaatekerta ja vuosikerta. Aina jaksaa hämmästyttää, miten ilman mitään tietoa jaksetaan lähteä vänkäämään väärää oikeaksi.
Kyse ei ole mistä kirjoitat, vaan miten.
Jos osaat kirjoittaa niin "Aamupieruni 1987-2010" kiinnostaa kaikkia.
Jos et osaa, niin ei kiinnosta ketään oli aihe mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole mistä kirjoitat, vaan miten.
Jos osaat kirjoittaa niin "Aamupieruni 1987-2010" kiinnostaa kaikkia.
Jos et osaa, niin ei kiinnosta ketään oli aihe mikä tahansa.
No nimenomaan. Monet kuvittelevat, että heistä on kirjailijaksi, koska heidän kohdalleen on sattunut esimerkiksi jokin tragedia tai merkittävä tapahtuma tms. Ei se ihan riitä.
Ylipäänsä ihmiset tuntuvat uskovan, että kuka tahansa voi noin vain ryhtyä kirjailijaksi tai runoilijaksi ja saada teoksensa julkaistua. Siellä on aika kova kilpailu ja joukossa todella lahjakkaita kirjoittajia ja rautaisia ammattilaisia, jotka ovat myös opiskelleet alaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole mistä kirjoitat, vaan miten.
Jos osaat kirjoittaa niin "Aamupieruni 1987-2010" kiinnostaa kaikkia.
Jos et osaa, niin ei kiinnosta ketään oli aihe mikä tahansa.
Ja se ei selviä kuin yhdellä tavalla---kokeilemalla.
Kyllä tuollainen antaa perspektiiviä ulkopuolelle ja uskoisin, että siitä olisi joillekin ihmisille apua. Varmasti kiinnostaisi jos olisi hyvin kirjoitettu.
Entä jos lähettäisi päiväkirjat sellaisenaan arvioitavaksi?
Päiväkirjat sellaisenaan voisi olla hyvä, näkee suoraan lapsen maailmaan.
*elämäkerta. En olisi.