Oletteko miehenne kanssa samannäköisiä ?
Onko se tavallaan itserakkautta, että valitsee itsensä näköisen puolison vai sitä, että etsii parhaimman näköisen geeniperimän ?
Usein puhutaan myös naimanaamoista, kun kasvonpiirteet ovat melkein identtiset. Jopa niin, että teitä luullaan sisaruksiksi.
Nyt täällä olisi kiva kuulla, kuinka moni on samannäköisen valinnut puolisokseen ? Onko se yleistä ?
Kommentit (20)
Ollaan tietysti, onhan meillä yhteiset isovanhemmat. Soitamme myös samanlaisia banjoja.
En usko, että, se mistään geeneistä on kiinni. Oma naama miellyttää itseään ja siksi huomio kiinnittyy itsensä näköisiin ihmisiin. Katsopa koirien omistajia ja niiden koiria, ovat siis todella usein ihan samannäköisiä 😄
T. ”Veljeni” kanssa naimisissa
Emme ole ns. naimanaamat. Mies vaalea kapeakasvoinen, minä tumma ja neliönaamainen. Meillä on kyllä molemmilla silmälasit ja samanlainen tyyli.
Emme. Mieheni on tumma voimakkailla piirteillä ja itse olen vaalea ja siro.
Emme ole naimanaamoja, vaan sopivasti erilaisia, mutta ei nyt täysin eri maatakaan. Jälkeläisestä tuli erittäin hieno.
Mieheäni luullaan isäni pojaksi :D näyttävät siis jokseenkin samalta.
Meidän lapset näyttävät meiltä molemmilta...joten sekin varmaan kertoo että meissä on jotain samaa mieheni kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Mieheäni luullaan isäni pojaksi :D näyttävät siis jokseenkin samalta.
Meidän lapset näyttävät meiltä molemmilta...joten sekin varmaan kertoo että meissä on jotain samaa mieheni kanssa :D
"Mieheäni"
Minun vaimollani on naimanaama, tykkään meidaan naida sitä naamaan.
Joo. Me ollaan kumpikin ihan Paavo Lipposen näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheäni luullaan isäni pojaksi :D näyttävät siis jokseenkin samalta.
Meidän lapset näyttävät meiltä molemmilta...joten sekin varmaan kertoo että meissä on jotain samaa mieheni kanssa :D
"Mieheäni"
Naiheani
Ei olla sentään kuin sisko ja veli, mutta kyllä meissä jotain samaa on. Niin ikään löydetty oman tasoinen kumppani.
Mulla ei mieheni kanssa taida olla paljoakaan yhteistä ulkonäössä, eikä oikeastaan muutenkaan, mutta hyvin on jo kauan viihdytty yhdessä.
Sanotaan, että vanhat pariskunnat rupeavat muistuttamaan toisiaan, kun alitajuisesti tulee matkittua toisen ilmeitä ja asentoja ja siksi naamarypyt tulevat saman tyylisesti. Esimerkiksi sibeliusryppy tulee monesti naaman nyrpistelystä.
Tuo voisi päteä myös joskus nähtyyn isännän ja koiran yhdennäköisyyteen.
Ollaan kuin yö ja päivä. Miehellä iso, neliömäinen naama, suuret vihreät silmät ja iso "juutalaisnenä" (:D), itse olen siro, hento, kapeakasvoinen tihrusilmillä ja perunanenällä :D Mutta on kyllä joskus tullut vastaan tällaisia pariskuntia, joissa mies ja nainen muistuttavat toisiaan häkellyttävästi. Ja kyllä itseäkin viehättää ulkonäöllisesti hieman itseäni muistuttavat miehet, mutta valitsin puolisoni luonteen perusteella enkä kasvojen muodon :D
Eipä olla. Muuten ollaan samanlaisia.
Ei ainakaan itse pysty näkemään sellaista.
Oltiin nuorena. Meitä luultiin usein sisaruksiksi, kun yhdessä liikuttiin, esim. ihan sukulaisissa käydessä tai opiskeluporukoissa. Kerran yksi ventovieras mies totesi nähdessään meidät kävelemässä käsi kädessä, että teillä on kyllä varmasti sama isä. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ei kyllä enää mitään samaa löydy hyvällä tahdollakaan.
Lasten isän kanssa oltiin naimanaamat, mutta nykyisen kumppanin kanssa aivan eri näköisiä (piirteet, sävyt).
Enpä ole huomannut moista. Sen sijaan monet alkavat ruumiinrakenteeltaan muistuttaa toisiaan suhdeen edetessä. Urheilulliset ja sohvaperunat pariutuvat mielellään kaltaistensa kanssa.