Onko toinen lapsi yleensä helpompi kuin ensimmäinen?
Etenkin vauva-aikana ja miksei sitten myöhemminkin?
tiedän, että on tapauskohtaista, toisilla on ja toisilla ei, mutta haen nyt tällä kyselyllä jonkinlaista av:n keskiarvoa ja keskivertoa... Paljon riippuu tietty itse lapsesta, mutta myös siitä, miten äiti kokee asian . Onhan äiti toisen kohdalla jo ehtinyt tottua vanhemmuuteen, osaa jo monet jutut rutiinilla jne. toisaalta on ehkä valmiiksi jo väsyneempi...
kiitos vastauksista!
t. toista (pienoisella kauhulla) odottava rv. 33
Kommentit (15)
Tämä toinen on äärimmäisen hankala luonne tulisine temperamentteineen :)
tulinen, vaativa ja temperamenttinen tapaus ja jotenkin jaksan haaveilla sellaisesta rauhallisesta ja kaikkeen tyytyväisestä pallerosta nyt toisen kohdalla...
t. Ap
on uskomattoman " helppo vauva" . En uskoisi tätä todeksi, mutta totahan tämä on...
Eli meillä se pikkukakkonen (joskus vuosien päästä, jos sellainen meille suodaan) ei millään ilveellä voi olla hepompi kuin tämä esikoinen.
Koliikkikaksosia olen meille povannut seuraavaksi ;)
Nyt kolmas tulossa ja jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää..
Eroa on kuin yöllä ja päivällä, tosin en voi vielä tietää millaiseksi tuo toinen tuosta kasvaa. Mutta siis tähän 2,5 v. ikään asti ainakin ollut helppo ja kiltti.
on aina ollu helpompi kuin toinen. Jotenkin tuntuu että tämä toinen sätkii paljon vaimeammin siinä olenko iso vai pieni dilemmassaan kuin esikoinen. Kolmas ja neljäs on sitten taas helpompia
Nukkuu ja syö hyvin, on aktiivinen ja iloinen. Ihan päin vastainen kuin veljensä. Vaikka tuo vilkkaus on välillä raskasta, helpottaa se kuitenkin elämää huomattavasti kun nukkuu paljon ja syö kuin hevonen. Mutta tämäkin muuttui vasta vuoden iässä; vauva-aikana esikoinen taas oli helpompi. Saa nähdä miten murrosiässä :)
Meillä esikoisen vauva-aika oli yhtä painajaista. Edelleen heräilee ja valvoo öisin usein vaikka on jo 3v. Muuten aika helppo vaikka onkin lievää uhmaa. Mutta jos tämä toinenkin on yhtä huono nukkumaan niin kuolen kyllä :(
Rv37
Esikoinen todella helposti ärtyvä, itsepäinen ja räiskyvä. Erittäin vaativa oli jo vauvana.
Kuopus menee vierellä " kuin ei oliskaan" . Pikkuvauvana jo myhäili sitterissään tyytyväisenä lelua (tai omia käsiään) ihmetellen, isompanakin viihtyy leikeissään pitkään yksin. En tiedä paljonko on opittua, esikoinen vie edelleen todella paljon vanhempiensa huomiota jatkuvissa kiukunpuuskissaan, pienempi ehkö tottunut " vähempään" . Tosin kuopus oli vatsassakin jo varsin rauhallinen ja vastasyntyneenäkin vain pikkuisen ähisi tai inahteli kun nälkäänsä heräili, esikoinen samanikäisenä huusi täyttä kurkkua aina herättyään.
Vierailija:
tulinen, vaativa ja temperamenttinen tapaus ja jotenkin jaksan haaveilla sellaisesta rauhallisesta ja kaikkeen tyytyväisestä pallerosta nyt toisen kohdalla...t. Ap
nukuin 9 h yössä putkeen ja olin muutenkin tyytyväinen. Pikkuveli puolestaan kitisi äidin mukaan koko ajan.
Pystyyn päästyäni minä olin hirveän utelias ja koko ajan menossa ja äänessä, lisäksi oli uhma 3-9 -vuotiaana (joo, taidan olla ääritapaus). Veli oli paljon rauhallisempi ja myös vähemmän temperamenttinen (eli suostui kompomisseihin, toisin kuin minä, jolla oli voimakas oma tahto).
Sitten taas murrosiässä minulla ei äidin mukaan ollut mitään murrosikää ollenkaan, ja veljelläni oli suht normaali, eli hän oli silloin hankala.
koska mulla oli niin vähän tekemistä äitiyslomalla että oli aikaa paneutua sen pienimpäänkin inahdukseen. Vauvan ei koskaan esim. tarvinnut itkeä, koska sen luona oltiin hyysäämässä heti ensimmäisestä vienosta vinkaisusta - vähän toista kuin tilanteessa jossa on myös uhmaikäinen hoidettavana.
Esikoinen vaativa vauvana ja edelleen hankala tapaus. Toinen lapsi helpompi ja tyytyväisempi kuin veljensä. Kolmas superhelppo ja unelmalapsi. Meillä näin.
koen toisen vauva-ajan olleen miljoonasti helpompi kuin ensimmäisen =) molemmat perustyytyväisiä, mutta esikko oli tissillä kokoajan ja nukkui huonosti, eli minäkin nukuin, siihen päälle yksin kotona olo..
toinen helpompi siltä kannalta, ettei tissillä tarvinnut asua, nukkui pitemmät yöunet kokonaisuudessaan ja nukutin alusta asti vieressä, sekin auttoi. kasvettuaan viihtyi lattialla esikon touhuja katsellen, joten sai kotitöitä tehtyä lasten ollessa hereillä jne. ja sosiaalinen piiri oli vihdoin kehittynyt muita kotona olevia mammoja sisältäväksi, joten äitille ja esikolle riitti seuraa kerhoissa ja puistoissa joten mieli pysyi sitäkin kautta virkeämpänä..
en tiennyt lastenhoidosta juurikaan ennen kuin toinen lapsi eli OIKEA " peppi" syntyi...
Monilla tutuillani ja myös itselläni on 3 lasta. Kaikilla keskimmäinen on ollut vaativin, niin vauvana kun isompanakin. Onko tämä sitten sitä keskimmäisen huomionhakua vai mitä?!
Mutta riippuu tosiaan lapsista ja varmasti ikäeroistakin.