Introvertti-vanhemmat, Miten jaksatte lapsen vaatimuksia?
Siis sitä, että täytyy olla kokoajan lapsen käytettävissä? Aina pitää olla kiinnostunut lapsen tekemisistä, leikkiä ym. vaikka oikeasti haluaisi vain istahtaa johonkin yksinään ja somettaa. Olen tietoisesti vähentänyt nyt netin käyttöä. Usein vain tuntuu että lapsen kanssa oleminen on vain pakollinen paha.
Kommentit (5)
Erosin, ja nyt on joka toinen viikko lapsivapaata. Aidosti parempi järjestely näin.
Ei introverttiys tarkoita automaattisesti sitä, etteikö lapsiaan jaksaisi.
Sanon lapsille, että puuhailkaa omianne hetken. Yleensä leikkivät tai käyttävät ruutuajan siihen. Ei lasten käytettävissä tarvitse olla koko aikaa, sen olen omilleni tehnyt selväksi.
Korona-aika on ollut melko opettavainen ja olen todennut, että mitä kauemmin olen ilman lapsia ja ”omissa oloissani” sitä vähemmän jaksan lasten meteliä. Menee ihan päin vastoin kun olisin ennen voinut edes ajatella. Kyseessä on siis selkeästi tottumus, kunhan pitää kiinni siitä että päivässä kuitenkin on ne omat ”hiljaiset” hetket pärjää yllättävän hyvin lasten kanssa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ei introverttiys tarkoita automaattisesti sitä, etteikö lapsiaan jaksaisi.
Näinhän se on. Vika on muualla kuin introverttiydessä. T: introvertti kolmen lapsen äiti
Siinä 5v jälkeen sille lapselle voi myös opettaa itsekseen olemista ja esim vanhemman ruokalevon. Vastapainona sitten kotiin tullessa ja jonkin aikaa illemmalla lapsi saa tarvitsemaansa jakamatonta huomiota.
Toisen vanhemman kanssa jaetaan vuoroja/vapaaviikonloppuja yksin mökillä tms.
Kovin odotin koulua ja kavereita, mutta kotona tuo luuhaa eikä kavereiden kanssa kylillä :( Introverttihan tuo lapsikin on, melko väsynyt hälyisistä koulupäivistä.