Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alisuoritujana nyt se iskee tajuntaan.
28.05.2020 |
Drop-out yliopistolta, gradua kirjoitin n30 sivua ja tallensin korpulle. Sinne jäi. Proffakin jo eläkkeellä.
Hakeuduin aika hyvin palkattuun, mutta yksinkertaiseen ja raskaaseen työhön.
Ajattelin että minäpä tässä tienaan rahaa ja satsaan matkusteluun. Näin olen tehnytkin.
Nyt, kun ikää on 50 +, niin kroppa on kulunut enkä enää jaksa työssäni. Polvi, olkapäät ja selkä, kulumia ja kipuja. Olen huonossa kunnossa, töiden jälkeen en jaksa oikein mitään muuta kuin makoilla.
Lisäksi tuntuu että olen jotenkin tyhmistynyt, tai vaan laiska. En ole aikoihin lukenut kirjaa, enkä enää oikein seuraa mitään asioitaan. Työkaverit on seiskaa lukevia jamppoja ja pirjoja .
Olisi pitänyt sittenkin yrittää vähän enemmän.
Näihin aikoihin kevättä muistelen omaa yo-todistustani . Olin hyvä ja töysillä lähdössä yliopistolle ja maailmalle.
Vähän jäi vajaaksi liito.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Sama täällä! Tosin lisänä trauma, ja jouduin jo tk-eläkkeelle.
Se että yrittää ja epäonnistuu ei harmita niinkuin se ettei edes yrittänyt. On aika luuseriolo. Jossittelu ei kuitenkaan kannata, sillä ei tule mitään toista elämää.
Ainoa vaihtoehto on hyväksyä asiat niinkuin ne ovat. Ja ehkä katsoa voisiko jatkossa tulla jotain. Se voi olla joku pienikin asia. Että onnistuu harrastuksessa tmv. Tai ihan vaan että jonain päivänä ei ole niin kipeä.
Jos kuljet luonnossa katso, siellä on niin monenlaista kasvia ja ötökkää ja kaikille on paikkansa.
Tärkeintä on, ettei masennu.