Lue keskustelun säännöt.
Ylioppilaalle annettu lahja kuvastaa hyvin suomalaista työkulttuuria
28.05.2020 |
Suomalaisessa työkulttuurissa jokainen samaa työtä tekevä saa saman palkan riippumatta siitä tekeekö duuninsa kiitettävästi vai tyydyttävästi. Sama heijastuu ylioppilaalle annettavaan rahalahjaan. Kuoreen sujahtaa sama summa riippumatta siitä hoitiko ylioppilas urakkansa kiitettävästi vai välttävästi. Tällä asenteella ja opetuksella emme pärjää nykymaailmassa.
Haastankin siis jokaisen ylioppilaalle rahaa antavan ottamaan huomioon ylioppilaan arvosanat. Tehdään yhdessä parempaa maailmaa, jossa ahkeruus ja tunnollisuus on arvostettava asia.
Kommentit (47)
Mistä minä tiedän heidän arvosanansa.
Meillä on 3 muistettavaa nuorta, heidän vanhempansa ovat sen verran tuttuja että muistamme 20 euron rahalahjalla.
Tuskin mennään juhlaan kun se on ehkä syksyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti mun mielestä ylioppilaiden muistaminen on aivan yliarvostettua. Ovat vasta suorittaneet toisen asteen koulunsa kunnialla loppuun. Tätä ihmettelin jo silloin, kun itse valmistuin ylioppilaaksi. Miksi juuri tuolla tutkinnolla on noin valtava merkitys? Jäänne muinaisuudesta sekin. Vuosisata sittenhän ylioppilaat olivat korkeastikoulutettuja. Ajattelutapaa pitäisi ehdottomasti muuttaa!!!
Me emme pitäneet juhlia. Mieheni ja veljensä sai 50€ ylioppilaslahjaksi adoptioäitinsä isältä. Muita lahjoja ei tullut.
Mielestäni max 10€ kirjoitettu L. Ja siitä 2€ alenemilla per arvosana.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti mun mielestä ylioppilaiden muistaminen on aivan yliarvostettua. Ovat vasta suorittaneet toisen asteen koulunsa kunnialla loppuun. Tätä ihmettelin jo silloin, kun itse valmistuin ylioppilaaksi. Miksi juuri tuolla tutkinnolla on noin valtava merkitys? Jäänne muinaisuudesta sekin. Vuosisata sittenhän ylioppilaat olivat korkeastikoulutettuja. Ajattelutapaa pitäisi ehdottomasti muuttaa!!!
Miksi elämän välietappeja ei voisi juhlistaa?
Varjossa kirjoitti:
Me emme pitäneet juhlia. Mieheni ja veljensä sai 50€ ylioppilaslahjaksi adoptioäitinsä isältä. Muita lahjoja ei tullut.
Mielestäni max 10€ kirjoitettu L. Ja siitä 2€ alenemilla per arvosana.
Pyydätkö kopion todistuksesta vai annatko rahan vasta juhlassa kun olet tarkistanut todistuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto
Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti mun mielestä ylioppilaiden muistaminen on aivan yliarvostettua. Ovat vasta suorittaneet toisen asteen koulunsa kunnialla loppuun. Tätä ihmettelin jo silloin, kun itse valmistuin ylioppilaaksi. Miksi juuri tuolla tutkinnolla on noin valtava merkitys? Jäänne muinaisuudesta sekin. Vuosisata sittenhän ylioppilaat olivat korkeastikoulutettuja. Ajattelutapaa pitäisi ehdottomasti muuttaa!!!
Miksi elämän välietappeja ei voisi juhlistaa?
Ainakaan mitään hääpäiviä ei pitäisi juhlistaa. Niiden muistaminen on tuskaa ja jos ei muista niin aina on korvat punaisena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto
Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).
Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto
Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).
Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.
Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.
Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.
Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto
Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).
Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.
Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.
Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.
Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.
Tämä on niin totta! Kummityttöni joka on ahkera ja tunnollinen, ei valitettavasti opi niin helposti kuin joku toinen. Itselläni oli aikanaan kaikki koulut "helppoja" ja suoritin ne hyvin arvosanoin hutaisemalla. Tein lähksyt pikaisesti ennen tallille menoa ja illalla kun tulin tallilta niin heitin seuraavan päivän kirjat reppuun. Kokeeseen luin "harppomalla" ja siksi tiedän, että numerot eivät korreloi mitenkään tuota työmäärää.
Minulla oli kaveri joka kävi samalla tallilla ja hänen oli pakko olla aina kokeita edeltävällä viikolla usein kotona lukemassa ja silti sain paremmat numerot ja keskiarvot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto
Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).
Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.
Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.
Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.
Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.
Tämä on niin totta! Kummityttöni joka on ahkera ja tunnollinen, ei valitettavasti opi niin helposti kuin joku toinen. Itselläni oli aikanaan kaikki koulut "helppoja" ja suoritin ne hyvin arvosanoin hutaisemalla. Tein lähksyt pikaisesti ennen tallille menoa ja illalla kun tulin tallilta niin heitin seuraavan päivän kirjat reppuun. Kokeeseen luin "harppomalla" ja siksi tiedän, että numerot eivät korreloi mitenkään tuota työmäärää.
Minulla oli kaveri joka kävi samalla tallilla ja hänen oli pakko olla aina kokeita edeltävällä viikolla usein kotona lukemassa ja silti sain paremmat numerot ja keskiarvot!
Tosiaan, sama täällä. Tein lukioaikana läksyt kaksi kertaa (kun oli opettajan ehdoton uhkavaatimus niskassa). Kirjoitusten alla luin kirjat kerran nopeasti läpi ja lopun aikaa rälläsin kavereiden kanssa pisin kyliä ja kävin töissä. Sain paljon paremmat arvosanat kuin suurin osa niistä kavereistani, jotka uhrasivat hirvittävän määrän aikaa ja vaivaa kirjoituksiin ja koko opiskeluun ylipäätään.
Tunsin oloni lähinnä kiusalliseksi, kun lakkiaisissa sitten koko suku suitsutti miten reippaasti olenkaan päntännyt. Olisivatpa tietäneet.. No, vanhempani tiesivät totuuden mutta paistattelivat silti onnellisina kehuissa sinä päivänä. :D
Isoveljeni taas sai aikanaan lukion parhaiden arvosanojen stipendin. Vanhemmat luulivat sillon että lukio jää kesken kun kirjoituksiin veli luki ehkä muutaman tunnin parina edeltävänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne on vasta lapsia. Kaikki tietää että koulutus alkaa vasta lukion jälkeen. Niin, ja lyhyt matematiikka ei ole minkään arvoinen.
Vanhemmat voivat lahjoa lapsiaan arvosanojen arvoisesti, jos haluavat. Vieraat antavat mitä antavat. Minä en ole koskaan soitellut ja kysellyt ennen juhlia, millaisia arvosanoja on tullut eikä asiaa ole tivattu omiltakaan lapsilta. Olen antanut saman summan niin ylioppilaalle kuin ammattiin valmistuneelle. Tuo vaihe elämässä on juhlimisen arvoinen, siitä se irtautuminen lapsuudenkodista viimeistään alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto
Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).
Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.
Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.
Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.
Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.
Tietysti sillä on väliä mitä sinä pidät arvossa, koska sinä olet lahjan antaja. On ihan sinusta kiinni annatko lahjan etapin saavuttamisesta vai työnteosta. Samalla heijastat omia arvojasi. En tiedä milloin olet kirjoittanut, mutta ainakaan nykykokeista ei laudatureja saada muistamalla vaan pitää osata yhdistellä ja soveltaa.
Opiskelua ei myöskään voi mitata puhtaasti ajassa. On eri asia lukea oppikirjaa tunti samalla miettien omia juttuja kuin aktiivisesti prosessoida tekstiä kirjoittamalla omia muistiinpanoja ja esimerkkejä. Ahkerat opiskelijat, joilla on hyvät opiskelustrategiat, saavat lähes poikkeuksetta parhaita arvosanoja.
Mistä saan vieraana tulokset tietoon ennalta?
Ite en aikanaan ees selvittäny tarkkoja arvosanoja ennalta, niistä joiden läpimenoa epäilin kysyin koululta menikö läpi vai ei.
Todellakin lonnin läpi lukion, keskittyen lähinnä siihen mikä minusta sillä hetkellä sattui olemaan hauskaa, piirtelin pitkän matikan tunneilla kunnes opettaja hermostui, ja sain luvan tulla vaan kokeeseen jne. Vähän lueskelin. Sain parhaat mahdolliset arvosanat (paitsi liikunnasta, jossa oikeasti olisi pitänyt tehdäkin jotain tunnilla) ja täyden rivin älliä
Kaverini todella raatoi. Luki ja harjoitteli yötä myöten. Keskiarvo ei ihan yltänyt ysiin, paras ylioppilastodistuksen arvosana M, matikka nippa nappa läpi.
Olisinko ansainnut paremmat lahjat?
Kuten täällä on sanottukin, eivät arvosanat kerro ihmiset lusmuilusta tai työnteosta kuin osittain. Työskentelen psykologina nuorisopsykiatrialla ja moni nuori painii valtavien mielenterveyshaasteiden ja todella kurjien kotiolojen kanssa koko lukioaikansa. Jo se, että osa kirjoittaa, on mahtava ja kaikkia todennäköisyyksiä uhmaava suoritus. Vähintään yhtä ison palkitsemisen he ansaitsevat kuin ne, jotka tasapainoisen perheen hyvällä tuella suorittavat sen tuhat ällää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto
Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).
Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.
Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.
Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.
Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.
Tietysti sillä on väliä mitä sinä pidät arvossa, koska sinä olet lahjan antaja. On ihan sinusta kiinni annatko lahjan etapin saavuttamisesta vai työnteosta. Samalla heijastat omia arvojasi. En tiedä milloin olet kirjoittanut, mutta ainakaan nykykokeista ei laudatureja saada muistamalla vaan pitää osata yhdistellä ja soveltaa.
Opiskelua ei myöskään voi mitata puhtaasti ajassa. On eri asia lukea oppikirjaa tunti samalla miettien omia juttuja kuin aktiivisesti prosessoida tekstiä kirjoittamalla omia muistiinpanoja ja esimerkkejä. Ahkerat opiskelijat, joilla on hyvät opiskelustrategiat, saavat lähes poikkeuksetta parhaita arvosanoja.
Kuten olen tässä koittanut sulle sanoa, valmistujaislahja on tapana antaa valmistumisen, ei arvosanojen kunniaksi. Jos sinä arvotat lahjan valmistuvan arvosanojen perusteella, se on ihan ok. Kannattaa vielä mainostaa asiaa juhlissa niin luultavasti ovat viimeiset juhlat joihin saat kutsun. 'Ei ole tapana' ovat tässä nyt ne avainsanat joita et tunnu ymmärtävän. Voinhan minäkin päättää, että annan ystävälleni joululahjan vaikka lentävän spagettihirviön syntymän kunniaksi. Se ei kuitenkaan muuta joululahjojen alkuperäistä ideaa tai sitä, minä muut niiden merkityksen näkevät.
Ja ei, kuten jo sanoin, työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa. Arvosanat korreloivat sen kanssa, oletko jo luontaisestikin hyvä siinä mitä kirjoituksissa mitataan. Eli äidinkielessä ja luetun ymmärtämisessä. Soveltaa pitää tietysti, mutta kirjoituksissa pärjäämisessä ei sen suhteen ole kummoiset kriteerit. Kirjoitin 9 vuotta sitten.
Ehdottomasti voisi antaa rahaa vaikka ällien mukaan.
Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto