Ylioppilaalle annettu lahja kuvastaa hyvin suomalaista työkulttuuria

Vierailija kirjoitti:

Samoin häälahjat voisi antaa sillä pisteytyksellä, että jos on lapsia, kymppi, jos lapseton, parikymppiä, jos neitsyt, viisikymppiä ja satku jos muuttavat yhteenkin vasta vihittyinä.

Vai olisiko sittenkin parempi jos häälahja annettaisiin vasta, kun ovat pysyneet kymmenen vuotta naimisissa

Eiku häälahja annetaan (eli tehdään tilisiirto) vasta jälkikäteen, kun on nähty mitä tarjottiin ja paljonko juhliin oli muuten panostettu.

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Me emme pitäneet juhlia. Mieheni ja veljensä sai 50€ ylioppilaslahjaksi adoptioäitinsä isältä. Muita lahjoja ei tullut. 

Mielestäni max 10€ kirjoitettu L. Ja siitä 2€ alenemilla per arvosana. 

Pyydätkö kopion todistuksesta vai annatko rahan vasta juhlassa kun olet tarkistanut todistuksen?

Emme osallistu ylppäri juhliin koska emme nää niissä järkeä mutta jos osallistuisimme kysyisin todistuksesta suoraan.

Samalla logiikalla hääparia kannattaa muistaa vain, jos muodostavat kestävän ja pysyvän liiton. Vastasyntyneen kastelahjakin kannattaa ojentaa vasta, jos tuli tarpeeksi terve ja kaunis yksilö - sellainen tuppaa pärjäämään yhteiskunnassa paremmin. Eläkkeelle jäävää kannattaa onnitella kera lahjan vasta sitten, jos henkilö on tuottanut tarpeeksi rahaa työurallaan tai on ollut tarpeeksi korkeassa asemassa. 

Tarkemmin ajatellen, miksei me vaan heitetä vähemmän tuottavien ihmisten ruumiita johonkin jätemaahan sen sijaan, että hautaisimme ne ja muistaisimme adressein?

Hei nyt ap, oli provo tai ei: Maailmassa on tarpeeksi pahoinvointia, ja tuollaiset laalaalandia- jutut vaan lisäävät pahoinvointia. Kohdistat vihasi kaiken lisäksi nuoriin ihmisiin, joilla on vielä elämää - sinuakin enemmän - jäjlellä. He ovat siis kaikki huomattavan paljon potentiaalisempia ihmisiä tulevaisuuden kannalta. Tuotteliaisuus ja raha on se tämän päivän juttu, mutta ihan biologiselle tasolle mentäessä huomataan, etteivät ne ole läheskään ne välttämättömimmät tai tärkeimmät asiat ihmisten selviytymisen/hyvinvoinnin kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Samalla logiikalla hääparia kannattaa muistaa vain, jos muodostavat kestävän ja pysyvän liiton. Vastasyntyneen kastelahjakin kannattaa ojentaa vasta, jos tuli tarpeeksi terve ja kaunis yksilö - sellainen tuppaa pärjäämään yhteiskunnassa paremmin. Eläkkeelle jäävää kannattaa onnitella kera lahjan vasta sitten, jos henkilö on tuottanut tarpeeksi rahaa työurallaan tai on ollut tarpeeksi korkeassa asemassa. 

Tarkemmin ajatellen, miksei me vaan heitetä vähemmän tuottavien ihmisten ruumiita johonkin jätemaahan sen sijaan, että hautaisimme ne ja muistaisimme adressein?

Hei nyt ap, oli provo tai ei: Maailmassa on tarpeeksi pahoinvointia, ja tuollaiset laalaalandia- jutut vaan lisäävät pahoinvointia. Kohdistat vihasi kaiken lisäksi nuoriin ihmisiin, joilla on vielä elämää - sinuakin enemmän - jäjlellä. He ovat siis kaikki huomattavan paljon potentiaalisempia ihmisiä tulevaisuuden kannalta. Tuotteliaisuus ja raha on se tämän päivän juttu, mutta ihan biologiselle tasolle mentäessä huomataan, etteivät ne ole läheskään ne välttämättömimmät tai tärkeimmät asiat ihmisten selviytymisen/hyvinvoinnin kannalta. 

Miksi pitää olkiukkoilla ja keksiä järjettömiä rinnastuksia? Miksei asiaa voi pohtia kiihkottomasti, vaikka olisi eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto

Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).

Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.

Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.

Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.

Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.

Tämä on niin totta! Kummityttöni joka on ahkera ja tunnollinen, ei valitettavasti opi niin helposti kuin joku toinen. Itselläni oli aikanaan kaikki koulut "helppoja" ja suoritin ne hyvin arvosanoin hutaisemalla. Tein lähksyt pikaisesti ennen tallille menoa ja illalla kun tulin tallilta niin heitin seuraavan päivän kirjat reppuun. Kokeeseen luin "harppomalla" ja siksi tiedän, että numerot eivät korreloi mitenkään tuota työmäärää.

Minulla oli kaveri joka kävi samalla tallilla ja hänen oli pakko olla aina kokeita edeltävällä viikolla usein kotona lukemassa ja silti sain paremmat numerot ja keskiarvot!

Tosiaan, sama täällä. Tein lukioaikana läksyt kaksi kertaa (kun oli opettajan ehdoton uhkavaatimus niskassa). Kirjoitusten alla luin kirjat kerran nopeasti läpi ja lopun aikaa rälläsin kavereiden kanssa pisin kyliä ja kävin töissä. Sain paljon paremmat arvosanat kuin suurin osa niistä kavereistani, jotka uhrasivat hirvittävän määrän aikaa ja vaivaa kirjoituksiin ja koko opiskeluun ylipäätään.

Tunsin oloni lähinnä kiusalliseksi, kun lakkiaisissa sitten koko suku suitsutti miten reippaasti olenkaan päntännyt. Olisivatpa tietäneet.. No, vanhempani tiesivät totuuden mutta paistattelivat silti onnellisina kehuissa sinä päivänä. :D

Isoveljeni taas sai aikanaan lukion parhaiden arvosanojen stipendin. Vanhemmat luulivat sillon että lukio jää kesken kun kirjoituksiin veli luki ehkä muutaman tunnin parina edeltävänä päivänä.

Ihana kun vanhempasi kuitenkin suhtautui noin : D meillä se oli vähän toisin päin, että tein mielestäni ihan keskivertomäärän töitä lukion eteen ja sain ihan keskiverto paperit, mutta vielä juhlienkin alla äiti nauroi mua ja sanoi ihan tosissaan että saankohan koko lakkia kun en ole mitään tehnyt sen eteen. No olihan ne tulokset tulleet jo, mutta ajatteli että niissä voi olla virhe. Se oli se asenne, ja sitä kaikua on vaikea saada korvistaan ulos. Kolme diplomia muistaakseni sain myös, mikä lämmitti lähinnä omaa mieltä :D

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseen kysymykseen on jo vastattu. Kukaan ei pakota antamaan kirjekuorta heti paikalle tultaessa. Lukihäiriöllä saa esim. lisäaikaa yo-kirjoituksiin. Erityisjärjestelyitä kyllä tehdään, jotta saataisiin kaikki samalle viivalle.

Kyllä on naiivi ajatusmaailma, jos kuvittelee, että erillisellä tilalla tai lisäajalla kurotaan kaikki samalle viivalle. Ei kurota. 

Samalla logiikalla viet häihin sen verran arvokkaan lahjan, minkä arvoiseksi kaverisi naimasaaliin katsot.