Ylioppilaalle annettu lahja kuvastaa hyvin suomalaista työkulttuuria

Vierailija kirjoitti:

Mistä saan vieraana tulokset tietoon ennalta?

Ite en aikanaan ees selvittäny tarkkoja arvosanoja ennalta, niistä joiden läpimenoa epäilin kysyin koululta menikö läpi vai ei.

Juhlissa on yleensä yo-todistus esillä. Vilkaiset todistusta, laitat vessassa sopivan rahamäärän kirjekuoreen ja annat sen pois lähtiessä.

Tulokset voi soittaa vanhemmilta etukäteen ja antaa rahaa sen mukaan. Jos on ihan turha todistus, ei varmaan tarvitse edes mennä paikan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto

Arvosanat eivät kerro siitä, miten paljon opiskelija on tehnyt työtä. Joku hyväosainen kerrmaperrsepenska jolle kaikki on aina ollut helppoa, on voinut nähdä parempien arvosanojen eteen vähemmän vaivaa kuin joku rankemmasta taustasta tullut ja vaikkapa mt-ongelmista kärsinyt huonompien arvosanojen eteen. 

Aloittaja varmaan antaa hääparillekin lahjan sen mukaan, miten hyvän puolison hänen läheisensä on onnistunut nappaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto

Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).

Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.

Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.

Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.

Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.

Tietysti sillä on väliä mitä sinä pidät arvossa, koska sinä olet lahjan antaja. On ihan sinusta kiinni annatko lahjan etapin saavuttamisesta vai työnteosta. Samalla heijastat omia arvojasi. En tiedä milloin olet kirjoittanut, mutta ainakaan nykykokeista ei laudatureja saada muistamalla vaan pitää osata yhdistellä ja soveltaa. 

Opiskelua ei myöskään voi mitata puhtaasti ajassa. On eri asia lukea oppikirjaa tunti samalla miettien omia juttuja kuin aktiivisesti prosessoida tekstiä kirjoittamalla omia muistiinpanoja ja esimerkkejä. Ahkerat opiskelijat, joilla on hyvät opiskelustrategiat, saavat lähes poikkeuksetta parhaita arvosanoja. 

Muistaminen tukee sitä yhdistämistä ja soveltamista. Helppo keskittyä siihen soveltamiseen, kun ei tarvitse pinnistellä muistamisen eteen. -eri

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti mun mielestä ylioppilaiden muistaminen on aivan yliarvostettua. Ovat vasta suorittaneet toisen asteen koulunsa kunnialla loppuun. Tätä ihmettelin jo silloin, kun itse valmistuin ylioppilaaksi. Miksi juuri tuolla tutkinnolla on noin valtava merkitys? Jäänne muinaisuudesta sekin. Vuosisata sittenhän ylioppilaat olivat korkeastikoulutettuja. Ajattelutapaa pitäisi ehdottomasti muuttaa!!!

Aina välillä kysytään mikä suomalalisessa kulttuurissa hävettää/harmittaa/ärsyttää ja se on kyllä tämä - asioita voi aina juhlia, välietappeja, kissanristiäisiä ja niitä neljänsiä häitäkin. Jos ei ole kiinnostunut juhlasta, sinne ei tarvitse mennä, eikä ainakaan murjottamaan, mutta silloin kieltydytään nätisti. Juhlien tarkoitus on iloita ja lahjojen levittää suopeutta, välittämistä ja yhteisöllisyyttä, eikä ole väliä ovatko juhlat tai lahjat suuria vai pieniä.

Vanhemmillani oli silloin kun sisarukseni ja minä olimme pieniä perheystävä, joka sairasti jotain näistä hoidolla suht. hyvin kurissa pysyviä syöpiä ja hänen elämänfilosofiansa oli se että kaikkea juhlistamisen arvoista myös juhlistetaan kunnolla, koska aika on rajallista ja niin hän tekikin kaikki ne melkein viisikymmentä vuotta jonka hän eli diagnoosinsa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto

Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).

Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.

Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.

Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.

Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.

Tietysti sillä on väliä mitä sinä pidät arvossa, koska sinä olet lahjan antaja. On ihan sinusta kiinni annatko lahjan etapin saavuttamisesta vai työnteosta. Samalla heijastat omia arvojasi. En tiedä milloin olet kirjoittanut, mutta ainakaan nykykokeista ei laudatureja saada muistamalla vaan pitää osata yhdistellä ja soveltaa. 

Opiskelua ei myöskään voi mitata puhtaasti ajassa. On eri asia lukea oppikirjaa tunti samalla miettien omia juttuja kuin aktiivisesti prosessoida tekstiä kirjoittamalla omia muistiinpanoja ja esimerkkejä. Ahkerat opiskelijat, joilla on hyvät opiskelustrategiat, saavat lähes poikkeuksetta parhaita arvosanoja. 

Kuten olen tässä koittanut sulle sanoa, valmistujaislahja on tapana antaa valmistumisen, ei arvosanojen kunniaksi. Jos sinä arvotat lahjan valmistuvan arvosanojen perusteella, se on ihan ok. Kannattaa vielä mainostaa asiaa juhlissa niin luultavasti ovat viimeiset juhlat joihin saat kutsun. 'Ei ole tapana' ovat tässä nyt ne avainsanat joita et tunnu ymmärtävän. Voinhan minäkin päättää, että annan ystävälleni joululahjan vaikka lentävän spagettihirviön syntymän kunniaksi. Se ei kuitenkaan muuta joululahjojen alkuperäistä ideaa tai sitä, minä muut niiden merkityksen näkevät.

Ja ei, kuten jo sanoin, työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa. Arvosanat korreloivat sen kanssa, oletko jo luontaisestikin hyvä siinä mitä kirjoituksissa mitataan. Eli äidinkielessä ja luetun ymmärtämisessä. Soveltaa pitää tietysti, mutta kirjoituksissa pärjäämisessä ei sen suhteen ole kummoiset kriteerit. Kirjoitin 9 vuotta sitten.

"Ei ole tapana" on usein kehityksen tiellä. Ihmisillä oli joskus tapana asua luolissa ja hieman myöhemmin ajatella, että ihmisen persoonan näkee pääkallon muodosta. Omiin ajatuksiin pitää suhtautua kriittisesti eikä tuudittautua helppoon tapa-ajatteluun. Riippumatta siitä mitä valintoja tekee, on tärkeää, että niiden takaa löytyy omaa prosessointia.

Työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa? Tälle olisi kiva saada lähde, koska tuo on ristiriidassa sen kanssa mitä OKL opetti (tutkimusten pohjalta). 

Iso ongelma onkin jo esitetty; miten vieras saisi tietoonsa ylioppilaan arvosanat? Voisiko niitä kysyä etukäteen? Ja jos ylioppilaalla on vaikka lukihäiriö, sen voisi ottaa huomioon lieventävänä asianhaarana. (Siitä voi saada todistuksen, jos se on paha, ja sen voisi laittaa juhlapaikalle todistuksen viereen.) Juhlaan tullut voisi tällöin ottaa mukaan kaksi rahalahjavaihtoehtoa, huonomman ja paremman, ja antaa sitten nähtyään tokarin jommasta kummasta taskusta.

Ajatusta vois laajentaa. Miksi veemäisille synttärosankareille annetaan arvokkaita lahjoja esim. 70-vuotispäivänä. Kyllä sen eletyn elämän pitäisi vaikuttaa lahjojen arvoon. Jos olet keskittynyt vain uraasi ja unohtanut perheen, tuollainen 20 euroa olisi ihan riittävä perheeltä?

Jotta joku uuslukutaidoton ei ota tätä tosissaan,  päätän sarkasmini tähän ja täsmennän: minusta aloittajan idea oli julma, kohtuuton ja oikeistolainen hengeltään.

Olen hieman eri mieltä. Mielestäni tulisi ensisijaisesti ottaa huomioon nuoren työmäärä. Jos on tehnyt töitä, ansaitsee palkkion, vaikkei olisikaan saanut ihan parasta arvosanaa. Ja sanon tämän nyt itse sinä tyyppinä jonka ylioppilaspapereissa on neljä laudaturia ja kolme eximiaa, mutta sain saman verran ylioppilaslahjarahaa kuin huomattavasti huonommat paperit kirjoittanut veljeni. Ehkä silloin nuorempana mietin ettei ollut ihan reilua, mutta rehellisesti jo silloin tiesin ja nyt myöhemmin erityisesti ajattelen, etten ansainnut enempää. Kaikki kouluaineet ja koulumainen oppiminen on ollut minulle aina helppoa, enkä itse asiassa lukenut ylioppilaskokeisiin viikkoa enempää. Miksi olisin ansainnut enemmä siitä että luontainen lahjakkuuteni sattuu sopimaan juuri siihen tapaan, jolla meidän yhteiskunta mittaa kyvykkyyttä?

Yliopistossa joiduin oikeasti  ensimmäistä kertaa elämässäni pistämään paukkuja opiskeluun ja näkemään vaivaa, eikä se ollut mikään helppo asia oppia vasta siinä vaiheessa. Siksikin arvostan yritteliäisyyttä enemmän, koska se on lopulta elämässä tärkeämpi taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto

Arvosanat eivät kerro siitä, miten paljon opiskelija on tehnyt työtä. Joku hyväosainen kerrmaperrsepenska jolle kaikki on aina ollut helppoa, on voinut nähdä parempien arvosanojen eteen vähemmän vaivaa kuin joku rankemmasta taustasta tullut ja vaikkapa mt-ongelmista kärsinyt huonompien arvosanojen eteen. 

No molemmissa tapauksissahan omalla ahkeruudella on merkitystä. Jos mt-ongelmainen lusmuilemalla saa A:n paperit ja ahkeroimalla C:n paperit, niin silloinhan arvosana-ajattelussa häntä palkitaan, mutta etappiajattelussa ei. Nykyäänkin kermaperrseet saavat enemmän rahaa ihan vain siksi, että tuntevat paljon rikkaita ihmisiä. Onko tämä sitten enemmän oikein?

Vierailija kirjoitti:

Iso ongelma onkin jo esitetty; miten vieras saisi tietoonsa ylioppilaan arvosanat? Voisiko niitä kysyä etukäteen? Ja jos ylioppilaalla on vaikka lukihäiriö, sen voisi ottaa huomioon lieventävänä asianhaarana. (Siitä voi saada todistuksen, jos se on paha, ja sen voisi laittaa juhlapaikalle todistuksen viereen.) Juhlaan tullut voisi tällöin ottaa mukaan kaksi rahalahjavaihtoehtoa, huonomman ja paremman, ja antaa sitten nähtyään tokarin jommasta kummasta taskusta.

Ajatusta vois laajentaa. Miksi veemäisille synttärosankareille annetaan arvokkaita lahjoja esim. 70-vuotispäivänä. Kyllä sen eletyn elämän pitäisi vaikuttaa lahjojen arvoon. Jos olet keskittynyt vain uraasi ja unohtanut perheen, tuollainen 20 euroa olisi ihan riittävä perheeltä?

Jotta joku uuslukutaidoton ei ota tätä tosissaan,  päätän sarkasmini tähän ja täsmennän: minusta aloittajan idea oli julma, kohtuuton ja oikeistolainen hengeltään.

Ensimmäiseen kysymykseen on jo vastattu. Kukaan ei pakota antamaan kirjekuorta heti paikalle tultaessa. Lukihäiriöllä saa esim. lisäaikaa yo-kirjoituksiin. Erityisjärjestelyitä kyllä tehdään, jotta saataisiin kaikki samalle viivalle.

Minä annan lahjan ihan antamisen ilosta ja ilahduttaakseni toista. Se on edelleenkin sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto

Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).

Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.

Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.

Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.

Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.

Tietysti sillä on väliä mitä sinä pidät arvossa, koska sinä olet lahjan antaja. On ihan sinusta kiinni annatko lahjan etapin saavuttamisesta vai työnteosta. Samalla heijastat omia arvojasi. En tiedä milloin olet kirjoittanut, mutta ainakaan nykykokeista ei laudatureja saada muistamalla vaan pitää osata yhdistellä ja soveltaa. 

Opiskelua ei myöskään voi mitata puhtaasti ajassa. On eri asia lukea oppikirjaa tunti samalla miettien omia juttuja kuin aktiivisesti prosessoida tekstiä kirjoittamalla omia muistiinpanoja ja esimerkkejä. Ahkerat opiskelijat, joilla on hyvät opiskelustrategiat, saavat lähes poikkeuksetta parhaita arvosanoja. 

Kuten olen tässä koittanut sulle sanoa, valmistujaislahja on tapana antaa valmistumisen, ei arvosanojen kunniaksi. Jos sinä arvotat lahjan valmistuvan arvosanojen perusteella, se on ihan ok. Kannattaa vielä mainostaa asiaa juhlissa niin luultavasti ovat viimeiset juhlat joihin saat kutsun. 'Ei ole tapana' ovat tässä nyt ne avainsanat joita et tunnu ymmärtävän. Voinhan minäkin päättää, että annan ystävälleni joululahjan vaikka lentävän spagettihirviön syntymän kunniaksi. Se ei kuitenkaan muuta joululahjojen alkuperäistä ideaa tai sitä, minä muut niiden merkityksen näkevät.

Ja ei, kuten jo sanoin, työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa. Arvosanat korreloivat sen kanssa, oletko jo luontaisestikin hyvä siinä mitä kirjoituksissa mitataan. Eli äidinkielessä ja luetun ymmärtämisessä. Soveltaa pitää tietysti, mutta kirjoituksissa pärjäämisessä ei sen suhteen ole kummoiset kriteerit. Kirjoitin 9 vuotta sitten.

"Ei ole tapana" on usein kehityksen tiellä. Ihmisillä oli joskus tapana asua luolissa ja hieman myöhemmin ajatella, että ihmisen persoonan näkee pääkallon muodosta. Omiin ajatuksiin pitää suhtautua kriittisesti eikä tuudittautua helppoon tapa-ajatteluun. Riippumatta siitä mitä valintoja tekee, on tärkeää, että niiden takaa löytyy omaa prosessointia.

Työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa? Tälle olisi kiva saada lähde, koska tuo on ristiriidassa sen kanssa mitä OKL opetti (tutkimusten pohjalta). 

Sinä saat ihan vapaasti kaivautua luolastasi ja mennä toisen juhliin selittämään että ei tipu rahaa kun arvosanat eivät miellytä tätiä/setää. Kukaan ei estä tätä kulkuasi kehityksen tiellä. Meidän juhlistamme saisit kyllä lähtöpassit kirjekuorinesi heti ovelta; ilon juhlaan ei moukkamaista hapannaamaa kaivata.

Ja itse olen elävä esimerkki siitä, että arvosanat eivät korreloi työmäärän kanssa. Se nyt on oikeasti kaikille selvää. Toiset oppivat helpommin kuin toiset. Siis vähemmällä vaivalla.

Ai sulle on ihan koulussa sanottu että paljon pitää työtä tehdä hyvien arvosanojen eteen. :D Enpä olisi ajatellut, mikä mahtaakaan olla opettajien motiivi tuon mantran takana.. :D

Minäpä heitän tähän uuden aspektin.

Entä, jos se huono yleisarvosana on kovan sinnittelyn ja pänttäämisen tulos, oppilaalla nyt ei vaan ole ihan samaa lahjakkuutta kuin ällän kirjoittajalla?

Ja toisaalta joku voi kirjoittaa älliä tekemättä suurin piirtein mitään, hyvämuistisena vaan nyt nappaa asioita vähemmällä lukemisella.

Eikös pitäisi palkita ennemminkin työntekoa eikä synnynnäistä hyväonnista lahjakkuutta?

Meillä on kotona juuri näin. Itse kirjoitin aikoinani kuusi laudaturia hyvin vähin ponnisteluin. Tyttärelläni on add, ja koko lukio oli todella kovaa tahkoamista ja hammastenkiristystä, ja sai puserrettua viime syksynä neljästä aineesta yleisarvosanaksi c:n. Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että hän stressasi na teki sen eteen paljon enemmän töitä kuin minä. Arvostan tyttäreni taistelua!

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman eri mieltä. Mielestäni tulisi ensisijaisesti ottaa huomioon nuoren työmäärä. Jos on tehnyt töitä, ansaitsee palkkion, vaikkei olisikaan saanut ihan parasta arvosanaa. Ja sanon tämän nyt itse sinä tyyppinä jonka ylioppilaspapereissa on neljä laudaturia ja kolme eximiaa, mutta sain saman verran ylioppilaslahjarahaa kuin huomattavasti huonommat paperit kirjoittanut veljeni. Ehkä silloin nuorempana mietin ettei ollut ihan reilua, mutta rehellisesti jo silloin tiesin ja nyt myöhemmin erityisesti ajattelen, etten ansainnut enempää. Kaikki kouluaineet ja koulumainen oppiminen on ollut minulle aina helppoa, enkä itse asiassa lukenut ylioppilaskokeisiin viikkoa enempää. Miksi olisin ansainnut enemmä siitä että luontainen lahjakkuuteni sattuu sopimaan juuri siihen tapaan, jolla meidän yhteiskunta mittaa kyvykkyyttä?

Yliopistossa joiduin oikeasti  ensimmäistä kertaa elämässäni pistämään paukkuja opiskeluun ja näkemään vaivaa, eikä se ollut mikään helppo asia oppia vasta siinä vaiheessa. Siksikin arvostan yritteliäisyyttä enemmän, koska se on lopulta elämässä tärkeämpi taito.

Mistä tiedät, että kyse on jostain luontaisesta lahjakkuudesta eikä siitä, että olet oppinut oppimaan? Olit opiskellut ahkerasti ja ymmärtämishakuisesti jo kurssien aikana, joten viikon lukeminen toimi lähinnä kertauksena. Luontaisen lahjakkuuden selitysarvo on ekalla luokalla todella suuri, mutta sen rooli vähenee opiskelun edetessä.

Muistan kun itse sain lähes tonnin puhtaana käteen sekä uuden tietokoneen. Pidin sitä normaalina, koska tuntui koko suku olevan niin innoissaan "vihdoin meidänkin suvussa ylioppilas" jne. Minulla oli myös isot juhlat ruokineen.

Oli tosi karua huomata kun kaverilla oli vaan kahvittelut ja sai satasen.

Jospa mahdollisimman moni saisi mukavat juhlat ja lahjat, ne on ansaittu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto

Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).

Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.

Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.

Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.

Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.

Tietysti sillä on väliä mitä sinä pidät arvossa, koska sinä olet lahjan antaja. On ihan sinusta kiinni annatko lahjan etapin saavuttamisesta vai työnteosta. Samalla heijastat omia arvojasi. En tiedä milloin olet kirjoittanut, mutta ainakaan nykykokeista ei laudatureja saada muistamalla vaan pitää osata yhdistellä ja soveltaa. 

Opiskelua ei myöskään voi mitata puhtaasti ajassa. On eri asia lukea oppikirjaa tunti samalla miettien omia juttuja kuin aktiivisesti prosessoida tekstiä kirjoittamalla omia muistiinpanoja ja esimerkkejä. Ahkerat opiskelijat, joilla on hyvät opiskelustrategiat, saavat lähes poikkeuksetta parhaita arvosanoja. 

Kuten olen tässä koittanut sulle sanoa, valmistujaislahja on tapana antaa valmistumisen, ei arvosanojen kunniaksi. Jos sinä arvotat lahjan valmistuvan arvosanojen perusteella, se on ihan ok. Kannattaa vielä mainostaa asiaa juhlissa niin luultavasti ovat viimeiset juhlat joihin saat kutsun. 'Ei ole tapana' ovat tässä nyt ne avainsanat joita et tunnu ymmärtävän. Voinhan minäkin päättää, että annan ystävälleni joululahjan vaikka lentävän spagettihirviön syntymän kunniaksi. Se ei kuitenkaan muuta joululahjojen alkuperäistä ideaa tai sitä, minä muut niiden merkityksen näkevät.

Ja ei, kuten jo sanoin, työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa. Arvosanat korreloivat sen kanssa, oletko jo luontaisestikin hyvä siinä mitä kirjoituksissa mitataan. Eli äidinkielessä ja luetun ymmärtämisessä. Soveltaa pitää tietysti, mutta kirjoituksissa pärjäämisessä ei sen suhteen ole kummoiset kriteerit. Kirjoitin 9 vuotta sitten.

"Ei ole tapana" on usein kehityksen tiellä. Ihmisillä oli joskus tapana asua luolissa ja hieman myöhemmin ajatella, että ihmisen persoonan näkee pääkallon muodosta. Omiin ajatuksiin pitää suhtautua kriittisesti eikä tuudittautua helppoon tapa-ajatteluun. Riippumatta siitä mitä valintoja tekee, on tärkeää, että niiden takaa löytyy omaa prosessointia.

Työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa? Tälle olisi kiva saada lähde, koska tuo on ristiriidassa sen kanssa mitä OKL opetti (tutkimusten pohjalta). 

Sinä saat ihan vapaasti kaivautua luolastasi ja mennä toisen juhliin selittämään että ei tipu rahaa kun arvosanat eivät miellytä tätiä/setää. Kukaan ei estä tätä kulkuasi kehityksen tiellä. Meidän juhlistamme saisit kyllä lähtöpassit kirjekuorinesi heti ovelta; ilon juhlaan ei moukkamaista hapannaamaa kaivata.

Ja itse olen elävä esimerkki siitä, että arvosanat eivät korreloi työmäärän kanssa. Se nyt on oikeasti kaikille selvää. Toiset oppivat helpommin kuin toiset. Siis vähemmällä vaivalla.

Ai sulle on ihan koulussa sanottu että paljon pitää työtä tehdä hyvien arvosanojen eteen. :D Enpä olisi ajatellut, mikä mahtaakaan olla opettajien motiivi tuon mantran takana.. :D

Tuota noin ymmärrätkö nyt ihan korrelaation käsitettä? Opettajien motiivi on varmasti se, että opiskelijat oppivat. Jos työnteolla ei olisi vaikutusta oppimiseen, eikö olisi epäeettistä pyytää opiskelijoita käyttämään siihen aikaansa?

Samoin häälahjat voisi antaa sillä pisteytyksellä, että jos on lapsia, kymppi, jos lapseton, parikymppiä, jos neitsyt, viisikymppiä ja satku jos muuttavat yhteenkin vasta vihittyinä.

Vai olisiko sittenkin parempi jos häälahja annettaisiin vasta, kun ovat pysyneet kymmenen vuotta naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Olit opiskellut ahkerasti ja ymmärtämishakuisesti jo kurssien aikana

Nyt on pakko nauraa, ei selvästi tunneta. Ahkerasti? Mulla oli puolen tunnin bussimatka kouluun, ja silloin kun vaivauduin läksyjä tekemään, tein ne aina koulumatkojen aikana. Usein oli tehtävät tekemättä mutta osasin esimerkiksi kielissä vastata kysymyksiin silti joten en yleensä narahtanut. Jos olinkin oppinut oppimaan, se kyllä tapahtui lahjakkuuden avustamana.

Olin koko lapsuuden kova lukutoukka (fiktio, ei fakta), ja ehkä se selittää tiettyjen kykyjen harjaantumista, mutta tein vain sitä mistä tykkäsin. Jos joku toinen tykkää jostain joka ei tue koulussa yhtä paljon, en edelleen näe että se olisi automaattisesti vähemmän arvokasta.

Toisaalta, on ihan hyvä jos jo nuori osaa sisäistää sanonnan "work smart, not hard", sillä vasta pitkälle pääsee. Mutta työnteko kuitenkin jossain kohtaa tulee väistämättä vastaan, ja se kannattaisi arvottaa korkealle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat avatkaa vähän ajatustanne siitä miksi ahkeralle ja lusmulle kuuluu sama palkinto

Ylioppilaslahja annetaan valmistumisen, ei arvosanojen vuoksi. Valmistumista sietää juhlia, arvosanat taas eivät kuulu muille tippaakaan (jatkokoulutuksen opiskelijavalinnasta vastaavia ihmisiä lukuunottamatta).

Miksi pidät arvossa juuri valmistumista etkä sitä millä arvosanoilla valmistuu? Improbaturista approbaturiin vaatii todella paljon pienemmän työmäärän kuin approbaturista laudaturiin.

Huoh. Ei sillä ole väliä mitä minä pidän arvossa. Valmistujaiset ovat juhla valmistumisen kunnaksi; yksi etappi elämässä on plakkarissa. Valmistujaislahja ei ole lahja työnteosta tai menestymisestä muutoin.

Olen myös arvosanoista eri mieltä. Itse sain helposti ällän paperit, kuten veljenikin, koska olemme molemmat ihmisiä jotka oppivat ja muistavat asiat luettuaan ne kerran hutaisten läpi. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä jotka tekivät hirmuisesti hommia lukiossa. Stressasivat itsensä miltei hengiltä, ja silti arvosanat olivat keskivertoja.

Eli ei, arvosanat eivät todellakaan suoraan korreloi työmäärän kanssa.

Tietysti sillä on väliä mitä sinä pidät arvossa, koska sinä olet lahjan antaja. On ihan sinusta kiinni annatko lahjan etapin saavuttamisesta vai työnteosta. Samalla heijastat omia arvojasi. En tiedä milloin olet kirjoittanut, mutta ainakaan nykykokeista ei laudatureja saada muistamalla vaan pitää osata yhdistellä ja soveltaa. 

Opiskelua ei myöskään voi mitata puhtaasti ajassa. On eri asia lukea oppikirjaa tunti samalla miettien omia juttuja kuin aktiivisesti prosessoida tekstiä kirjoittamalla omia muistiinpanoja ja esimerkkejä. Ahkerat opiskelijat, joilla on hyvät opiskelustrategiat, saavat lähes poikkeuksetta parhaita arvosanoja. 

Kuten olen tässä koittanut sulle sanoa, valmistujaislahja on tapana antaa valmistumisen, ei arvosanojen kunniaksi. Jos sinä arvotat lahjan valmistuvan arvosanojen perusteella, se on ihan ok. Kannattaa vielä mainostaa asiaa juhlissa niin luultavasti ovat viimeiset juhlat joihin saat kutsun. 'Ei ole tapana' ovat tässä nyt ne avainsanat joita et tunnu ymmärtävän. Voinhan minäkin päättää, että annan ystävälleni joululahjan vaikka lentävän spagettihirviön syntymän kunniaksi. Se ei kuitenkaan muuta joululahjojen alkuperäistä ideaa tai sitä, minä muut niiden merkityksen näkevät.

Ja ei, kuten jo sanoin, työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa. Arvosanat korreloivat sen kanssa, oletko jo luontaisestikin hyvä siinä mitä kirjoituksissa mitataan. Eli äidinkielessä ja luetun ymmärtämisessä. Soveltaa pitää tietysti, mutta kirjoituksissa pärjäämisessä ei sen suhteen ole kummoiset kriteerit. Kirjoitin 9 vuotta sitten.

"Ei ole tapana" on usein kehityksen tiellä. Ihmisillä oli joskus tapana asua luolissa ja hieman myöhemmin ajatella, että ihmisen persoonan näkee pääkallon muodosta. Omiin ajatuksiin pitää suhtautua kriittisesti eikä tuudittautua helppoon tapa-ajatteluun. Riippumatta siitä mitä valintoja tekee, on tärkeää, että niiden takaa löytyy omaa prosessointia.

Työmäärä ei korreloi arvosanojen kanssa? Tälle olisi kiva saada lähde, koska tuo on ristiriidassa sen kanssa mitä OKL opetti (tutkimusten pohjalta). 

Sinä saat ihan vapaasti kaivautua luolastasi ja mennä toisen juhliin selittämään että ei tipu rahaa kun arvosanat eivät miellytä tätiä/setää. Kukaan ei estä tätä kulkuasi kehityksen tiellä. Meidän juhlistamme saisit kyllä lähtöpassit kirjekuorinesi heti ovelta; ilon juhlaan ei moukkamaista hapannaamaa kaivata.

Ja itse olen elävä esimerkki siitä, että arvosanat eivät korreloi työmäärän kanssa. Se nyt on oikeasti kaikille selvää. Toiset oppivat helpommin kuin toiset. Siis vähemmällä vaivalla.

Ai sulle on ihan koulussa sanottu että paljon pitää työtä tehdä hyvien arvosanojen eteen. :D Enpä olisi ajatellut, mikä mahtaakaan olla opettajien motiivi tuon mantran takana.. :D

Tuota noin ymmärrätkö nyt ihan korrelaation käsitettä? Opettajien motiivi on varmasti se, että opiskelijat oppivat. Jos työnteolla ei olisi vaikutusta oppimiseen, eikö olisi epäeettistä pyytää opiskelijoita käyttämään siihen aikaansa?

Taitaa käsitteet itselläsi olla hukassa.

Miten tuo voisi olla epäeettistä? Opiskelemaanhan lukioon on menty, opettajat saavat kyllä kehottaa opiskelemaan. Joidenkin kohdalla se kyllä pitää paikkansa, että pitää tehdä paljon jotta arvosanat ovat hyviä. Yleisesti ottaen niin ei kuitenkaan voi sanoa, sillä edelleenkin oppimisessa on ihmisten välillä suuria eroja. Lisäksi kirjoitukset eivät edes suoraan mittaa sitä kuinka paljon olet mitäkin oppinut, vaan myös sitä kuinka hyvin osaat asiasi esittää.

All in all, ylioppilaslahjan ei ole tarkoitus olla mikään suoritusperusteinen palkkio tehdystä työstä. Se on ansaitussa juhlassa juhlakalulle annettava lahja. Puurtaminen ja yksi elämän etappi on ohi, nokka kohti uusia tuulia. Nyt juhlitaan, levähdetään ja pidetään hauskaa yhdessä.

Hymyilyttää ajatus nurkassa nyrpistelevästä tätisedästä, joka otsa kurtussa kirjekuorta heiluttaen yrittää tivata valmistuneen arvosanoja ja laskeskella päässään niiden täsmällistä rahallista arvoa. :D No joo, mun lähipiirin juhlissa saisi tosiaan siirtyä tontin rajojen ulkopuolelle laskeskelemaan. Ja pysyä siellä.