Lue keskustelun säännöt.
Ovela työpaikkakiusaaminen sosiaalialalla
väsynyt
28.05.2020 |
Olen aloittanut uudessa työssä sosiaalialalla, ja törmännyt valitettavasti sellaiseen tilanteeseen, että koen että minua kiusataan "epäsuorasti". Siis niin, ettei esim pomo sitä ymmärrä. Esimerkkinä eräs videoneuvottelu, johon en saanut suojattua yhteyttä (jonka sanoin kyllä esimiehelle, koska asia piti kuitenkin hoitaa tavalla tai toisella) niin kollega kommentoi että "No niin, eli sekään ei mennyt oikein!!". Toinen esimerkki, rynnätään minun huoneeseen ja puhutaan minun yli tyyliin "sillä on nää paperit täällä, se pitää niitä näin". Kolmas esimerkki, ei kerrota/perehdytetä asioita, ja sitten kun tuon ne yhteiseen tiimiin, miten olen yrittänyt asiaa hoitaa, niin kysellään että miksi noin teit ja pommitetaan. Ja viimeinen esimerkki, kun uutena en tosiaan osaa asioita, niin ei suostuta työpariksi, ja sitten pomo kommentoi että "eihän tätä hommaa kuule voi tehdä yksin".
Näitä esimerkkejä on loputtomiin. Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia? Tämä on päivittäistä, ja olen ihan harkinnut jopa alan vaihtoa.
Kommentit (25)
Sosiaalialalla on joskus vallanhaluista väkeä. Havaitsin tämän opiskeluaikana ja vaihdoin alaa nopeasti. Kurja ilmiö. Sosiaalialalla pitäisi kohdata ne heikoimmissa asemissa olevat, ja sitten alalle päätyvät ja jäävät ne, jotka tykkäävät kyykyttää ja kiusata. Empaattiset ja herkät eivät kestä nykyään sote-aloilla, vaan vaihtavat alaa.
Toki on aivan ihaniakin ihmisiä edelleen sos. ja terveysaloilla, heille suuri kiitos. Työyhteisöt ovat vaan usein erittäin ikäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo ei ole käytännössä paikalla kuin ehkä kerran viikossa :( Mutta niin, aivan uskomatonta meininkiä, yksi esimerkki vielä. Yksi eläkkeelle siirtyvä perehdytti minua, kollega oli siinä mukana. Paljon oli asiaa, niin minä kuuntelin, ja sanoin että voisiko nuo ohjeet saada erikseen niin voin keskittyä kuuntelemaan. Kahden viikon päästä totesi kollega yhteisessä tiimissä, että nämä asiat sulle on selitetty mutta et pysty kirjoittamaan ja kuuntelemaan samaan aikaan.
No joo, ja alin koulutus meillä on AMK. Että se siitä koulutuksen merkityksestä....
Tässä muutama omaan kokemukseen perustuva neuvo (joita sinä et voi noudattaa jos olet mieluummin marttyyri):
Älä häpeä kiusatuksi joutumista äläkä peittele sitä! Päin vastoin: tee asiasta niin julkista kuin suinkin mahdollista. Pidä itse päiväkirjaa siitä, mitä tapahtui, milloin, kuka, mitä siitä seurasi. Esimerkiksi tuo "kukaan ei suostu työpariksi " - oletko sinä itse pyytänyt ketään, joka kieltäytyi vai etkö sinä ole tiennyt, että pitää tehdä pareittain? Seuraus oli se, että pomo vaan toteaa " ei näitä voi yksi hoitaa".
Kun perehdytys on laiminlyöty, oletko sinä itse älynnyt edes kysyä vai oletko luottanut siihen, että koulutuksessa opittu riittää?
Opettele katsomaan ihmisiä silmiin, varsinkin tiukassa tilanteessa. Se auttaa aika usein. Keskity siihen, minkä väriset silmät sillä puhujalla on. Vastapuolelle tulee vaikutelma, että sinä olet asiassa niskan päällä etkä alistu.
Opettele myös sanomaan asiat suoraan siinä tilanteessa, jossa ovat ajankohtaisia. Kun palaverissa kysytään, miksi teit niin kuin teit, sinä vastaat. "Meille koulussa on opetettu näin", esimerkiksi. Taikka " te ette ole kertoneet minulle, miten se pitäisi tehdä".
Huomaa myös se, että ehkä kiusaajat eivät oikeasti tarkoita pahaa vaan eivät vain huomaa tekevänsä jotain väärin. Siksi sinun on itse nostettava kissa pöydälle.
Kirjoitat kiusaamisen olevan sellaista, että pomo ei huomaa. Et kai sinä pidä häntä umpisokeana ja -kuurona, kun ei ole huomaavinaan sitä, että sinulla ei ole työparia. Vai luuleeko hän, että sinä olet se, joka parityöhön ei suostu? No sehän on sinun asiasi kertoa pomolle, mikä oli se yksittäinen tapaus, jossa sinä jouduit hoitamaan asian yksin kun kukaan muu ei sinun työpariksi ryhtynyt. Miksi eivät?
Seuraavan kerran kun joku nälvii, kysy, anteeksi mitä? Sanot sen ihan neutraalisti.
Harva jaksaa olla tympeä toistamiseen. Kuullostaa kyllä todella uskomattomalta, hyvä perehdytys on todella tärkeää, jotta voi kokea onnistumista työssään. Aivan älytöntä, ettei siihen panosteta rauhassa.
Jos mahdollista, kannattaa vaihtaa paikkaa. Kuullostaa siltä, että tuo on jo tapa puhua tuolla.
Jaksamista sinulle <3
Älä ota heti itseesi jos et uutena työntekijä kaikkea osaa ja joku siitä huomauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kirjoitti:
Pomo ei ole käytännössä paikalla kuin ehkä kerran viikossa :(
Huh, tuohan on ihannetilanne kaikenmaailman kiusaajille!
Pomosi on siis täysin kädetön ja työkaverisi idiootteja. Tervetuloa vaan sosiaalialalle.
Teknisillä aloilla eli insinöörikoulutettujen tiimeissä harvemmin näkee tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama omaan kokemukseen perustuva neuvo (joita sinä et voi noudattaa jos olet mieluummin marttyyri):
Älä häpeä kiusatuksi joutumista äläkä peittele sitä! Päin vastoin: tee asiasta niin julkista kuin suinkin mahdollista. Pidä itse päiväkirjaa siitä, mitä tapahtui, milloin, kuka, mitä siitä seurasi. Esimerkiksi tuo "kukaan ei suostu työpariksi " - oletko sinä itse pyytänyt ketään, joka kieltäytyi vai etkö sinä ole tiennyt, että pitää tehdä pareittain? Seuraus oli se, että pomo vaan toteaa " ei näitä voi yksi hoitaa".
Kun perehdytys on laiminlyöty, oletko sinä itse älynnyt edes kysyä vai oletko luottanut siihen, että koulutuksessa opittu riittää?
Opettele katsomaan ihmisiä silmiin, varsinkin tiukassa tilanteessa. Se auttaa aika usein. Keskity siihen, minkä väriset silmät sillä puhujalla on. Vastapuolelle tulee vaikutelma, että sinä olet asiassa niskan päällä etkä alistu.
Opettele myös sanomaan asiat suoraan siinä tilanteessa, jossa ovat ajankohtaisia. Kun palaverissa kysytään, miksi teit niin kuin teit, sinä vastaat. "Meille koulussa on opetettu näin", esimerkiksi. Taikka " te ette ole kertoneet minulle, miten se pitäisi tehdä".
Huomaa myös se, että ehkä kiusaajat eivät oikeasti tarkoita pahaa vaan eivät vain huomaa tekevänsä jotain väärin. Siksi sinun on itse nostettava kissa pöydälle.
Kirjoitat kiusaamisen olevan sellaista, että pomo ei huomaa. Et kai sinä pidä häntä umpisokeana ja -kuurona, kun ei ole huomaavinaan sitä, että sinulla ei ole työparia. Vai luuleeko hän, että sinä olet se, joka parityöhön ei suostu? No sehän on sinun asiasi kertoa pomolle, mikä oli se yksittäinen tapaus, jossa sinä jouduit hoitamaan asian yksin kun kukaan muu ei sinun työpariksi ryhtynyt. Miksi eivät?
Kiusaajia pitäisi ymmärtää? Valitettavasti työpaikka kiusaaminen on todella yleistä, ei siinä auta puolustautuminen. Kiusaamista harjoitetaan niin kauan kuin se hyväksytään ja annetaa kiusatulle vinkkejä kuinka pitää olla. Kaikki vain eivät osaa käyttäytyä sivistyneesti, tuovat työpaikoille omat ongelmansa. Esimiehen pitäisi pystyä puuttumaan näihin tölväyksiin. Kiusatuksi voi joutua vaikka olisi kuinka asiallinen, ystävällinen ja vahva. Tämä on koulukiusaajien ja työpaikka kiusaajien maa, kasvatuksesta puuttuu empatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kaikki biologisesti erilaisia, joten siltäkin pohjalta kiusaajilla on ziljoona syytä siihen kiusaamiseen. Eli aiheet ei lopu sinänsä koskaan ihmispiruilla...
Joskus vedotaan tekosyynä kiireeseen, kun uuden työntekijän perehdytys on puutteellista. Työhönopastusta joutuu aika napakastikin vaatimaan.
Sitten, jos joutuu kantapään kautta oppimaan asioita ja tästä seuraa esim. unohdus, niin kummasti löytyy aikaa virheen penkomiseen, syyllisten etsintään ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasta se on sosiaali- ja terveysalalla. Työyhteisöt on se myrkky, joka hajottaa ihmiset.
Onpa ikävää, että joudut kokemaan tuollaista käytöstä työpaikalla. Et silti saa ottaa asioita ihon alle, oman terveytesi takia. Vaikka kollega miten rumasti puhuisi, sinun täytyy pystyä puolustamaan itse itseäsi. Ensi kerralla kun huomaat loukkaantuvan jostakin kollegan puheista, toista se loukkaus rauhallisesti ikäänkuin heität pallon takaisin hänelle ja sanot sen neutraalisti, hieman ihmetellen esim. "sillä on nää paperit täällä, se pitää niitä näin", ilmeisesti kollega tarkoitti tässä sinua, että sinä pidät huoneessasi papereita "näin", tähän voit sanoa ihmetellen "ai, minä pidän täällä papereitani näin" pallo on silloin kollegalla ja saat hetken lisäaikaa miettiä seuraavaa lausetta ja jäät kuuntelemaan mitä hän sinulle vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kirjoitti:
Pomo ei ole käytännössä paikalla kuin ehkä kerran viikossa :( Mutta niin, aivan uskomatonta meininkiä, yksi esimerkki vielä. Yksi eläkkeelle siirtyvä perehdytti minua, kollega oli siinä mukana. Paljon oli asiaa, niin minä kuuntelin, ja sanoin että voisiko nuo ohjeet saada erikseen niin voin keskittyä kuuntelemaan. Kahden viikon päästä totesi kollega yhteisessä tiimissä, että nämä asiat sulle on selitetty mutta et pysty kirjoittamaan ja kuuntelemaan samaan aikaan.
No joo, ja alin koulutus meillä on AMK. Että se siitä koulutuksen merkityksestä....
Miksi et sitten kirjoittanut muistiinpanoja itse, kun huomasit että ei homma toimi?
Otapa nyt taskuusi sellainen kierrevihko ja kynä, että voit aina tehdä muistiinpanot saman tien, niin ohjeista kuin kiusaamistilanteista. Jos joku sitten sitä ihmettelee, sinä iloisesti muistutat juuri tuosta tilanteesta, jossa tietty nimeltä mainittu kollega tiettynä päivänä siinä tarkemmin määritelyssä tiimissä totesi, että "et pysty kirjoittamaan ja kuuntelemaan samaan aikaan" - kyllä sinä pystyt kun sait niin suorasanaisen vihjeen.
Kirjoittamisesta on sekin hyöty, että saat ne asiat pois mielestäsi kirjoihin ja kansiin. Siellä ne pysyvät ja säilyvät eikä sinun tarvitse kelata niitä unettomina öinä. Tämän ovat todenneet monet muutkin "mustankirjan kirjoittajat" kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama omaan kokemukseen perustuva neuvo (joita sinä et voi noudattaa jos olet mieluummin marttyyri):
Älä häpeä kiusatuksi joutumista äläkä peittele sitä! Päin vastoin: tee asiasta niin julkista kuin suinkin mahdollista. Pidä itse päiväkirjaa siitä, mitä tapahtui, milloin, kuka, mitä siitä seurasi. Esimerkiksi tuo "kukaan ei suostu työpariksi " - oletko sinä itse pyytänyt ketään, joka kieltäytyi vai etkö sinä ole tiennyt, että pitää tehdä pareittain? Seuraus oli se, että pomo vaan toteaa " ei näitä voi yksi hoitaa".
Kun perehdytys on laiminlyöty, oletko sinä itse älynnyt edes kysyä vai oletko luottanut siihen, että koulutuksessa opittu riittää?
Opettele katsomaan ihmisiä silmiin, varsinkin tiukassa tilanteessa. Se auttaa aika usein. Keskity siihen, minkä väriset silmät sillä puhujalla on. Vastapuolelle tulee vaikutelma, että sinä olet asiassa niskan päällä etkä alistu.
Opettele myös sanomaan asiat suoraan siinä tilanteessa, jossa ovat ajankohtaisia. Kun palaverissa kysytään, miksi teit niin kuin teit, sinä vastaat. "Meille koulussa on opetettu näin", esimerkiksi. Taikka " te ette ole kertoneet minulle, miten se pitäisi tehdä".
Huomaa myös se, että ehkä kiusaajat eivät oikeasti tarkoita pahaa vaan eivät vain huomaa tekevänsä jotain väärin. Siksi sinun on itse nostettava kissa pöydälle.
Kirjoitat kiusaamisen olevan sellaista, että pomo ei huomaa. Et kai sinä pidä häntä umpisokeana ja -kuurona, kun ei ole huomaavinaan sitä, että sinulla ei ole työparia. Vai luuleeko hän, että sinä olet se, joka parityöhön ei suostu? No sehän on sinun asiasi kertoa pomolle, mikä oli se yksittäinen tapaus, jossa sinä jouduit hoitamaan asian yksin kun kukaan muu ei sinun työpariksi ryhtynyt. Miksi eivät?
Kiusaajia pitäisi ymmärtää? Valitettavasti työpaikka kiusaaminen on todella yleistä, ei siinä auta puolustautuminen. Kiusaamista harjoitetaan niin kauan kuin se hyväksytään ja annetaa kiusatulle vinkkejä kuinka pitää olla. Kaikki vain eivät osaa käyttäytyä sivistyneesti, tuovat työpaikoille omat ongelmansa. Esimiehen pitäisi pystyä puuttumaan näihin tölväyksiin. Kiusatuksi voi joutua vaikka olisi kuinka asiallinen, ystävällinen ja vahva. Tämä on koulukiusaajien ja työpaikka kiusaajien maa, kasvatuksesta puuttuu empatia.
Kuka sanoo, että kiusaajia pitää ymmärtää? Lue tarkemmin! Minä kirjoitin, että kiusaaja itse ei aina ymmärrä omaa toimintaansa kiusaamiseksi. Se pitää hyvin selvästi osoittaa hänelle.
Onko se huono asia, kun kiusatulle annetaan vinkkejä, miten kiusaajan kanssa pärjää? Fakta on se, että kiusattu tarvitsee niitä työkaluja kiusaamisen lopettamiseen, kun ei kiusaja sitä muuten lopeta.
Varmaan pelkäävät, että omat virheet huomataan. Niinpä on helpottavaa, että vain joku tekee kaikki virheet ja sitä päivitellään vaikka päivittäin.
Työpaikallasi on vakiintunut työpaikkakiusaamisen kulttuuri. Kiusaaminen on luvallista ja sallittua. Taas yksi pikkutyttöjen hiekkalaatikko lisää, mutta vaan niin tavallista. Kaikki osaaminen ja ammatillisuus menee hukkaan, kun työpäivän keskiössä pelkästään on mahdollisimman v**tumainen käytös. Tällaisesta ei kyllä pitäisi maksaa palkkaa.
Sote-alalla piisaa näitä eläviä Dunning-Krugerin vinoumia, jotka ovat omasta mielestään huippupäteviä ja tietävät myös, miten muiden tulee työnsä hoitaa. Vahinko vain, että näiltä päällepäsmäreiltä puuttuu mm. sellaiset perustaidot, kuin uuden työntekijän perehdyttäminen sekä ohjeistuksen esittäminen selkeästi ja ymmärrettävästi. Olen havainnut alan työpaikoilla, että mitä pomottavampi ja päsmäröivämpi työntekijä, sitä onnettomampi substanssiosaminen hänellä on.
Alan esimiehistä nyt ei valitettavasti kannata edes aloittaa. Suurelta osalta puuttuvat vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot kokonaan, mikä on huolestuttavaa näin ihmisläheisen alan ollessa kyseessä. Moni myös pelkää oman nahkansa puolesta ja pelkurimaisesti piiloutuu mm. sen taakse, että "no hän nyt vain on tuollainen vahva persoona, kaikilla meillä on se oma tapa tehdä töitä".
Vierailija kirjoitti:
Pomosi on siis täysin kädetön ja työkaverisi idiootteja. Tervetuloa vaan sosiaalialalle.
Teknisillä aloilla eli insinöörikoulutettujen tiimeissä harvemmin näkee tuollaista.
Kuinka paljon sinulla on kokemuksellista vertailupohjaa teknisistä aloilta?
Onpas tyhmä pomo jos ei noita huomaa, mutta eihän ne osaa asioille paljon tehdä vaikka huomaisivatkin. Käytöstavat ja hyvä tahto on hukassa. Jos päätät lähteä niin ennen sitä kerro työpaikallasi joillekin mitä olet kokenut niin sinne jää kytemään tietoisuus henkiseen väkivallan olemassaolosta. He eivät voi pyyhkiä sitä mielestään. Se on tärkeää vaikka mitään muutosta ei vielä tapahtuisikaan.