mikä on mennyt pieleen jos 60-vuotiaana asuu vuokralla?

Ei mikään.

Normaalia suomalaisen köyhän elämää.

Henkilö on mahdollisesti joutunut itsestä riippumattomista syistä työttömäksi. Tai on ollut kotiäitinä pitkään kerryttämättä eläkettä puolison käydessä töissä. Sitten on tullut ero eikä ole säästöjä. Ei siihen välttämättä kummoisia tarvita, että tuollaiseen tilanteeseen joutuu.

Mikä siinä olisi voinut mennä pieleen?

Matalapalkka-alalla työskennellyt yksinhuoltaja, tiedossa pieni eläke, tai on jo eläkkeellä ja saa asumistukea. Pärjää itsekseen paremmin nyt kuin koskaan aikaisemmin elämässään koska nyt ei enää ole lasta / lapsia huolettavana.

Ja tiedoksi: Myös omistusasunnoissa elävät ja osakesijoituksia omistavat ihmiset saavat asumistukea.

Että silleen!

Jos kuvitellaan että potentiaalista työikää tässä olisi 40 vuotta. Ja jos joka kuukausi saisi laitettua vuokran verran omaan asuntoon, eli vaikka 300 euroa ajatellen inflaatiota ja niin edelleen. Niin 300*12*40=144 tuhatta euroa

Kyllä sillä rahalla jo hyvän asunnon saa, jos ei sitä Helsingin keskustasta etsi.

On voinut olla konkurssi, sairaus, avioero, melkein mikä vaan.

Ei kannata olla ylimielinen näiden asioiden suhteen.

Ei ole uskaltanut ottaa lainaa ( ei saa) ostaakseen oman.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvitellaan että potentiaalista työikää tässä olisi 40 vuotta. Ja jos joka kuukausi saisi laitettua vuokran verran omaan asuntoon, eli vaikka 300 euroa ajatellen inflaatiota ja niin edelleen. Niin 300*12*40=144 tuhatta euroa

Kyllä sillä rahalla jo hyvän asunnon saa, jos ei sitä Helsingin keskustasta etsi.

Kukaan omistusasuja ei pärjää 300 euron asumiskuluilla kuukaudessa.

Nykyaikana ei välttämättä yhtään mikään. On ihan hyvin voinut painaa niska limassa töitä koko ikänsä ja tulos on silti sama. 

Yksityisyrittäjä, jonka firma kaatui. Ei vaihtoehtoja.

Ei mikään. Ei vaan koe tärkeäksi omistaa mitään. Hautaan ei saa mitään mukaan. Minulle riittää vuokrakoti vallan hyvin. 90-luvun laman jälkeen ihmiset olivat ahdingossa velkojensa kanssa ja nyt koronan riepottelun jälkeen ovat vielä enemmän ahdingossa. Korot nousee, elämiseen ei jää rahaa. 

Mulla ei ole tarvetta arvottaa ihmisiä omistusten perusteella. Onneksi meillä on valta valita elämäntyylimme. Sentään.

Jorma Uotinenkin asuu vuokralla, vaikka kuuluu erittäin hyväosaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvitellaan että potentiaalista työikää tässä olisi 40 vuotta. Ja jos joka kuukausi saisi laitettua vuokran verran omaan asuntoon, eli vaikka 300 euroa ajatellen inflaatiota ja niin edelleen. Niin 300*12*40=144 tuhatta euroa

Kyllä sillä rahalla jo hyvän asunnon saa, jos ei sitä Helsingin keskustasta etsi.

Kukaan omistusasuja ei pärjää 300 euron asumiskuluilla kuukaudessa.

Kyse oli säästöistä, olisi eläkeläisenkin nyt helpompi maksaa muutaman satasen vastiketta ja nauttia pienestä eläkkeestä. Mutta ei, yhteiskunta saa maksaa tämän elämisen tuet loppuun asti. Ottaa aivoon tällaiset yhteisön hyväksikäyttäjät, jotka eivät anna mitään mutta ottaa kaikki.

Mikä on mennyt pieleen, kun oma elämä omistetaan muiden kyttäämiseen ja palstailuun?

Minä ainakin tulen olemaan tuossa tilanteessa, tosin asumisoikeusasunnossa edes. Olen ihan tavallinen matalapalkka-alan työntekijä, jonka omistusasunto myytiin avioeron takia. Sen jälkeen en enää hoitoalan pienipalkkaisena yksinhuoltajana saanut lainaa. Näillä mennään.

On myös meitä, jotka emme halua omistusasuntoa. Sehän ei ole mikään elämässä onnistumisen mitta.

Minä en uskalla ostaa omaa,jos siinä sattuukin olemaan sitten jokin piilevä vika esim. Kosteusvaurio niin olen loppuelämäni kusessa jos en saa myyjää vastuuseen. Eikä myöskään monen kymmenen vuoden liitto pankin kanssa houkuttele yhtään.Sitäpaitsi vapaus nostaa kytkintä milloin haluaa on vapauttava fiilis.

Niin,että ei se aina tarkoita jonkun olevan vialla jos ei perisuomalaiseen muottiin satu osumaankaan.

Ai mikäkö?

No asuntojen järjetön hinnoittelu ja palkat jotka ei ole missään suhteessa hintoihin!

En tunne yhtäkään ihmistä, edes korkeakoulutettua, jolla olisi varaa ostaa näitä uusia koirankoppiasuntoja joista silti halutaan yli 250 000 tuhatta.

Koko suomen asuntomarkkinat on sekaisin kun täällä tuotetaan asuntoja vain ihmisille joita ei ole edes olemassa.

Äidilläni meni sillä tavalla elämä pieleen, että teki koko työikänsä menestyksekkäästi töitä, sai hyvää palkkaa ja menestyi muutenkin. Ei halunnut laittaa rahojaan asuntoon, joka meidän lasten sitten pitää yrittää myydä hänen kuoltuaan. Laittoi ne omasta mielestään parempiin kohteisiin ja asuu vuokralla. Ei toki asumistukea saa, mutta eipä sekään ongelma olisi, jos saisi. Kaikki eivät voi olla rikkaita. 

Jos 7 neliömetrin "asunto" maksaa 100 000e, ei siinä ole mitään järkeä. Samalla summalla asuu vuosia vuokralla paljon isommassa asunnossa. Eikä tarvitse miettiä, miten saa asunnon kaupaksi, jos haluaa muuttaa. Asunto on nykypäivänä erittäin kannattamaton sijoituskohde. 

Minkä vuoksi jokuu olisi pitänyt mennä pieleen? Kaikki eivät vaan synny kultalusikka suussa. Elämä ei aina mene niin kuin olisi toivonut. Tulet sen kyllä joskus huomaamaan omalta osaltasi. Terveisin köyhä, eronnut ja vuokra-asunnossa elävä nainen.