mikä on mennyt pieleen jos 60-vuotiaana asuu vuokralla?

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä. Vain omistusasunnossa voi olla onnellinen.

Tämä on niin suomalaista.

Sano nyt vielä että se asuntolaina pitää maksaa mahdollisimman nopeasti pois.

Sun pitää elää jossain silloinkin kun laitat rahaa säästöön. Vaatimatonkin koppi vaatii rahaa, vaikka sen omistaakin. Kaupunkien asumissysteemit vaan on rakennettu niin, että kaikki maksaa, ja sitten sitä on tuettava. Ihan pyllystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvitellaan että potentiaalista työikää tässä olisi 40 vuotta. Ja jos joka kuukausi saisi laitettua vuokran verran omaan asuntoon, eli vaikka 300 euroa ajatellen inflaatiota ja niin edelleen. Niin 300*12*40=144 tuhatta euroa

Kyllä sillä rahalla jo hyvän asunnon saa, jos ei sitä Helsingin keskustasta etsi.

Kukaan omistusasuja ei pärjää 300 euron asumiskuluilla kuukaudessa.

Millähän logiikalla? Velaton rivarikaksio maaseudulla, kuitenkin tunnin matkan päässä pääkaupungista ja yhtiövastike ym. muut kulut on 115e/kk.

Kylläpäs on paljon pinttyneitä asenteita paikalla 😁 Minä kutsun tuota vapaudeksi, kun ei ole jumiutunut kivijalkaan.

Asumistukitilanne sitten voikin kertoa juurikin esimerkiksi työttömyydestä tai varhaiseläkkeelle jonkin sairauden vuoksi joutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

On myös meitä, jotka emme halua omistusasuntoa. Sehän ei ole mikään elämässä onnistumisen mitta.

Jos ei ole esimerkiksi perillisiä, joille pitäisi jättää velaton omistusasunto perinnöksi, niin vuokralla asuminen on aivan yhtä hyvä vaihtoehto. Rahat voivat olla kiinni muussakin kuin asunnossa ja talous on muutenkin tukevasti plussan puolella.

Ei löytynyt sitä rikasta( ja komeaa) miestä.

Monen 60-vuotiaan kannattaa asua vuokralla useastakin syystä.

Ensinnäkin siksi että kun tulevaisuudessa oma terveys heikkenee, on helpompi vaihtaa sopivaan asuntoon kuin hankalasta omistusasunnosta, jonka remontointi voi olla vaikeaa tai kallista, ja myynti vaikeaa. Sitä ennen voi jo käydä että puoliso menehtyy tai joutuu hoivakotiin, joten siinä voi jäädä yksin liian isoon asuntoon, jossa pitäisi hoitaa lumityöt ja pihan haravointi sun muuta.

Toiseksi siksi, että se mikä tuon ikäisestä on ollut aikoinaan sopiva omistusasunto ja kivassa paikassa, ei välttämättä ole sitä ollenkaan kun hänestä aika jättää. Jos hänellä on vain yksi perillinen, tämä tuskin haluaa sitä asuntoa itselleen, mutta asuntoa voi olla vaikea myydäkään. Tai ei saa myytyä kunnon hinnalla. Jos perillisiä on useampi, asunto pitäisi ehdottomasti voida myydä ja saada kohtuullinen hinta jaettavaksi perillisten kesken.

Jos perillisiä ei ole, sitten omistusasunto on vielä tyhmempi ratkaisu.

Iäkkäälle ihmiselle suuri helpotus on asua vuokralla, koska kiinteistöfirma hoitaa lumityöt, pihan ja viat, lämmitykset sun muut. Kerrostalossa on turvallisempi olo kuin kököttäessä yksin jossain skutsissa. Ei tarvitse käydä yhtiön kokouksissa eikä ottaa vanhoilla päivillään kontolleen isoja remppakuluja sun muita.

Hoivakotiin siirtyminen myöhemmin on vähemmän stressaavaa kun ei taakse jää isoa kämppää jossa vuosikymmenten muistot ja tavarat pitäisi selvittää ja asunto myydä tai kunnostaa vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä olisi voinut mennä pieleen?

Matalapalkka-alalla työskennellyt yksinhuoltaja, tiedossa pieni eläke, tai on jo eläkkeellä ja saa asumistukea. Pärjää itsekseen paremmin nyt kuin koskaan aikaisemmin elämässään koska nyt ei enää ole lasta / lapsia huolettavana.

Ja tiedoksi: Myös omistusasunnoissa elävät ja osakesijoituksia omistavat ihmiset saavat asumistukea.

Että silleen!

Osakesijoitukset estävät asumistuen saannin, omaisuus huomioidaan. Eli väärää tietoa.

Ei estä. Tulona huomioidaan vain jos myyt kaikki osakkeesi kerralla. Satunnainen myyntivoitto osakkeista tai sijoituksista ei ole huomioon otettava tulo.

https://www.kela.fi/tulot-jotka-eivat-vaikuta-asumistukeen

Mä en ole tajunnut, että vuokralla-asumisessa on jotain vikaa tai että se on epäonnistuneen ihmisen merkki, ennenkuin pari vuotta sitten aloin selailemaan tätä palstaa :D. 

Mä aion asua vuokralla hamaan loppuun asti, mulla ei ole lapsiakaan kenelle jättää perintöä. Palkka on hyvä, asutaan miehen kanssa Hgin kantakaupungissa. Ei ole ollut mitään tarvetta ostaa omaa. Täytän pian 53v.

Mun isä ja veli ovat töissä seurakunnalla. Kummallakin on työsuhdeasunto.

Kummatkin ovat myös asuntosijoittajia. Muistan veljeni maksoi, kun markat muuttui euroiksi, alle 100 euroa vuokraa. Sen jälkeen perhe on kasvanut kahdella lapsella, eli heillä on nyt yli 3 x isompi asunto. Oon varma maksavat alle 500 euroa.

Vanhempien koti on pienempi, mutta suositus on muuttaa kodista pois, kun jää eläkkeelle,

Sekä vanhempien ja veljeni sijoitusasunnot ovat Helsingissä. Isä sanoi pienessä kylässä asunnot olisi pitänyt antaa ilmaiseksi jonkun asua.

Kummatkin tykkää työstään, mutta edelleenkin isä sanoo aikovat muuttaa pois, kun isä jää eläkkeelle. He, jos käy lähikaupassa, tullaan hänelle juttelemaan väh 20 krt,

Pari v Helsingissä ja se, ettei kukaan puhu, tekee varmasti hyvää.

Omat vanhempani eivät koskaan olisi saaneet lainaa. Suuren ajan vuodesta työttömiä. Eivätkä ole pystyneet säästämään usean lapsen vuoksi.

Me ei uskallettu ottaa asuntolainaa. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen miehellä todettiin fyysistä kuntoa heikentävä sairaus ja tulevaisuus on ollut tämän vuoksi vähän epävarma.

Töissä ollaan molemmat, mutta Asossa asutaan ilman palloa jalassa.

Itse pääsen eläkkeelle parin vuoden päästä. Eläke tulee olemaan noin 800€/kk. Sijoitusrahastoissa minulla on noin 500000€. Asunnon myyn pian ja muuta vuokralle. Eläkkeelle päästyäni aion hakea asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä. Vain omistusasunnossa voi olla onnellinen.

Surullista.

Sarkasmi.

Ainoa tilanne milloin mielestäni on järkevää ostaa on kun on perheellinen ja on lapsia. Lapsille on hyvä jättää jotain, etteivät joudu raatamaan koko elämää ja voivat edes joskus saada mahdollisuuden perintöön ja omaisuuden kerryttämiseen. Jos on lapseton tietysti kannattaisi pistää rahat elämiseen, kokemuksiin, ruokailuun ja huveihin. Ei sitä asuntoa saa hautaansa ja perinnöksi se sitten lähtee joillekin kaukaisille sukulaisille tai valtiolle, joten mitä järkeä? 

Vierailija kirjoitti:

Monen 60-vuotiaan kannattaa asua vuokralla useastakin syystä.

Ensinnäkin siksi että kun tulevaisuudessa oma terveys heikkenee, on helpompi vaihtaa sopivaan asuntoon kuin hankalasta omistusasunnosta, jonka remontointi voi olla vaikeaa tai kallista, ja myynti vaikeaa. Sitä ennen voi jo käydä että puoliso menehtyy tai joutuu hoivakotiin, joten siinä voi jäädä yksin liian isoon asuntoon, jossa pitäisi hoitaa lumityöt ja pihan haravointi sun muuta.

Toiseksi siksi, että se mikä tuon ikäisestä on ollut aikoinaan sopiva omistusasunto ja kivassa paikassa, ei välttämättä ole sitä ollenkaan kun hänestä aika jättää. Jos hänellä on vain yksi perillinen, tämä tuskin haluaa sitä asuntoa itselleen, mutta asuntoa voi olla vaikea myydäkään. Tai ei saa myytyä kunnon hinnalla. Jos perillisiä on useampi, asunto pitäisi ehdottomasti voida myydä ja saada kohtuullinen hinta jaettavaksi perillisten kesken.

Jos perillisiä ei ole, sitten omistusasunto on vielä tyhmempi ratkaisu.

Iäkkäälle ihmiselle suuri helpotus on asua vuokralla, koska kiinteistöfirma hoitaa lumityöt, pihan ja viat, lämmitykset sun muut. Kerrostalossa on turvallisempi olo kuin kököttäessä yksin jossain skutsissa. Ei tarvitse käydä yhtiön kokouksissa eikä ottaa vanhoilla päivillään kontolleen isoja remppakuluja sun muita.

Hoivakotiin siirtyminen myöhemmin on vähemmän stressaavaa kun ei taakse jää isoa kämppää jossa vuosikymmenten muistot ja tavarat pitäisi selvittää ja asunto myydä tai kunnostaa vuokralle.

Onpas typerästi ajateltu.