Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voi nuori aikuinen ihminen mennä näin huonoon kuntoon? (puhun itsestäni siis).
26.05.2020 |
Ikä mulla 32v. Jotain tapahtui minulle muutama vuotta sitten. Sen jälkeen en ole enää toipunut. Liikaa kipeitä pettymyksiä, liikaa epävarmuutta, poikeuksellisen paljon pahamieltä syystäkin. Tämän jälkeen olen hirveästi miettinyt elämän merkitystä, se että pitäisi vaihtaa koko lähipiiri, alaa jne.
Nyt sitten viimeisen 2 vuoden aikana on ollut pelkkää alamäkeä. Jotkut ihmiset ovat olleet todella ikäviä minulle ja meinasin jo päättää päiväni kun läheinen useita kertoja teki minusta selvää sanojen kanssa. Olen täällä samalla tehnyt kova työ, ollut ahkera, hakenut apua mutta kukaan ei sitä ole nähnyt.
Nyt on tasaisesti jo reilu vuoden ollut todella itsetuhoinen fiilis. Tällä tarkoitan että itsetuntoni on romahtanut hälyttävällä tasolla, sosiaalinen pelko on suunnaton, olen jopa laihtunut kun en uskalla kauppaan mennä, en arvosta itseäni millään tasolla. Hyvä elämä ja itsensä kantaminen on täysin vieraita käsityksiä minulle.
Olen heikentynyt aivan valtavasti enkä pärjää. Luulis että aikuisena olisi päinvastoin.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo 46-vuotias, mutta huomannut saman, eli että ei enää jaksaisi mitään vastoinkäymisiä. Työpaikkani on surkea, mutta en ole jaksanut hakea parempaa. Jumitan paikallani, kun en yksinkertaisesti enää löydä energiaa pienistäkään vastoinkäymisistä ylipääsemiseen.
Tsemppiä sinulle, olet todellakin vielä nuori. Jos ei ole lapsia, olet vapaa lähtemään vaikka hevonhiiden kilikaliretriittiin muutamaksi vuodeksi jos haluat.
Mulla on kuin hukkuisin tervaan. Olen hidastunut sekä fyysisesti että henkisesti. Olen nyt kohta viikon ollut kotona ilman että olen mennyt ulos. Mä koen itteni niin epäonnistuneena ja mua on nöyrytetty niin pahasti etten edes uskalla mennä kävelylle vaikka siellä vastaan tulee ventovieraita.
Vakava masennushan tuo on. Mutta siihen on apua saatavilla. Lääkitystä ja terapiaa. Suosittelen. Kyllä se elämä siitä lähtee taas rullaamaan, kunhan et jää yksin ongelmasi kanssa. Hanki apua.
Muutama asia auttaa minua, jos on kurja olo:
- terveellinen syöminen eli kasviksia, lohta, marjoja, kokojyvää, pähkinöitä jne.
- säännöllinen liikunta eli joka päivä vähintään 30 minuuttia kävelyä
- hyvä seura eli mielenkiintoiset ja hauskat kaverit, joiden kanssa voi jutella
- henkisesti raskas työ, joten työnantaja tarjosi mahdollisuuden soittaa terapeutille useita kertoja (auttaa!)
- aikaisin nukkumaan, aikaisin ylös
- joka päivä jotain kiinnostavaa tekemistä, esim. lukemista, taidenäyttely (Museokortti!) tms.
- ispiroiva harrastus - minä pidän kirjoittamisesta
- joka aamu suihkuun, niin päivä alkaa hyvin
Minulla on ollut niin pitkä lista vaikeita fyysisiä oireita, läheisten kuolemia, työpaikan menettäminen syövän vuoksi yms., että elämä on ollut ajoittain hyvin vaikeaa ja turhauttavaa. Vain yksi elämä, joten yritin tehdä haasteellisesta elämästä parasta mahdollista.
Toivon, että teidän kummankin elämä muuttuu (esimerkiksi muutosten myötä) paremmaksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin voi käydä. Kannattaa puhua asiasta jollekin tukihenkilölle tai ammattiauttajalle ja lähteä selvittelemään, miten toipua asioista.
Monesti sitä itsekin aikuisena ajatelee( olen lähes ikäisesi) näin. Mutta ihan ymmärretäväähän se lopulta on, kun elämässä kokee raskaista asioita ne kerrostuvat toistensa päälle ja jossain vaiheessa ne kuormittavat. Se ei ole varmasti helppoa, mutta siitäkin pääsee yli aikanaan. Myös tämä aika valitettavasti tuo oman raskaan taakkansa.
Itse teen töitä myös sosiaalisten pelkojen kanssa ja siihen ei oikein auta muu kun pelkojen kohtaaminen. Käy aluksi ulkona vaikka vain viemässä roskat. Jos olo tuntuu siltä, että pystyt kierrä vaikka kortteli. Helpointa voi olla aloittaa liikkumaan aikoina jolloin tietää, ettei paljon ihmisiä kohtaa.
Kerrot, että olet mietinyt itsetuhoisia asioita. Olet rohkea kun uskallat niistä kertoa. Tämä ja muukin kertoma on sellainen asia, jonka takia mielestäni sinun olisi hyvä hakea ulkopuolista apua. Älä jää yksin, apua on olemassa ja sinäkin ansaitset sitä saada: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua . Kriisipuhelin:09 2525 0111
päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä.
Hirveästi voimia sinulle!Sydämeni on kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeasti vielä nuori. Sinulla on siis mahdollisuus viettää kymmeniä vuosia onnellista elämää. Oletko käynyt terapiassa?
Minulla sama tilanne ja olen vielä vähän vanhempi. En uskalla enää mennä ulos. Jokainen ihminen on hyökkäävä ja ilkeä. Pelkään ihmisiä ihan kamalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit myös ihmeessä ottaa yhteyttä alueesi terveyskeskukseen. Siellä depressiohoitaja, psykologeja ym. Osa ehkä tekee nyt etänäkemisiä puhelimessa tai skypessä. On täysin ok jos olo on että ei jaksa. Mutta yritä kuitenkin sitä apua hankkia. Onko sinulla ketään läheistä, jolle kertoa tilanteesta, lähtisi kanssasi kauppaan tms? Hurjasti tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin muutama vuosi sitten, että itsetunto voi romahtaa hyvinkin nopeasti, jos töissä joutuu toistuvasti negatiivisen arvostelun kohteeksi. Tähän vielä päälle kohtuuton työtaakka. Minun pelastukseni oli, että pääsin vaihtamaan työpaikkaa. Olin jo murtumispisteessä. Henkiseen toipumiseen meni vielä oma aikansa. Onneksi uudessa työpaikassa on ollut asiallista ja hyvä työilmapiiri.
Hae apua, jää vaikka sairaslomalle ennenkuin romahdat henkisesti. Ja muista, että se negatiivinen kuva, joka sinulla on nyt itsestäsi, ei ole totta. Olet nyt vain henkisesti aika lopussa.
Mä olen ollut jo 3krt peräkkäin todella huonoissa työpaikoissa missä on ollut negatiivinen ilmapiiri. Mulla romahti täysi itsetunto. En enää uskalla mennä mihinkään. Just kun saa ittensä ylös niin taas tapahtuu jotain pahaa. Jokaikinen kerta, eikä tää ole nyt siitä kyse että olisi herkkä.
Suomalaiset inhoavat kun joku hymyilee ja hehkuu.
Alue: Aihe vapaa
up