Tuttu pitää päiväkirjaa, onko normaalia?

Kannattaa kirjoittaa vaikka Helsingin Sanomiin, että suuri osa maailman kuuluisimmista kirjailijoista, neroista ja taiteilijoista on lapsen tasolle jääneitä, koska ovat pitäneet päiväkirjaa kuolemaansa saakka. Ja kyllä on ihan normaalia ns. tavallisellekin ihmiselle. Päiväkirjassa reflektoidaan omaa elämää, kirjataan muistiin tapahtumia, pohdiskellaan eri aiheita jne.

Miten mies, lapsi ja hyväpalkkainen työ liittyvät tähän? Ja miksi olet noin pakkomielteinen sen suhteen, että mikä on "normaalia"?

Oletko ap aivan totaalinen hölmö, kun tuollaista kyselet?

Ei ole sulla paljon kokemusta ihmisistä, elämästä eikä maailmasta.

Etkö edes lue sen vertaa, että käsittäisit tuollaisen asian, silti olet heti valmis arvostelemaan negatiivisesti tuota ihmistä, tollo.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kirjoittaa vaikka Helsingin Sanomiin, että suuri osa maailman kuuluisimmista kirjailijoista, neroista ja taiteilijoista on lapsen tasolle jääneitä, koska ovat pitäneet päiväkirjaa kuolemaansa saakka. Ja kyllä on ihan normaalia ns. tavallisellekin ihmiselle. Päiväkirjassa reflektoidaan omaa elämää, kirjataan muistiin tapahtumia, pohdiskellaan eri aiheita jne.

Miten mies, lapsi ja hyväpalkkainen työ liittyvät tähän? Ja miksi olet noin pakkomielteinen sen suhteen, että mikä on "normaalia"?

Kuulostaa ihan kauhealta ajan tuhlaukselta. Miksi päivän vähiä tunteja pitää tärvätä kynän ja paperin kanssa, kun voi tehdä jotain mielekästä sen sijaan? Muutenkin hämmentää, että joku tuhertaa paperille kynällä, kun kotoa löytyy kaikki nykyaikaiset välineet kuten läppäri, jolla voisi kirjoittaa. Miksi jemmata hyllyyn jotain pölyisiä kirjoja? Ja kenelle niitä kirjoitetaan, käsittämätöntä jos niitä ei edes kukaan lue. Ainakin tämä on oma käsitykseni päiväkirjasta, että niitä ei nimenomaan kukaan lue. Ei olisi pitänyt kai tehdä tätä aloitusta, kun mulla menee hermo jo yhtä vastausta lukiessa näemmä.

Et ole tuttavasi arvoinen. Olet tyhjä.

Hienoa, jos joku jaksaa edelleen pitää päiväkirjaa. Oma kiinnostus loppui yliopiston aloittaessani, mutta pidän kyllä ideasta. 

Miksi päiväkirja olisi vain lasten juttu? Ihan ihme asenne. Kuule, ihan on normaalia hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kirjoittaa vaikka Helsingin Sanomiin, että suuri osa maailman kuuluisimmista kirjailijoista, neroista ja taiteilijoista on lapsen tasolle jääneitä, koska ovat pitäneet päiväkirjaa kuolemaansa saakka. Ja kyllä on ihan normaalia ns. tavallisellekin ihmiselle. Päiväkirjassa reflektoidaan omaa elämää, kirjataan muistiin tapahtumia, pohdiskellaan eri aiheita jne.

Miten mies, lapsi ja hyväpalkkainen työ liittyvät tähän? Ja miksi olet noin pakkomielteinen sen suhteen, että mikä on "normaalia"?

TÄMÄ! Minäkin pidän päiväkirjaa, vaikka olen melkein 70v.

Olen kirjoittanut mm. vanhempieni sairauksista ja kuolemista.

Nyt korona-aikana ole lukenut viimeistä 10 vuoden päiväkirjat.

Aloittaja, soita hätäkeskukseen HETI!!

Minua harmittaa, etten ole pitänyt päiväkirjaa nuoruuden jälkeen, ja ne nuoruuden päiväkirjatkin tuhosin kotoa pois muuttaessani. Juuri nyt harmittaa, etten ole pitänyt edes korona-ajan päiväkirjaa, koska niillä tulee olemaan vielä huikeasti kysyntää, kun tutkijat jälkeen päin selvittävät, miten tämä aikakausi vaikutti ihmisiin, mielialoihin, käyttäytymiseen jne. Mutta ennen kaikkea omaksi iloksi olisi ollut kiinnostavaa jälkeen päin seurata, miten omat ajatukset tästä aikakaudesta muuttuvat.

Minä olen aina ajatellut, että päiväkirjan pitäminen on ehkä neutraalein asia, mitä minkä tahansa ikäinen ihminen voi sukupuolesta ja sosiaalisesta statuksesta huolimatta tehdä. Presidentit puolisoineen, muusikot, taiteilijat, poliitikot, kirjailijat, filosofit, tiedemiehet... valtava määrä kuuluisuuksia, jotka ovat pitäneet päiväkirjaa elämänsä loppuun asti. En itse pidä päiväkirjaa, mutta minusta se on ihan hieno harrastus.

Mä olen tajunnut paljon uusia asioita itsestäni ja käytöksestäni, kun olen lukenut vanhoja päiväkirjamerkintöjäni. Olen mm. ymmärtänyt mikä meni yhdessä suhteessani pieleen, vaikka en sitä tajunnut silloin, kun se tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kirjoittaa vaikka Helsingin Sanomiin, että suuri osa maailman kuuluisimmista kirjailijoista, neroista ja taiteilijoista on lapsen tasolle jääneitä, koska ovat pitäneet päiväkirjaa kuolemaansa saakka. Ja kyllä on ihan normaalia ns. tavallisellekin ihmiselle. Päiväkirjassa reflektoidaan omaa elämää, kirjataan muistiin tapahtumia, pohdiskellaan eri aiheita jne.

Miten mies, lapsi ja hyväpalkkainen työ liittyvät tähän? Ja miksi olet noin pakkomielteinen sen suhteen, että mikä on "normaalia"?

TÄMÄ! Minäkin pidän päiväkirjaa, vaikka olen melkein 70v.

Olen kirjoittanut mm. vanhempieni sairauksista ja kuolemista.

Nyt korona-aikana ole lukenut viimeistä 10 vuoden päiväkirjat.

Ihana!

Olen 35-vuotias ja juuri koronan aikana lukenut miltei kaikki päiväkirjani. Niitä on kertynyt viimeisten 11 vuoden ajalta 8 kappaletta.

Kuulostaa siltä, että ap:n ja uuden tuttavuuden yhteinen matka saattaapi jäädä lyhyeksi. Minä olen ainakin siivonuut monta tuollaista ihmettelijää elämästäni poies. 

Kenenkään ei tarvitse perustella omia tekemisiään jollekin tuttavuudelle sen kummemmin ja aika kummallista on, että tännekin asiasta kirjoitat. Mikä asiassa vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kirjoittaa vaikka Helsingin Sanomiin, että suuri osa maailman kuuluisimmista kirjailijoista, neroista ja taiteilijoista on lapsen tasolle jääneitä, koska ovat pitäneet päiväkirjaa kuolemaansa saakka. Ja kyllä on ihan normaalia ns. tavallisellekin ihmiselle. Päiväkirjassa reflektoidaan omaa elämää, kirjataan muistiin tapahtumia, pohdiskellaan eri aiheita jne.

Miten mies, lapsi ja hyväpalkkainen työ liittyvät tähän? Ja miksi olet noin pakkomielteinen sen suhteen, että mikä on "normaalia"?

Kuulostaa ihan kauhealta ajan tuhlaukselta. Miksi päivän vähiä tunteja pitää tärvätä kynän ja paperin kanssa, kun voi tehdä jotain mielekästä sen sijaan? Muutenkin hämmentää, että joku tuhertaa paperille kynällä, kun kotoa löytyy kaikki nykyaikaiset välineet kuten läppäri, jolla voisi kirjoittaa. Miksi jemmata hyllyyn jotain pölyisiä kirjoja? Ja kenelle niitä kirjoitetaan, käsittämätöntä jos niitä ei edes kukaan lue. Ainakin tämä on oma käsitykseni päiväkirjasta, että niitä ei nimenomaan kukaan lue. Ei olisi pitänyt kai tehdä tätä aloitusta, kun mulla menee hermo jo yhtä vastausta lukiessa näemmä.

Ehkä se kirjoittaminen on tuolle ihmiselle mielekästä puuhaa, just sitä parasta. Kynällä kirjoittaminen on hitaampaa, siinö ehtii miettiä enemmän. Päivökirja kirjoitetaan n8menomaan itselle.

Niinhän se sinäkin laitat sen viikkottaisen persauskuvasi someen, ihan vain itselle ja kun se on niin mielekästä. #aktiivinenelämäntapa #hyvinvointi #rakkaatharrastukset. Eikös niin?

Jos aloittaja tosissaan ihmettelee asiaa, niin kirjoittaminen on yksi tapa käsitellä ja purkaa asioita. Jokaisella on varmaan omat tapansa ja jos ei ole, niin suosittelen etsimään sellaisen. Tekee ihmeitä hyvinvoinnille. Käsin kirjoittamisessa on oma viehätyksensä, koneella tulee tänä päivänä oltua ihan riittävästi. Käsin kirjoittaminen tekee hyvää aivoille ja saa ylläpidettyä kädentaitoja.

Joo-o, ei ole sun arvoinen ihminen jos harrastaa kirjoittamista ja vielä käsin, kauheeta sontaa, itsehän sentään harrastat ystäviesi parjaamista vauva-foorumilla, tuolla korkeakulttuurin keskuksella!