Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko seurustelua ihmisen kanssa, joka sanoo, että ei haluaisi olla
18.05.2020 |
Enää kanssasi, jos vaikka invalidisoituisit? Onko siis kumpi tässä tilanteessa kohtuuton jos ei hyväksy tuota. Tai jos sanoisi, että jos kuolisin, niin ei haluaisi olla hautajaisten kanssa missään tekemisissä? Itselleni se, että olisin rakastani hautaamassa, ja järjestämässä asioita, olisi valtava rakkauden osoitus. Mutta olenkin nainen. Onko sukupuolella siis jotain merkitystä näissä erimielisyyksissä ??
Kommentit (19)
En nyt ihan seuraa tätä aloituksen kulkua kokonaisuudessaan. Mutta siis moni ihminen on toisen ihmisen kanssa suhteessa sillä ehdolla, ettei toinen aiheuta paljon lisävaivaa vaan on ns. käytettävissä. Tätä ei vain sanota ääneen, eikä moni ihminen tiedosta oman kumppaninsa itse asiassa ajattelevan juurikin näin.
Kysymyshän sitten on, että miten laput silmillä siihen suhteeseen alkaa. Rakkaudesta vai parisuhdestatuksen tarpeesta vai mistä. Sitä saa, mitä päästää seulasta läpi etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miehiltä sisäistänyt, että puoliso jätetään heti jos tulee vaikeaa, joten niin tekisin, koska niin tehtäisiin minullekin.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ääliö, en katselisi.
Hoitaisitko itse invalidisoitunutta?
Ei kukaan osaa etukäteen ennustaa miten jossain noin vaikeassa tilanteessa toimisi. Sen sijaan minusta olisi ahdistavaa, että joku asettaisi parisuhteen ehdoksi lupauksen toimia jollain määrätyllä tavalla hypoteettisessa skenaariossa. Enkä todellakaan ole sitä tyyppiä, joka nostaa kytkintä helposti, minusta tuollaisen vaatiminen on vain täysin kohtuutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajatellut näitä asioita, ja en ikinä voisi ajatellakaan jättäväni kumppaniani, jos hän joutuisi vaikka rullatuoliin. Ei kai kukaan vammautunutta lastaankaan jättäisi. Miksi olla ihmisen kanssa, jota ei rakastaisi ehdoitta. Se on sitten eri asia, jos miehestä tulisi niin katkera ja vihainen, että hän itse ajaisi minut pois.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan osaa etukäteen ennustaa miten jossain noin vaikeassa tilanteessa toimisi. Sen sijaan minusta olisi ahdistavaa, että joku asettaisi parisuhteen ehdoksi lupauksen toimia jollain määrätyllä tavalla hypoteettisessa skenaariossa. Enkä todellakaan ole sitä tyyppiä, joka nostaa kytkintä helposti, minusta tuollaisen vaatiminen on vain täysin kohtuutonta.
Tuota halusinkin kysyä, että onko kohtuutonta tehdä noista vastauksista mitään johtopäätöksiä. Voihan olla, että tositilanteessa asiat olisivatkin toisin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tollasta kehtaisi ääneen sanoa. Etenkin toi hautajaisasia. Tuskin sanoja rakastaa ollenkaan.
Jos nyt vaikka loukkaisi itsensä laskettelussa, sitten olisi aikansa sairaalassa, niin täytyyhän sen ihmisen päästä kotiinsa kuntoutumaan. Ei kai sitä puolisoa voi siinä vaiheessa livistää.... jos ei sitten kotioloissa pysty asumaan , täytyy kai kotihoidon ammattilaisten kannsa miettiä mitä apua voi saada. Elämähän tuo kaikkea haastetta . Voihan lapsikin olla tapaturmassa. Jos on hyvä ollut asua pitkään yhdessä tietysti auttaisin, eikös kunta maksakin siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs se, että jos puoliso vammautuu tai sairastuu vakavasti, pysytään pelkästä velvollisuudesta ja pahojen puheiden välttämiseksi sen kumppanin rinnalla sen pahimman yli, ja kun elämä alkaa helpottaa, häivytään.
Tällaisia kokemuksia olen lukenut mm. syöpään sairastuneilta, ja siitä parantuneilta naisilta. Joku nainen kertoi, että jossain rintasyöpä vertaistukiryhmässä näitä tapauksia olisi ollut monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös naisen, jonka mies hankki uuden naisen kun omansa sairasti rintasyöpää. Se on kyllä julmuuden huippu. Parane siinä sitten, kun mies jättää ja tulee vielä nekin murheet ja järkytys lisäksi. Olivat reilusti yli 60 vuotiaita.
Minulle mies sanoi suhteen alkumetreillä että ei voi tietää, haluaisiko olla kanssani, jos sairastuisin vakavasti. Nyt sanoo että olisi kanssani silloinkin. Uskon että tunteet kehittyivät tässä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa uskoa, kun joku paljastaa huonot puolensa. Mies myönsi avoimesti, että hän nostaa kytkintä vaikeassa tilanteessa. Kukaan ei tietenkään voi tietää etukäteen, kuinka todella toimisi tuollaisissa tilanteissa, mutta mielestäni miehen vastaus kertoo jotain todella rumaa hänen perusarvoistaan. Itse en jatkaisi suhdetta tuollaisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa uskoa, kun joku paljastaa huonot puolensa. Mies myönsi avoimesti, että hän nostaa kytkintä vaikeassa tilanteessa. Kukaan ei tietenkään voi tietää etukäteen, kuinka todella toimisi tuollaisissa tilanteissa, mutta mielestäni miehen vastaus kertoo jotain todella rumaa hänen perusarvoistaan. Itse en jatkaisi suhdetta tuollaisen miehen kanssa.
Niin, sitä kun ei tiedä miten mitätön se kupru saa olla, että mies lähtee. Kai se lähtee sitten jos vaimo ei toivu synnytyksestä viikossa tai kun oma lapsi sairastuu vaikkapa syöpään, niin häviää samantien. Että missä se raja menee miten vähän tai paljon epämukavuutta kestää.
Vierailija kirjoitti:
Entäs se, että jos puoliso vammautuu tai sairastuu vakavasti, pysytään pelkästä velvollisuudesta ja pahojen puheiden välttämiseksi sen kumppanin rinnalla sen pahimman yli, ja kun elämä alkaa helpottaa, häivytään.
Tällaisia kokemuksia olen lukenut mm. syöpään sairastuneilta, ja siitä parantuneilta naisilta. Joku nainen kertoi, että jossain rintasyöpä vertaistukiryhmässä näitä tapauksia olisi ollut monta.
En ole ap mutta minusta tämä on ok. Joskus käy niinkin, että se parantunut lähtee itse kävelemään. Ei näitä voi tietää. Mutta se vaikea sairaus pitäisi minusta katsoa loppuun asti. No, poislukien ehkä dementia tai joku sellainen sairaus joka sitoo pysyvästi laitokseen ja tekee perinteisestä avioelämästä täysin mahdotonta. Minusta silloinkin pitää tukea loppuun asti, mutta uskollisuuslupaus ei enää sido.
No, minä olen jo vakavasti sairastunut vaikka sairaus on hallinnassa ja olen vielä työkykyinen ja omatoiminen. Näillä spekseillä en edes suhdetta hakisi, siksi käytän miehiä vain hyväkseni mutten tahdo seurustella.
Ystävätkin yleensä pysyvät tukena jos toisella on vaikea tilanne. Tuntuu että monet parisuhteet ovat seksin ja lasten ja kulujen jakamisen ja hauskanpidon takia, ja niissä ei ole ystävyyttä laisinkaan.
Ja tuollaisen voi jokainen päättää tietoisesti, että autanko toista jos hän sairastuu ja tarvitsee apua. Se on valinta. Sitä ei voi valita haluaako sitten enää esim. seksiä tai onko rakastunut enää. Sitä ei voi keltään pyytää. Mutta auttamiseen voi sitoutua.
Eli voit pitää suhteen mutta panosta myös aikaa muihin ihmissuhteisiin, niihin joihin tukeudut kun tulee vaikeaa.
"Miksi olla ihmisen kanssa, jota ei rakastaisi ehdoitta"
Kaikkea ei välttämättä saa yhdeltä ihmiseltä vaikka se parisuhdeihanne onkin. Ei välttämättä monikaan halua odottaa löytävänsä sen jonka vuoksi tekisi mitä tahansa ja vielä harvinaisempaa että se toinen tuntisi samoin. Ja ne jotka sitten haluaisi auttaa ja sitoutua sinuun, ne ei välttämättä sinua kiinnosta seksuaalisesti. Sellaista se on.
En haluaisi. Nostaisin kytkintä samantien.