G: Ikävin ja paras asia odotusaikanasi?
Mulla parasta oli, että tiesi sen pian loppuvan. :)
Kommentit (11)
Ensimmäisessä ikävintä oli alkuraskauden väsymys. Kaikki muu olikin sitten ihanaa.
Toisessa myös väsymys oli karseinta, se oli myös ikävää kun vauva painoi alaspäin n. rv 20 asti, tuskanen olo oli. Loput olikin sitten mukavaa :)
ikävintä raskauksissa on ollut liki puoliväliin kestänyt raju pahoinvointi ja jalkavaivat.viimesimmässä myös supistelu. Parasta on ollu itse maha ja vauvan liikkeet,se on vaan niin ihanaa.
oli alkuraskauden väsymys. Sekä loppuajan liitoskivut ja krampit pohkeessa.
Parasta, vaikka olen aivan viimemetreillä raskaudessa, olen edelleen kokoa 34/36 vaikka painoa tullut useita kiloja. Sekä se, että lapsi on terve ja olen jo nyt kiintynyt häneen niin lujaa..
kävintä on totisesti ollut JATKUVA hiivatulehdus.
ja parasta varmaankin sitten kaikki muu :)
kurjinta on ollut peräpukamat :-( ja ummetus.
Parasta itse massu ja "paketin" odottelu...olin todella hyvässä kunnossa viimeksi ihan loppuun asti 2 viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Toivottavasti tälläkin kertaa!
ikävintä on ollut alkuraskauden viikkoja kestänyt kuvotus ja raskausdiabetes.
Ihaninta on ollut onnellinen olotila, hyvä vointi ja jaksaminen.
Hirveintä oli raskaushepatoosin aiheuttama kutina, joka alkoi viikolla 30 ja jatkui synnytykseen 36 viikolla asti. En pystynyt nukkumaan, eikä kutinaa helpottanut mikään. Kurjuuden maksimoi vielä viimeisten kolmen viikon viettäminen sairaalassa.
Ihaninta oli se, että vauva oli tulossa. Maha oli myös ihana ja ne vauvan liikkeet siellä.
Kurjinta alkuraskauden raju pahoinvointi/väsymys
muuten onkin ollut mukavaa vaikka en koskaa ole oikein tykännyt isosta mahasta.
Ikävin: Hormonit tekivät minusta hirviön, raivostuttava ärsytys ja kiukku kihelmöivät päivittäin niin, että se oikein tuntui selässä ja raajoissa inhana kihelmöintinä!
Parasta: Fyysisesti ei ongelmia, maha pieni ja helppo kantaa, ei pahoja raskausarpia tai muita fyysisiä ongelmia, ei liikkumisvaikeuksia vain hieman selkäsärkyä loppuvaiheessa. Ja se loppui jo viikolla 38, huh.
Inhottavin oli alaselan kivut ja liitoskivut jotka alkoi aina viikolta 20 ja kesti loppuraskauteen, oli useita viikkoja ettei päässyt ylös lainkaan sängystä ilman apua, ei voinut kävellä sataa metriä pidempää matkaa eikä voinut oikeastaa olla juuri pystyssä eikä mitään voinut tehdä.
Ihaninta taas oli pari viikkoa ennen synnytystasejännitys ja oireiden tutkaileminen, oli ku plussaa odottelis viimesiä päiviä kun koitti olla tarkkana joko se syntyy vai ei.