Sisäisen rakkauden löytämisestä

En saanut lapsena kaipaamaani rakkautta. Siksi olenkin hakenut rakkautta niin pitkään kuin muistan.

Lukioikäisenä en jaksanut opiskella, enkä harrastaa mitään, koska kaipasin niin paljon hyväksyntää – rakkautta. Yritin saada jonkun miehen pitämään itsestäni, huonoin tuloksin. Niissä leikeissä menetin itsetuntoni ja hankin traumojakin.

Pääsin opiskelemaan tekemättä mitään, koska jollain tavalla olen ehkä lahjakas. Opiskellessa sama meno kuitenkin jatkui. Hilluin baareissa ja etsin miehiä – siis rakkautta. Sainkin poikaystävän, joka käski minun laihduttaa. Laihdutin. En saanut kuitenkaan rakkautta, vaan menetin miehen. Opiskelut eivät oikein sujuneet.

Sitten tapasin ex-mieheni. Häneltä sain vaatimalla rakkautta. Kaikki tehtiin niin kuin minä halusin. Olin hirmuhallitsija. En tajunnut, ettei mieheni todellisuudessa rakastanut minua. Hän vain halusi pitää hyvän tasapainon yllä ja miellyttää minua, olinhan kokenut niin kovia.

Tietenkin meidän liitto hajosi. Itse asiassa minä erosin. Jossain vaiheessa nimittäin tajusin koko kuvion. Halusin oikeaa rakkautta. Ex-mieheni kärsi läheisriippuvuudesta, eikä oikeasti edes rakastanut minua. Hän löysikin heti eromme jälkeen uuden hirmuhallitsijan – sen arvasinkin.

Tulin uskoon. Löysin ensimmäistä kertaa rakkauden tunteen sisältäni. Minä riitin ilman hyväksynnän hakua, ilman yritystä olla jotain suurempaa. Tietenkin vielä kompuroin, hain paikkaani.

Uskon suhteen on tapahtunut haalistumista. Tajusin, että uskovaisissa piireissä on kaikenlaista porukkaa, myös valheellisia ihmisiä. En halunnut kuulua niihin ihmisiin. Nykyään uskoni onkin henkilökohtaista – en puhu asiasta juurikaan ulkopuolisille.

Kahden viimeisen vuoden aikana olen alkanut tehdä töitä – ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen tajunnut, että olen lahjakas ja tekemällä asioiden eteen hommia voin päästä vielä pitkälle. Koen työhöni rakkautta, suurta intohimoa. Se on hullu ajatus, että rakkautta on minussa itsessäni.

Toki tarvitsen ihmisiltäkin rakkautta. Olen saanut muutamia ystäviä – siis oikeita ystäviä –, jotka todella tuntevat minut, kipuineni ja haavoineni. Ja silti he pysyvät rinnallani.

En ole ollut muutamaan vuoteen parisuhteessa. Minä en ruinaa keneltäkään enää yhtään mitään. Sen sijaan ihmiset lähestyvät minua, haluavat viettää kanssani aikaa. Eikö ole uskomatonta? En hae rakkautta ja se tuodaankin minun eteeni.

Olen löytänyt palan itsestäni ja mitä pidemmälle pääse, sen tyytyväisempi voin olla joskus vanhana kiikkustuolissa.

Rakkaudellekin on aikansa, mutta ei vielä. Ole jäänyt niin paljon vaille lapsena, että nyt on aika saada ne itselleni: kasvattaa suurta rakkautta sisälläni.

Meissä kaikissa on rakkaus, meidän pitää vain etsiä sitä.