Koetko jostain jääväsi paitsi, kun sinun nuoruudessa ei ollut somea?

En todellakaan. Olisi ollut ihan hirveää olla jonkun itsekkään kaverin kyttäämä koko ajan, että miksi en vastaa tai muuta sellaista. Olisi ollut tosi ahdistavaa. Kaikki nuo kanavat ovat täysin turhia muutenkin.

Onneksi ei ollut. Tuli elettyä paljon parempaa elämää kuin nyt, kun lauantaiaamun aamiainenkin tulee syötyä netin ääressä. Onneksi ei ollut edes siinä vaiheessa, kun tulin äidiksi, koska olisin kuluttanut aivan liian paljon ainutlaatuista aikaa tuijottaen näyttöä sen sijaan, että olin aidosti läsnä lapseni elämässä.

Haha, en todellakaan. Edelleenkin käytän noita vaan harvoin.

Joskus lukenut haastatteluja, missä nuoret kertoo aamusta. Katsovat ekana aamulla somekanavat läpi. Jotenkin itselle olisi tuollainen raskasta.

Ei ollut facea, Instaa, snäppiä, jodelia, tinderiä, whatsappia, vaan kirjoja oli ja niitä lukemalla oppi suomea.

Ap ei varmaan edes huomaa virhettään, pitäisi olla "Koetko jääneesi jostakin paitsi..."

Pissis ei tarvitse aikamuotoja, kun pitää somettaa tässä ja nyt.

Onneksi ei ollut. Ei mulla olisi ollut juuri ketään, jonka kanssa somettaa, tai sitten koulukiusaaminen olisi jatkunut vapaa-ajallakin siellä somessa. Minulle riitti ihan se, että käytiin naapurin tytön kanssa laittamassa kirjeitä toistemme postilaatikkoon.

Päinvastoin, olen onnellinen että ei ollut.

Jouduin tapaamaan ihmisiä oikeasti livenä. Ei se niin kovin paha juttu ollut.

Siis jokainen joka on saanut elää lapsuutensa ja nuoruutensa ilman nettiä ja somea tietää omasta kokemuksesta miten paljon parempaa elämä oli sillon!

Oli enemmän aikaa pelata Nintendolla sekä snesillä <3

Siis jokainen joka on saanut elää lapsuutensa ja nuoruutensa ilman nettiä ja somea tietää omasta kokemuksesta miten paljon parempaa elämä oli sillon!

Vierailija kirjoitti:

Ei facea, Instaa, snäppiä, jodelia, tinderiä, whatsappia.

Ehkä myöhemmin varhaisakuisuudessa sitten tuli IRC-Galleria ja chattihuoneet.

En koe jääneeni mistään paitsi somettomassa lapsuudessani. Enhän juurikaan käytä noita vieläkään.

En, vaan päinvastoin. Jotenkin vähän hirvitti katsoa eilen lasten uutisista jo ala-asteikäisiä jotka tubettavat, voi apua. Noin pienet käyttäytyvät jo kuin nämä vanhemmat tubettajat. Ihme teennäisyyden ihailua ja samaa syötetään jo lapsillekin.

Kamalaa ajatellakkin, et nää somejutut olisi olleet totta vuosikymmeniä sitten. Oli ihana kirjoittaa kirje ja odottaa jännityksellä saako vastauksen, esimerkiksi.

Ei todellakaan. Ystävyyssuhteet, joita oli ehkä määrällisesti vähemmän olivat paljon intensiivisempiä ja syvällisempiä, kuin nyt someajassa. Fyysiset, kasvokkain tapaamiset ja keskustelut olivat ihan eri tasolla kuin nykyinen nopea ajatustenvaihto somessa. Pitkien kirjeiden kirjoittaminen ja saaminen oli ihanaa, tuli ihan eri tavalla käytyä omia tunteita ja elämänkulkua läpi kirjoittaessa. Tietynlainen hitaus, asioiden odottaminen ja toteutuminen loivat sisältöä elämään eri lailla kuin kaikki on saatavilla heti, tässä ja nyt. Joka ajassa on omat hyvät ja huonot puolet, mutta olen onnellinen, että sain elää lapsuuteni ja nuoruuteni ennen tätä hätäistä, pirstaloitunutta ja pinnallista someaikaa.

En todellakaan. En ole mukana missään noista jutuista. En ole vieläkään mukana somessa, ellei sitten parin keskustelupalstan seuraamista sellaiseksi luokitella. Minulla ei ole mitään tarvetta levitellä elämääni julkisesti samalla tavalla kuin jotkut tekevät jokaisen risahduksenkin kohdalla. Miltä nyt kuulostaisi esim. tämän päivän kuvauksen alku: "Heräsin ennen kuutta, hipsin vessaan ja siitä keittiöön. Panin kahvin tippumaan ja tein pari juustovoileipää. Kahvia odotellessani tarkistin sään puhelimen sääpalvelusta. Avasin sitten läppärin ja kahvia juodessani luin Hesarin ja vilkaisin parin muunkin lehden sivuja. Päätin sitten vilkaista myös Aihe vapaa -sivua. Ei olisi kannattanut, niin oli typeriä aloituksia ja vastauksia. Naapurin pihalla pomppi juuri nuori rusakko. Taidanpa lopettaa raporttini tähän, mennä pukeutumaan ja lähteä kauppaan." Ketä tuollainen elämän kulku kiinnostaisi. Ei ketään. Ei, vaikka liittäisin sinne kuvan aamiaisestani -tuunattuna tietenkin - ja pari pystytukkaista selfiellä.

Onneksi ei ollut somea silloin! Sai olla rauhassa lapsi, vanhemmat olivat läsnä, loputtomat leikit pihalla yksin tai kavereiden kanssa kehittivät luovuutta ja mielikuvitusta. Joku some siihen päälle sotkemaan... huh, ajatuskin puistattaa.

Ei todellakaan. Se oli parempaa aikaa.

Joo onneksi ei ollut.

Luulen että moni nykyajan nuori jää todella paljosta paitsi koska katoaa someen.

Vaikka nyt olenkin melkolailla netti- ja somekoukussa, pääasiassa olen kyllä aidosti onnellinen ettei nuoruudessani noita ollut. Elämä oli erilaista ja on rikkaus että olen saanut elää teini-ikäni kasarilla. Jotenkin se elämä oli leppoisampaa silloin.

Ainoa mikä olisi oikeasti varmaan ollut ihanaa, että olisi ollut some ja netti nykyisessä määrin ollessani raskaana ja pikkulapsen äiti 90-luvulla. Olin silloin niin yksinäinen siinä tilanteessa, että jälkikäteen ihan hirvittää. Ystäväni ottivat etäisyyttä kun olin eka meistä joka raskauduin, sukulaisia ei ollut paikkakunnalla ja äitinikin oli monin tavoin kaukana. Silloin siihen oli vain alistuttava, somekanavat ym. olisi antaneet siihen tilanteeseen paljon.