Mies jätti, miten pääsen yli? :(
Mies jätti toisen naisen takia pari kuukautta sitten, erosimme riidoissa, mies esti numeronikin. Tämä toinen nainen ollut ilmeisesti kuvioissa monta kuukautta. Tavaroitani jäi miehen asunnolle, ei suostunut niitäkään palauttamaan.
Olen yrittänyt jatkaa elämää ihan normaalisti, urheilen ja huolehdin itsestäni. Silti fiilis on aivan paska. Yritin jutella asiasta ystävän kanssa, hän kuunteli aluksi, mutta totesi sitten että jos asia vielä jollain tapaa tulee keskusteluissamme esille, niin hän ei noteeeraa sanomisiani mitenkään.
Pakko avautua jonnekin, oloni on ihan helvetin kurja. Mihinkään ei oikein voi mennäkään paitsi lenkille, tuntuu että olen yksin vankina ajatusteni kanssa.
Kommentit (93)
Puhu, puhu ja puhu, vaikka kaupan kassalle. Huomaat ainakin, että saat runsaasti vertaistukea ja kuulet vielä monta kertaa p askempia pettämis-ja jättämistapoja kuin omasi. Senkin voin luvata. Siis ulos ihmisten ilmoille ja luonnossa oleminen auttaa myös.
Hemmottele itseäsi pienillä asioilla. Lopulta aika tekee tehtävänsä.
Uusia junia tulee asemalle. Ajattele, mitä kivaa ja uutta tuo tulevaisuus tullessaan. Itku ei auta eikä asioissa rypeminen.
Vierailija kirjoitti:
Puhu, puhu ja puhu, vaikka kaupan kassalle. Huomaat ainakin, että saat runsaasti vertaistukea ja kuulet vielä monta kertaa p askempia pettämis-ja jättämistapoja kuin omasi. Senkin voin luvata. Siis ulos ihmisten ilmoille ja luonnossa oleminen auttaa myös.
Hemmottele itseäsi pienillä asioilla. Lopulta aika tekee tehtävänsä.
Nyt koronan aikaan ei ole fiksua jäädä kaupan kassalle jorisemaan.
Tuskin he muutenkaan kovin innokkaasti sitä toivo.
Vierailija kirjoitti:
Uusia junia tulee asemalle. Ajattele, mitä kivaa ja uutta tuo tulevaisuus tullessaan. Itku ei auta eikä asioissa rypeminen.
No taatusti auttaa! Itku kuuluu suremiseen.
Loputtomiin ei tietysti voi surra, mutta se kuuluu siihen asian läpikäymiseen.
Ystävälle vaan sellaisia terkkuja, että toivottavasti hänen ihmissuhteensa kestävät, eikä tule koskaan tarvetta kuuntelijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu, puhu ja puhu, vaikka kaupan kassalle. Huomaat ainakin, että saat runsaasti vertaistukea ja kuulet vielä monta kertaa p askempia pettämis-ja jättämistapoja kuin omasi. Senkin voin luvata. Siis ulos ihmisten ilmoille ja luonnossa oleminen auttaa myös.
Hemmottele itseäsi pienillä asioilla. Lopulta aika tekee tehtävänsä.Nyt koronan aikaan ei ole fiksua jäädä kaupan kassalle jorisemaan.
Tuskin he muutenkaan kovin innokkaasti sitä toivo.
En todellakaan kaupan kassaa ajatellut kiusata, ei huolta.
-ap
Aika parantaa haavat, kuin käyt läpi tuon olet taas vahvempi ja toivottavasti myös viisaampi. Käy lenkillä, tee asioita ja älä anna periksi, tsemppiä ja voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusia junia tulee asemalle. Ajattele, mitä kivaa ja uutta tuo tulevaisuus tullessaan. Itku ei auta eikä asioissa rypeminen.
No taatusti auttaa! Itku kuuluu suremiseen.
Loputtomiin ei tietysti voi surra, mutta se kuuluu siihen asian läpikäymiseen.
Ystävälle vaan sellaisia terkkuja, että toivottavasti hänen ihmissuhteensa kestävät, eikä tule koskaan tarvetta kuuntelijalle.
Ystäväni käytös todellakin ketuttaa, oikein kehuskeli kuinka helposti hän pääsee suhteista yli, kuulemma hankalin tapaus vaati kahden kuukauden ryyppyputken. Itse en harrasta ryyppäämistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu, puhu ja puhu, vaikka kaupan kassalle. Huomaat ainakin, että saat runsaasti vertaistukea ja kuulet vielä monta kertaa p askempia pettämis-ja jättämistapoja kuin omasi. Senkin voin luvata. Siis ulos ihmisten ilmoille ja luonnossa oleminen auttaa myös.
Hemmottele itseäsi pienillä asioilla. Lopulta aika tekee tehtävänsä.Nyt koronan aikaan ei ole fiksua jäädä kaupan kassalle jorisemaan.
Tuskin he muutenkaan kovin innokkaasti sitä toivo.
Vaate- yms kaupat ammottavat tyhjyyttään näinä aikoina. Semmonen parin metrin turvaväli ja aivan hyvin voi normaalisti kommunikoida. Varmaan ihan virkistävää myyjällekin, että edes joku asiakas käy ja avaa sanaisen arkkunsa. Tilanteen mukaan tietysti.
Minulla ei ole edes ystäviä, jolle puhua. Luulin miehen olevani ystäväni, mutta tämä jätti kylmästi nuoremman takia.
Tulet tuonne kaipausketjuun valittamaan meidän muiden jätettyjen kanssa. Siellä jaksetaan vatvoa näitä. Kavereille ei kannata valittaa, jos haluaa säilyttää ne elämässään.
Lisäksi syöt paljon jäätelöä ja vanukkaita ja suklaata, tai mikä nyt ikinä onkaan sun lohturuokaa. Sen jälkeen ahdistut lisäkiloista ja hurahdat urheilemiseen. Hommaat kunnon kostokropan, keskität kaikki ajatukset siihen. Uusit koon muuttuessa koko vaatevaraston, samalla kun käyt kampaajalla ja värjäät tukan. Mikä ettet opiskele jotain uutta kieltäkin, tai harjoittele vaikka laulamaan tai soittamaan pianoa tai mitä näitä voisi olla. Sitten joku päivä huomaat, ettet olekaan enää miettinyt koko miestä lainkaan.
Elä itsellesi, älä muille <3
Valitettavasti siihen auttaa vain aika. Se ei muutu miksikään, etteikö tapahtuma olisi yhtä paskamainen 10 vuoden päästä, mutta sen asian kanssa oppii vain elämään.
Kaksi vuotta sitten meni välit poikki omien siskojen kanssa. Ihan siksi vain, että toinen levitti minusta valheita, jotka muu perhe uskoi ja minusta tehtiin pahis. Kukaan ei koskaan kysynyt miten asiat oikeasti menivät, eihän kukaan voinut uskoa, että perheen kultalapsi valehtelisi.
Meni vuosi, että pääsin asiasta yli. Nykyisin koko juttu lähinnä vaan on kaukainen muisto. Ihan yhtä paska, mutta muisto vain.
Yksi vaihe on haukkua eksä ihan paskaksi. Tämä kannattaa tosin tehdä luotettavassa seurassa, koska se ei ole koko totuus. Mutta on terapeuttista!
Viha ja suru ovat vaiheita. Kannattaa ottaa ne vastaan, seuraavalla kerralla ne menee ohi nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Tulet tuonne kaipausketjuun valittamaan meidän muiden jätettyjen kanssa. Siellä jaksetaan vatvoa näitä. Kavereille ei kannata valittaa, jos haluaa säilyttää ne elämässään.
Lisäksi syöt paljon jäätelöä ja vanukkaita ja suklaata, tai mikä nyt ikinä onkaan sun lohturuokaa. Sen jälkeen ahdistut lisäkiloista ja hurahdat urheilemiseen. Hommaat kunnon kostokropan, keskität kaikki ajatukset siihen. Uusit koon muuttuessa koko vaatevaraston, samalla kun käyt kampaajalla ja värjäät tukan. Mikä ettet opiskele jotain uutta kieltäkin, tai harjoittele vaikka laulamaan tai soittamaan pianoa tai mitä näitä voisi olla. Sitten joku päivä huomaat, ettet olekaan enää miettinyt koko miestä lainkaan.
Elä itsellesi, älä muille <3
Olen aktiiviurheilija, kroppa on kuosissa, samoin hiukset. Lohturuokaa en harrasta, ei kiinnosta jätskin ja vanukkaiden mätttäminen. Pianoa osaan soittaa. Yksi maisterin tutkinto riittää, ei enää innosta opiskelu.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu, puhu ja puhu, vaikka kaupan kassalle. Huomaat ainakin, että saat runsaasti vertaistukea ja kuulet vielä monta kertaa p askempia pettämis-ja jättämistapoja kuin omasi. Senkin voin luvata. Siis ulos ihmisten ilmoille ja luonnossa oleminen auttaa myös.
Hemmottele itseäsi pienillä asioilla. Lopulta aika tekee tehtävänsä.Nyt koronan aikaan ei ole fiksua jäädä kaupan kassalle jorisemaan.
Tuskin he muutenkaan kovin innokkaasti sitä toivo.Vaate- yms kaupat ammottavat tyhjyyttään näinä aikoina. Semmonen parin metrin turvaväli ja aivan hyvin voi normaalisti kommunikoida. Varmaan ihan virkistävää myyjällekin, että edes joku asiakas käy ja avaa sanaisen arkkunsa. Tilanteen mukaan tietysti.
Asiakkaat ovat välttämätön paha! Ollaan vain töissä vain rahan takia.
Terveisin koko kookaupan väki.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole edes ystäviä, jolle puhua. Luulin miehen olevani ystäväni, mutta tämä jätti kylmästi nuoremman takia.
En tiedä onko minullakaan enää. Olen tukenut ystävääni kaikenlaissa ongelmissa ja kuuntelin useamman vuoden juttuja eksästään. Minun juttuja hän ei sitten jaksanutkaan kuunnella.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jaat liberaalisti persettä pisin kyliä ja pistät Sariolan kokoisen gullikarusellin pyörimään.
Näinkö itse teet?
Mies on siis niin suuri, ettet pysty kiipeämään ylitse?
Kierrä tai käytä tikkaita.
Elämällä...ei ole mitään on-offkytkintä.