Onko positiivisia/ neutraaleja synnytyskokemuksia?

Kolme synnytystä, kaikista jäi hyvä kokemus ja sujui ns. oppikirjan mukaan ilman mitään ylimääräistä. Ekassa puudutuksena epiduraali, tokassa pudentedaali puudutus ja kolmas luomuna. Eka synnytys kesti 3h 50 min, toinen 1h 50 min ja kolmas 50min. Mies oli mukana kaikissa mun hiuksia hipsuttelemassa ja hoitajat oli mukavia.

Mun synnytkset on olleet mielestäni positiivia. Kipua on tullut tunnettua sillä ekassa synnytyksessä en saanut kipuun lääkettä kun synnytys oli edennyt niin pitkälle ennen kuin ehdin sairaalaan. Synnytys oli nopea. Toisessa synnytyksessä synnytys eteni kans nopeasti ja sain puudutteen. Jäi hyvä mieli.

No en tiedä voiko synnytys oikeastaan mitenkään positiivinen olla, siis siinä mielessä että kyllähän se on raskasta ja sattuu sekä parantumiseen menee aikaa. Mutta ei nyt mitään traumoja jäänyt, kuitenkin olen onnellinen että lapset on tehty eikä enää tarvitse siihen ryhtyä.

Mulla meni kaikki mallikkaasti vaikka tulikin raskausmyrkytys ja sektio tehtiin. Lapsikin oli perätilassa.  Pelkäsin sektiota älyttömästi, mutta kun kaikki meni hyvin niin eihän se ollut mikään paha kokemus. Hammaslääkärissäkin olen kokenut kamalampia ja kivuliaampia hetkiä. 

Katso vloggaaja Anniina Jalkasen uusin video. Hänellä vaikuttaa olleen positiivinen.

Itse odottelen jo kolmatta synnytystäni. Kaksi ekaa synnytystä käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Käynnistys tehtiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla. Eka synnytys kesti 7h ja silloin otin myös epiduraalin ja toinen synnytys kesti reilu 2h ja se meni ilman kivunlievitystä. Ihan mukavat ja rauhalliset alatiesynnytykset. Vaikka tavallaan toivon, että synnytys alkaisi spontaanisti, niin kyllä olisin ihan valmis tuohon samaan kuvioon eli sairaalaan käynnistykseen. Käynnistys on omalla kohdallani johtanut nopeasti synnytyssupistuksiin. Käynnistyksen hyvä puoli on myös, että silloin kaikki on etukäteen valmiina, kun tällöin synnytys ei ala yllättäen ja lapsille hoitaja paikalla.

En tiedä luomu synnytyksistä mitään, mutta minun kaikki kolme on käynnistetty, kalvot puhkaistu ja olen saanut epiduraalit. Leppoisia synnytyksiä kokonaisuutena. Eihän ne supistukset kivuttomia olleet, mutta kun epiduraali on alkanut vaikuttamaan olemme mieheni kanssa nukuttu salissa, katsottu telkkaria leppoisasti karkkia syöden ja rupateltu mukavia ja odoteltu ponnistamista. Ponnistus tehnyt kipeää toki, mutta se jotenkin unohtuu nopeasti vauvan putkahdettua ulos. Ei repeämiä vaikka lapset olleet 4, 4,2 ja 4,5 kg.

Mulla on ihan hyvä kokemus. Supistuksia alkoi tulla aamulla klo 5.00 ja niitä tuli koko päivän ajan, mutta olivat sllaisia, että pystyin hyvin esim. käymään kävelyllä pihalla ystäväni kanssa ( hän oli myös luvannut lähteä tukihenkilöksi, sillä lapseni isä oli kuollut)

Illalla joskus seitsemän aikaan aloin arvella, että voisi olla ehkä aika lähteä sairaalaan, mutta pelkäsin vähän koko ajan, että menemme liian aikaisin ( kun siitä oli koko ajan kaikissa valmennuksissa sanottu, että moni menee ihan liian aikaisin) .

Kun pääsimme sairaalaan ennen iltayhdeksää kätilö arveli, että synnytys ei ole kyllä käynnissä koska en ollut hänen mukaansa tarpeeksi tuskainen. Kuitenkin tutkimuksen tehtyään pääsin suoraan saliin.

Muutama tunti myöhemmin syntyi lapseni , en ehtinyt enää sairaalaan mennessäni mitään puudutuksia saamaan, vaikka en niihin mitenkään olisi kielteisesti suhtautunut. Mutta hyvä kokemus jäi ilman niitäkin.

Kovin neutraali tapahtuma se ei ole :)

Kolme hyvää synnytystä, sillä selvisin  muutamalla tikillä pinnallisiiin nirhaumiin.

Eka oli pitkä ja jatkuessaan toista vuorokautta kipujen vuoksi uuvuttava, joten vaati puudutuksen, toinen lyhyt vain 8 tuntia, hetkellisesti erittäin  kipeä ja melkein loppuun asti ilman puudutusta ja kolmas nopea 6 tuntinen, helppo, lievemmin kivulias, mutta otin puudutuksen, jotta aukeaisin nopeammin, enkä kokisi kovia kipuja ja kun puudutetta ei uudelleen synnyttäjältä pihdattu.

Opin ensimmäisessä synnytyksessä, että minulla puudutus avaa kohdunsuun kokonaan auki aivan hetkessä, olen virkeä ja vauva voi hyvin. Kätilö kertoi, että joillakin käy näin eikä kaikille tule haittavaikutuksia, vaan ainoastaan etuja.

Ap:n kannattaisi  kysyä vielä, että miten imetys, sillä siinä voi alussa tuntua kuin tulisi synnytyksen jälkeen uudelleen raadelluksi, sillä vauva voi olla kuin kova hyeena! Imetys sujui hyvin, kun alun ongelmista selvisin:) Oli kyllä aluksi pettymystä sen aiheuttama kipu!

Positiivisia kokemuksia ei tällä palstalla kannata kysyä...

Minulla kolmas synnytys oli positiivinen kokemus. Luomusynnytys ja nopeampi kuin kaksi edellistä. Kipu ei pelottanut kun sen oli jo kokenut. Kaksi ensimmäistä olivat virheasennossa ja ponnistus hirveää. Tämä kolmas plopsahti ihan itsekseen ulos. Kohtu vain työnsi lapsen ulos, mijnun piti lähinnä jarrutella. 

Mulla on tosi hyvät muistot synnytyksestä. Lapsivesi meni nukkumaan mennessä yöllä, soitettiin sairaalaan, sieltä neuvoivat olemaan kotona mahdollisimman pitkään. Pikku hiljaa supistukset alkoivat, valvoin yksin pimeässä olohuoneessa kynttilän valossa ja tunnustelin missä asennossa supistus on parasta ottaa vastaan. Siitä ne muuttuivat vähitellen voimakkaammiksi. Puoli seitsemän aikaan aamulla huomasin vessassa käydessä, että tuli hiukan verta paperiin ja silloin halusin lähteä sairaalaan. Perillä kun mitattiin, olin jo 4cm auki. Hoitaja kysyi, että haluanko epiduraalin heti, johon vastasin ei kiitos, halusin siinä vielä mennä ilman kipulääkkeitä, supistukset olivat vielä siedettäviä. Pääsin sitten ammeeseen, joka oli ihanan tuntuista siinä vaiheessa, veden paino poisti kivun ainakin tunniksi.  Kaksi tuntia lopulta olin ammeessa kunnes supistukset nousivat aivan nextille levelille. Alkoi tuntua aika pahasti ja lähdettiin sitten synnytysaliin. Otin epiduraalin ja sen jälkeen en tuntenutkaan enää mitään. Supistukset olivat hyvin heikkoja aavistuksia vain. Siinä odoteltiin tunnin verran kunnes kätilö sanoi, että voin alkaa ponnistaa. 20min kuluttua oli vauva ulkona. Repeämiä tuli, mutta paikkaus ei tuntunut missään. Itse vauvan puskeminen ulos ei sinäänsä sattunut, mutta olihan se kovaa hommaa! Samana päivänä pystyin ihan hyvin kävelemään (hitaasti), istuminenkin sujui vaikka aristikin. Tsemppiä!  

Voi vitsi onpa ihana lukea näitä onnistuneita synnytystarinoita! Tulee vähän rauhallisempi olo, kun eka kerta tietenkin jännittää..

En muuten tiennyt myöskään sitä, että vauva voisi olla noin kovakourainen jo heti imetyksen alkuun :O

Laitaakaa tulemaan lisää! Nämä on tosi kiinnostavia :)

Itse olen menossa sillä asenteella, että annan ammattilaisten hoitaa hommansa. Toivon, että voin luottaa siihen, että he osaavat tehdä oikeat päätökset.

Ap

Oman äitini mukaan meidän molempien lapsien syntymät olivat helppoja, nopeita ja suht kivuttomia tapahtumia. Hän myös palautui synnytyksestä kuulemma hyvin. Eikä tämä ole mitään oman äidin "kaikki oli täydellistä kun te tähtisumussa sokeroidut täydelliset lapset tulitte maailmaan" harhailua, hän on kyllä ihan avoimesti kertoo kuinka vanhemmuudessa suunnilleen kaikki muu on ollut ihan kamalaa :D

Äitini on pitkä ja hyvin hoikka. Serkkunsa taas hyvin lyhyt ja pyöreähkö. Hän on saanut neljä lasta ja kaikki synnytykset myös helppoja. Toinen syntyi niin vikkelästi, että vauva ehti synnytyssaliin ennen isää.

Mitä useamman synnyttää, sitä helpommaksi se käy.

Synnytyksen positiivisuus/negatiivisuus riippuu varmasti hyvin paljon ennakkovalmistautumisesta, omasta sisäisestä tilasta ja ennen kaikkea odotuksista! Ne on ne, joihin voi itse vaikuttaa. Aivan ehdottomasti suosittelisin Ina May's Guide to Childbirth -kirjaa. Sitä lukiessa pitää kuitenkin muistaa, että se on kirjoitettu amerikkalaiseen kontekstiin. Siellä synnytys on aivan eri tavalla medikalisoitu kuin Suomessa... Suomessa käytetään tarkkaa lääketieteellistä harkintaa kunkin toimenpiteen yhteydessä ja KÄTILÖIDEN rooli on merkittävä!!! 

Me käytiin synnytyspelkoisten valmennuksessa sairaalassa (Espoo). Se kannatti aivan ehdottomasti! Siellä oli ihanat kätilöt kertomassa lääkkettömästä kivunlievityksestä, saatiin tutustua sairaalaan jne. Jos on yhtään pelkoa, niin myös todella suuri suositus tuollaiselle tutustumiselle.

Meillä oli tosi hyvät ja asiansa osaavat kätilöt. Oma synnytys oli kyllä aika vaikea, kun jouduttiin käynnistämään, eikä meinannut edetä. En myöskään esim. päässyt altaaseen, mitä olin kovasti toivonut. Synnytys oli pitkä ja vaikea, juurikin siksi, että jouduttiin käynnistämään. Olin myös vannonut, että haluan mahdollisimman lääkkeettömän synnytyksen, mutta lopulta voimat ehtyivät joten otin epiduraalin. Ja se oli oikea päätös, koska heti sen jälkeen synnytys eteni ja pian saatiinkin jo pienokainen maailmaan. Olen todella onnellinen, että meillä oli loistava kätilö, ja että voimani eivät ehtyneet, vaan sain alatiesynnytyksen. 

Kaiken kaikkiaan kokemus oli vaikea, mutta nyt vuosi myöhemmin koen sen hyvin positiivisena. Se oli varsinkin psyykkisellä tasolla hyvin transformatiivinen ja kasvattava kokemus. Tämä on omaa mutuiluani, mutta tuntien paaaljon synnyttäneitä, korkeakoulutettuja älykkäitä uratykkinaisia, uskon, että synnytyksestä tekee vaikean ja traumaattisen osittain se, että on niin totuttu olemaan kontrollissa. Eikä ole välttämättä kovin hyvää yhteyttä omaan kehoon ja luottamusta tiettyyn "alkukantaiseen viisauteen". Mielestäni synnyttämisessä tärkeää on syvä luottamus omaa kehoa ja sen viisautta kohtaan, hyväksyminen, että kontrollin menettää melko voimakkaastikin, ja ennen kaikkea kivun hyväksyminen ja antautuminen sille kokemukselle. Pääsin lopulta syvän meditatiiviseen tilaan, jossa sain ponnistettua lapsen maailmaan. Uskon, että mieleni vastustus (olin äärimmäisen uupunut ja harmistunut siitä, että jouduttiin käynnistämään) oli osaltaan syynä, miksi synnytys eteni niin hitaasti. Mielen voima synnyttäessä on aivan mieletön! Eli suosittelisin kaikenlaisia rentoutusharjoituksia, meditaatiota jne. jo etukäteen. Keinoja, joilla saa itselle turvallisen ja rauhallisen olon. Se on kaikkein tärkeintä! Synnytys on todella voimallinen ja primitiivinen kokemus, johon kannattaa valmistautua, ja opetelella hyväksymään kontrollin väliaikainen menetys. Vaikka synnytyksen alku oli todella pitkä ja vaikea, niin lopulta kun pääsin siihen henkiseen tilaan, "synnytyskuplaan", synnytyksestä tuli hyvin taianomainen ja voimaannuttava kokemus.

Kannattaa myös etsiä netistä positiivisia synnytyskokemuksia. Ja vaikeana hetkenä visualisoida se ihana hetki, kun pääsee maailman ihmeellisimmän pikkunyytin kanssa kotiin pesimään <3 (jatkuu...)

(jatko viestiin 17) 

Ja kannattaa myös muistaa, että Suomessa on TODELLA asiansa osaavat kätilöt ja lääkärit. Suomen äitiys- ja lapsikuolleisuus ovat maailman pienimpiä. Oman kokemuksen mukaan kätilöt tekivät työtään todella kutsumuksesta. Voit luottaa siihen, että sairaalassa on erinomainen ammattitaito, ja sun ei tarvitse itse murehtia.

Ja yksi vinkki vielä (vaikka et kysynytkään vinkkejä vaan kokemuksia, noh, kerron kuitenkin :D). Kannattaa tehdä etukäteen synnytystoivelista ja pakata se sairaalakassiin. Esim. onko toiveena saada lääkkeetöntä kivunlievitystä ennen lääkkeitä jne. Tai jos toivot, että mahdollisesti harjoittelussa oleva kätilöopiskelija saisi olla osallisena (suosittelen, he ovat yleensä lähes koko ajan läsnä, ovat motivoituneita ja innostuneita ja heillä on tuoreet tiedot). Toiveita kyllä pyritään kuulemaan ja huomioimaan ainakin tuolla Espoon sairaalassa.

Paljon tsemppiä! Ja oikeasti iso suositus tuolle kirjalle. :)

Luomuna molemmat, tytär 3780 gr, poika 4320 gr, kipua oli, en halunnut lääkitystä, pojan jälkeen tikkejä hemmetin paljon, koko lettu levisi, kätilö tikkasi, kun kandi ei uskaltanut, hyvä tuli. Ihanat muistot, kaksi tervettä lasta. Kivun unohdin heti kun lapsi oli maailmassa. Olisin tehnyt lisääkin, jos talous olisi sallinut.

Mulla kolme synnytystä, jossa epiduraalit meni niin hyvin, että ei sattunut ollenkaan. Siis oikeasti ei ollenkaan.  Toki jännitti, mutta fyysistä kipua ei tullut lainkaan. Terveet vauvat ja esikoisen jälkeen tarkastuksessa gynekologi sanoi, että eihän tästä huomaa että olet synnyttänytkään, oli niin hyvässä kunnossa alakerta. Toisen ja kolmannen jälkeen ei lääkäri kommentoinut mitään, mutta ei siellä mitään ongelmia ole ollut, ehjä värkki ja hyvät vauvat.  Olisiko joku yksi tikki ollut, en muista, mutta ei mitään vahinkoa tai pidätysongelmia tai muita huolia. Voin myös kertoa että täysimetin 6 kk ja osittaisimetin taaperoksi asti kaikkia lapsiani täysin ongelmitta ja nautin siitä paljon. En ole mikään erikoinen nainen, urheilullinen tai joogaaja tai mitään sen tapaista, vaan ihan tavallinen ja sain lapset päälle 30 v. Yksi hyvä puoli lisää, että monilla naisilla synnytys parantaa tuntoherkkyyttä ja ehkä myös henkistä herkkyyttä, eli seksi tuntuu sitten paremmalta sen jälkeen. Mulla myös näin. Muuten on ollut äitiydessä vaikeitakin paikkoja, mutta nämä eläimelliset puolet menivät suorastaan naurettavan hyvin. Ihanat muistot vauva-ajoista ja synnytykset maagisen ihania.