Onko positiivisia/ neutraaleja synnytyskokemuksia?

Olen synnyttänyt 2, molemmat omasta tahdostani ilman kivunlievitystä luomuna. Koen synnytykseni positiivisina kokemuksina. Sattuuko se - toki, mutta jotenkin en ole itse koskaan pelännyt kipua, ellei kyse ole siitä että kivun syytä ei tiedä jolloin huolestuttaa onko se jotain vakavaa. Synnytyksessä tiesi että kuuluu asiaan ja loppuu aikanaan, joten sitä kesti hyvin.

Siinä oli myös jotain kaltaiselleni kermaperseelle hienon alkukantaista ja rajua siinä koko prosessissa kaikkine kipuineen ja eritteineen. Olen aina ollut taipuvainen elämään liikaa väin päässäni, ajatuksissani ja fantasioissani, ja tuntenut oloni tylsistyneeksi ja ei-eläväksi usein, mutta kun synnyttää, niin ihan taatusti tuntee olevansa elossa ja vahvasti! Eikä siinä filosofioiden pyörittelytkään kiinnosta.

Teknisesti molemmat synnytykseni menivät myös hyvin. Ekassa pieni repeämä välilihaan, mutta ihan harmiton. Toinen synnytys kesti vain 3 h sairaalaan tulosta eikä mitään repeämiä tai muita ongelmia. Yllätyin ihan että mitä, näinkö helposti se meni.

Olen itse todella synnytyskammoinen, mutta siskoni kaksi lasta synnytettyään totesi molemmista kerroista miten oli siistiä ja hormonihuuruissa todella hieno kokemus! Sanoi jopa olevansa kateellinen kaikille synnyttämään lähteville kavereilleen!!?? Eli on niitä kokemuksia monenmoisia. Onnea Sinulle, toivottavasti kaikki menee hyvin!

Hep! Helppo ja nopeahko synnytys (toinen lapsi, esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla virheellisen tarjonnan vuoksi joten käytännössä olin ensisynnyttäjä) viime joulukuussa.

Vedet meni aamulla 39+5 sängystä noustessani juuri kun olin menettänyt toivon ja ajattelin ettei vauva synny koskaan. Aamupäivällä alkoi tulla pikkuhiljaa supistuksia. Iltapäivällä mentiin näytille, supistukset alkoi olla säännöllisiä noin 5 min välein ja tuntui sen verran että piti jo vähän keskittyä niiden aikana. Laantuivat kuitenkin kokonaan kun jouduttiin monta tuntia odotella ruuhkan takia.

Sain 1 kpl Angustan vauhdittamaan supistuksia ja siirryttiin osastolle odottamaan aktiivista synnytystä. Luotin omaan kroppaani ja vähän ärsytti että puoliväkisin jouduin ottamaan tuon käynnistyslääkkeen, koska olin varma että supistukset olisi jatkuneet jos olisin päässyt liikkumaan lääkärin päätöstä odotellessa. Niinpä päätin että minähän en yöksi osastolle jää vaan teen kaikkeni että vauva syntyy mahdollisimman nopeasti. Kello oli noin 17 tässä vaiheessa.

Lähdettiin miehen kanssa vaellukselle ympäri sairaalaa ja supistukset alkoi uudestaan nopeasti ja tulivat 3 min välein säännöllisesti. Kipeytyivät myös nopeasti. Suun kautta lääkkeitä (Litalgin, Panadol) noin klo 20 ja Oxanest reiteen klo 21, näistä ei juuri ollut iloa.

Menin suihkuun istumaan jumppapallolle, kuuma vesi vei pahimman terän pois supistuksista. Lisäksi puhalsin supistukset läpi, oli hyvä keskittyä hengittämiseen, muuten olisin varmasti hyperventiloinut ja kipu olisi tuntunut vielä pahemmalta. Jossain kohtaa kipu oli sietämätön ja kysyin kätilöltä kuinka kipeä pitää olla että pääsee synnytyssaliin. Olin 4 cm auki ja toivoin epiduraalia joten sain pikaisesti kanyylin käteen ja juoksukyydin saliin. Kätilö taisi nähdä että on tosi kyseessä, hädin tuskin sain synnytyskaavun vaihdettua päälle.

Saliin tullessa nousin pyörätuolista ja sain kipeimmän supistuksen siihen asti. Käteen työnnetty ilokaasumaski pelasti :D Nousin sängylle tarkistettavaksi ja olin 10 cm auki! Ihmekään että sattui kun muutamalla supistuksella aukesin 4-10 cm.

Onneksi ehdin saamaan vielä spinaalipuudutuksen ennen ponnistusvaiheen alkua. Vauvan laskeutuminen alaspäin ennen kuin ehdin saamaan puudutteen oli ehkä vielä pahempi tunne kuin supistukset. Tuntui kuin koko lantio hajoaisi säpäleiksi. Kaikki muurit petti ja huusin ilokaasupöllyissäni apua :D Taivas aukesi kun puudutus alkoi vaikuttaa enkä tuntenut enää mitään.

Odoteltiin noin tunti ennen ponnistuksen aloitusta koska oli tärkeää tuntea koska supistus tulee. Ponnistusvaihe oli helppo ja täysin kivuton, kesto 25 min. Annoin synnytykselle arvosanan 9, miinusta ainoastaan siitä että pääsin saliin liian myöhään. Olisin halunnut kokeilla esim. ammetta, nyt kaikki hieno jäi. Synnytyksen kokonaiskesto 7h 25 min alkaen siitä kun supistukset alkoi säännöllisenä klo 18.

Mun viimeinen (kolmas) synnytys jätti tosi myönteiset fiilikset. Vähäiset toiveeni toteutettiin ja kätilö oli oikein miellyttävä tyyppi.

Yksi synnytys takana, toivon että saisin vielä ainakin yhden lapsen, mieluiten kaksi. Voin myös sanoa olevani "kateellinen" niille jotka pääsevät synnyttämään (lähipiirissäni ja työkavereissani raskaana olevia on juuri todella paljon)! Keskenmenon koettuani sitä kaikkea osaa arvostaa vieläkin enemmän.

Synnytys alkoi melko hitaasti, menin sairaalaan ilman supistuksia koska epäilin lapsiveden tihkuvan, ja kätilö vahvisti asian joten jäin sairaalaan n. 1,5vrk ennen lpsen syntymää (tässä on kai olemassa jokin tulehdusvaara jonka vuoksi jäin tarkkailuun). Kohdunsuu aukesi hitaasti mutta minulla ei myöskään ollut tuona aikana mitään sietämättömän kipeitä supistuksia. Mielestäni oli kiva odotella synnytyksen alkamista sairaalassa eikä kotona jolloin tiesin että olen valmiiksi paikanpäällä kun alkaa tapahtua. Jollekin toiselle toki sopii kotona odottelu paremmin.

Muutama tunti ennen lapsen syntymää kätilö laittoi minulle lämpimän kylvyn sivuhuoneeseen ja siellä sain lievitettyä supistusten aiheuttamaa kipua. Lapsivesi meni kylpyammeessa ja heti tämän jälkeen alkoivat ne sietämättömän kipeät supistukset ja siitä sitten suoraan synnytyssaliin. Kivunlievitystä ei omasta toiveestani käytetty. Turvautui sitten kivunlievitykseen tai ei, siinä hetkessä realisoituu se miten vahvoja me naiset ollaankaan. Itse en ainakaan olisi ikinä uskonut että minusta löytyy niin paljon voimaa, ja ehkä vielä enemmän olin yllättynyt siitä että se voima tuli aivan "luonnostaan" vaikka normaalissa arjessa en ole esimerkiksi kestävyyttä vaativissa urheilusuorituksissa mitenkään eritysen vahva. :)

Vaikka synnytys oli todella kivulias niin silti tekisin sen koska vain uudestaan. Mielestäni synnytyskipu on ns. positiivista kipua - siitä seuraa jotain niin onnellista ja ihmeellistä. <3

Sinulle ap kaikkea hyvää loppuraskauteen ja synnytykseen sekä onnea tulevaan rooliin pienen ihmisen äitinä!