Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole positiivisia muistoja vanhemmistani
13.05.2020 |
Vanhempani ovat perusduunareita, joista tulee kuva että eivät mietiskele mitään syvempää tai tunteile. Viikolla he kävivät töissä, isä vuorotyössä. Viikonloppuisin kohohohta oli kauppareissu ja sitten sauna, jonka jälkeen vanhemmat joivat kännit (kossupullo ja viiniä). Muistan pelänneeni vanhempia viikolla kun kaiken piti olla aikataulutettua ja siistiä. Äiti katsoi tv:stä saippuaoopperoita. Isän työvuorojen takia joskus piti olla aamulla ja päivällä hiljaa, että isä sai nukkua, ja sänkyyn piti mennä ajoissa. Kännien aikaan olisin halunnut tietää, mitä tunneilmastossa todella oli meneillään, mutta ei heillä ollut kuin pinnallisia mäkättäviä riitoja loppuillasta. Matkoilla ei käyty, mökkireissuilla oli mukana viina. Minulla on paljon muita muistoja lapsuudesta, mutta ne ovat omia seikkailujani yksin tai kavereiden, serkkujen tai tätien kanssa joilla tuntui olevan enemmän "sielunelämää". Kotona piti olla hiljaa ja poissa tieltä. Mitään kehuja ei tullut, vain vihaa.
Kommentit (12)
Ei me voida sulle vanhemmiksi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, että kuka vaan voi ryhtyä vanhemmaksi. Siihen pitäisi olla joku ajokortti.
Onneksi nyt olet (? tai ainakin jossain vaiheessa) aikuinen ja saat tehdä juuri sellaisen tunnelman kotiisi kuin haluat. Minäkin olen viettänyt 15 vuotta lapsuuskodissa, jossa piti olla näkymätön ja vailla omia tarpeita ja pärjätä yksin. Aikuisuus toi huojennuksen ja suuren parannuksen.
Oli sentään ruokaa ja puhdas koti.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nyt olet (? tai ainakin jossain vaiheessa) aikuinen ja saat tehdä juuri sellaisen tunnelman kotiisi kuin haluat. Minäkin olen viettänyt 15 vuotta lapsuuskodissa, jossa piti olla näkymätön ja vailla omia tarpeita ja pärjätä yksin. Aikuisuus toi huojennuksen ja suuren parannuksen.
Miten teit sen? En tunnista tarpeita tai tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli sentään ruokaa ja puhdas koti.
Niinpä. Neliraajahalvaantunut ei saa miettiä, mitenhän tästä eteen päin pärjäisi, kun ei kuitenkaan kuollut... ???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nyt olet (? tai ainakin jossain vaiheessa) aikuinen ja saat tehdä juuri sellaisen tunnelman kotiisi kuin haluat. Minäkin olen viettänyt 15 vuotta lapsuuskodissa, jossa piti olla näkymätön ja vailla omia tarpeita ja pärjätä yksin. Aikuisuus toi huojennuksen ja suuren parannuksen.
Miten teit sen? En tunnista tarpeita tai tunteita.
No yksi iso tarve oli rauhallinen koti. Lähdin avoliitosta, koska tajusin että eksä on liian riitaisa ja tissutteleva siihen visioon, jossa haluan elää loppuelämäni. Saan rakentaa itse itselleni todellisuuden, jossa minä saan olla minä juuri sellaisena kuin olen enkä toisten ehdoilla. Koira on ollut myös tärkeä psyykeelleni, mutta ei tietysti toimi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nyt olet (? tai ainakin jossain vaiheessa) aikuinen ja saat tehdä juuri sellaisen tunnelman kotiisi kuin haluat. Minäkin olen viettänyt 15 vuotta lapsuuskodissa, jossa piti olla näkymätön ja vailla omia tarpeita ja pärjätä yksin. Aikuisuus toi huojennuksen ja suuren parannuksen.
Miten teit sen? En tunnista tarpeita tai tunteita.
No yksi iso tarve oli rauhallinen koti. Lähdin avoliitosta, koska tajusin että eksä on liian riitaisa ja tissutteleva siihen visioon, jossa haluan elää loppuelämäni. Saan rakentaa itse itselleni todellisuuden, jossa minä saan olla minä juuri sellaisena kuin olen enkä toisten ehdoilla. Koira on ollut myös tärkeä psyykeelleni, mutta ei tietysti toimi kaikille.
Aloitin siitä, että jos joku ei tuntunut hyvältä, pyrin siitä pois päin eli hävitin miinustekijöitä elämästäni. Sitten pikkuhiljaa tuli vuoro lisätä plussia. Menetin tuossa ehkä elämäni rakkauden, jonka mukaan en ollut tarpeeksi vahva lähtemään siinä vaiheessa, mutta muuten elämä on mennyt kotoa lähdettyä oikein mukavasti.
Samanlaiset vanhemmat minullakin oli. Äiti katsoi aina TV:tä, isä teki kotitöitä ja joi salaa autotallissa. Kerran kesässä käytiin huvipuistossa. Muuta ei tehty yhdessä perheenä. Lämmintä ateriaa ei yleensä ollut. Joskus oli päivälliseksi vain yksi kalapuikko. Mitään tarpeita ja toiveita ei useimmiten huomioitu. Oli ihanaa kun viimein pääsi siitä kodista pois. Nykyään käyn vanhempieni luona kerran vuodessa, joskus soitan isälle. Äidin kanssa en soittele. Minulla ei ole mitään lämpimiä tunteita vanhempiani kohtaan. Oma elämäni on ihan hyvää, on puoliso, lapset, työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä repiä jokin "tarina" vanhemmistani, jos heitä ei oikeastaan ollut (tunnetasolla)?
Vierailija kirjoitti:
Mistä repiä jokin "tarina" vanhemmistani, jos heitä ei oikeastaan ollut (tunnetasolla)?
Miksi pitäisi?
Niin?