Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ei kelpaa kaveriksi eikä perheelleen
08.05.2020 |
Mitä elämälle sitten voi tehdä?
Kukaan ei halua tutustua muhun eikä sukulaiset halua kaveriksi edes fbssä. Veljeni hyväksytään mua ei. Mua ei edes huomattu sukujuhlissa että olin paikalla.
Ja tuntuu siltä että kaikki haluaa vaan että muuttaisin pois.
Kommentit (8)
Mun kommenteista ei ikinä tykätä tai peukuteta. Mun keskustelut menee arkistoon, kun kukaan ei kommentoi. Onko sulla ketään ees fasebuukissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään ongelma sama se oon oppinu elämään ihan yksin, se on vaan tosi ettei mua haluta mihkään eikä hyväksytä.
Hyljeksitään ja vältellään.
Vierailija kirjoitti:
Mun kommenteista ei ikinä tykätä tai peukuteta. Mun keskustelut menee arkistoon, kun kukaan ei kommentoi. Onko sulla ketään ees fasebuukissa?
Ei ku ei mua edelleenkään hyväksytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kommenteista ei ikinä tykätä tai peukuteta. Mun keskustelut menee arkistoon, kun kukaan ei kommentoi. Onko sulla ketään ees fasebuukissa?
Ei ku ei mua edelleenkään hyväksytä.
Siis et pääse sinne?
Tuotko poikkeuksellisen vähän näkemyksiäsi, tarpeitasi, tunteitasi, persoonallisuuttasi esiin? Mitä tapahtuu, jos vaikka jossain keskustelussa sukulaistesi kanssa ilmaiset kuuluvalla äänellä olevasi eri mieltä?
Oletko ystävällinen ja kohtelias muille? Huomioitko muita? Kiinnostaako sinua muiden ihmisten ajatukset ja tarpeet vai ajatteletko aina vain sitä, mitä muut ajattelevat sinusta?
Onko kokemuksesi siitä, ettei sinua huomata, alkanut jostain häpeälliseksi kokemastasi tilanteesta? Vai mistä se alkoi?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks pitäs olla kohtelias ja ystävällinen, jos ei sullekaan olla? Pitääkö olla toisten kynnysmatto eikä saa sanoa omia mielipiteitä?
Jostain syystä se on meidän joidenkin osa. Ei mustakaan kukaan välitä. Jos en seurustele, niin ihan keskenäni saan olla. Ei kiinnosta edes lähiperhettä tai sukua. Ja olen kyllä yrittänyt. Se se vasta masentavaa onkin tulla aina vaan torjutuksi. Olen kuitenkin kuullut olevani mukava, fiksu ja hauskakin. Olen täysin erilainen kun perheeni, olisin hyvin voinut olla adoptoitu, se lienee syynä heidän torjumisreaktioonsa. Sitä parempi mitä nopeammin kykenisit hyväksymään tilanteen. Mihinkään kaveriporukoihin en myöskään ole koskaan oikein päässyt sisälle, vaikka aina olen sellaista kaivannut.
Alue: Aihe vapaa
Nii mikä se ongelma on? Mä oon aina ollu kaikille ilmaa.