Miehen mielestä yh-perheet on aina sosiaalitapauksia!?!
ja itse olen siis ollut yh lapsen kolme ensimmäistä vuotta - ja pärjännyt mielestäni oikein hienosti. Lapsella on ollut hyvä elämä, vaikka isä ei ole meillä asunutkaan, lapsi on tasapainoinen, meillä on ystäviä, arki sujuu (ja sujui siis paljon ennen kuin aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa).
Ihmettelen kuinka nykyinen mieheni kehtaa sanoa, että yh-perheet ovat aina sosiaalitapauksia?
Kommentit (13)
hän pitää heitä sosiaalitapauksina? Taitaa olla provo!
Olen vain niin järkyttynyt, että voi ajatella minusta ja lapsestani näin! t. ap
Kysy onko sen mielestä esim Eva Biaudet sosiaalitapaus? (Jos se tietää kuka Biaudet on)
onko Tarja Halonen ollut sosiaalitapaus tai Sauli Niinistö? Entäs Matti Vanhanen, eikös hänelläkin lapset jääneet erossa isälle?
vaikuttaa. Ymmärrän jo ydeinperheen isä molla yksinhuoltajia, mutta jos itse on nainut yh:n tuo vaikuttaa varsin erikoiselta.
on olemassa naisia jotka pystyvät itse elättämään oman perheensä ilman miestä ja sossua ;)
Tuntemani yh:t käyvät lastensuojelussa ja sen tukipalveluissa keskustelemassa lastensa kanssa jaksamisesta, saavat helpommin kotipalvelun apua ja hyödyntävät enemmän päivähoitopalveluita kuin kahden huoltajan perheissä.
Yksi konsti saada apua tuntuu olevan se, että laitetaan lapsi hoitoon risoissa vaatteissa (jos ei likaisissa halua). Pian saa lähetteen. Joku parsii rikkinäiset vaateet puolestasi ym. ja tavoite on saavutettu. Voi sitten kertoa, että raskasta on yksin ja kuunnellaan paremmin.
He kokevat yksinhuoltajaperheen arjen raskaaksi. Mitään alkoholi- tai huumeongelmia ei heillä ole ja huolehtivat muuten lapsistaan hyvin.
Yksi yh huolehtii lapsestaan ilman yhteiskunnan apuja ja on siitä ylpeä. Tosiasiassa hänen lapsestaan huolehtivat myös isovanhemmat ja tädit. Turvaverkko siis omastatakaa. Kuka jaksaisikaan yksin?
ja itse olen siis ollut yh lapsen kolme ensimmäistä vuotta - ja pärjännyt mielestäni oikein hienosti. Lapsella on ollut hyvä elämä, vaikka isä ei ole meillä asunutkaan, lapsi on tasapainoinen, meillä on ystäviä, arki sujuu (ja sujui siis paljon ennen kuin aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa).
Ihmettelen kuinka nykyinen mieheni kehtaa sanoa, että yh-perheet ovat aina sosiaalitapauksia?
jolle saat olla kiitollisuudenvelassa, koska hän pelasti sinut ja lapsesi.
Silloin kun erosin lasteni isästä niin tämä kommentoi että "hienoa, lapsista tulee nyt jotain vit*n yh:n lapsia joista ei tule ikinä yhtään mitään"
Ja kummasti olemme pärjänneet, ilman sosiaalitoimiston apua ja parempi näin kun pääsin eroon väkivaltaisesta ja juopottelevasta miehestä!!
Ei tarvitse olla kuin yksi kaunis aamu, työmatka ja rattijuoppo. Ja miehes on sosiaalitapaus. Voisi vähän miettiä. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Itselle helpompaa on tietysti olla "suuri ja mahtava".
ainoa "sosiaaliapu", mitä yhteiskunnalta koskaan sain missään vaiheessa, oli se yksinhuoltajakorotus lapsilisiin. Näin täällä pääkaupunkiseudulla autettiin tukiverkotonta suurperheellistä yksinhuoltajaa.
hakea kun olin yh. Meni ihan hyvin raskasta oli, mut hienosti selvittiin