Lue keskustelun säännöt.
Valokuvasi ennen ja jälkeen abortin? Huomaatko mitään eroa?
17.02.2009 |
on kyllä viikon tyhmis avaus. Kaivetaan tikulla paskaa.
Kommentit (6)
No johan sitä odotettiin sitä tämän päivän aborttiprovoaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun eiliset aborttiprovot oli niin paljon parempia kuin tämä.
Hitsi kun harmittaa. Nyt ei saadakaan aikaiseksi kunnon riitelyä tänne. :(
Mutta...onhan tässä vielä aikaa. Mietipä uusi aloitus niin saadaan vähän äksöniä tänne.
Koet sen olevan moraalinen velvollisuutesi. Ajattelet, että pystyt näin pelastamaan jonkun toisen lapsen, jolloin aborttisi ei olisi ollut niin turha. Haet merkitystä.
Kuitenkin sanon sinulle, että sure aikasi. Kun aika on surtu, kokoa itsesi ja hae muitakin elämäntehtäviä. Oletko tullut abortistasi huolimatta äidiksi? Onko se vielä mahdollista? Mitähän muutakin elämässäsi on vielä edessäpäin?
Ja kysymykseesi. Avioeroni jälkeen en heti halunnut, erttä minusta otetaan valokuvia. Kriisejä on monenlaisia... Aborttia en ole itse kokenut.
Ne eiliset provot muhkean riidan aikaansaamiseksi täällä eivät olleet minun aloituksiani.
Aivan kuten olen jälkikäteen katsonut kuvia raskauden jälkeisen masennuksen ajalta, kamala näky tuo tyhjäsilmäinen nainen.
Katsokaapa sodan jälkeen otettuja kuvia ihmisistä, vanhempien avioeron kokeneiden lasten kuvia....tottakai jokainen kriisi ja kova kokemus jättää jälkensä, raskauden loppuminen myös vaikka sen tekisikin omasta tahdosta.
Jo hormonien yhtäkkien sekasotku aiheuttaa abortin jälkeen herkästi masentuneen olon ja se kyllä näkyy naamastakin.
Huonompi juttu jos joku on niin kylmä ettei tunne mitään päätettyään noin isosta asiasta
Oletko koskaan katsonut valokuviasi ja huomannut eron kuvissa, jotka on otettu ennen ja jälkeen abortin? Minä olen huomannut eron!
Kuvissa ennen aborttia olen iloinen, säkenöivä ja oikein nätti.
Mutta kuvissa, jotka on otettu abortin jälkeen olen aivan lyödyn näköinen, vihaisen, ahdistuneen, tuskaisen, oikein ruman näköinen. Abortin jälkeen en enää pitänyt siitä, että minusta otettiin valokuvia.
Ehkä olen taas kerran vain se yksittäistapaus - se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Sääntö olisi, että abortti on ok eikä jätä jälkiä meihin. Vai kertovatko kuvat tässäkin enemmän kuin tuhat sanaa?