Mitä kaipaat 80- ja 90-luvulta?

Isomummoa.

Kaljan ostamista alaikäisenä ja 99-oktaanisella bensiinillä toimivia autoja.

M 45

Nuoruutta.

Nuoruutta.

Oi, kaipaan paljonkin. Olin kyllä pikkulapsi vielä 80-luvun lopulla mutta muistan kyllä paljonkin tuolta ajanjaksolta.

Ihmisten läsnäolo ja rauhallinen elämäntahti ehkä päällimmäisinä. Mobiililaitteita ei ollut. Epäilen, että työelämässä riitti, että teit työsi hyvin. Nykyään vaateet ovat kovia, kaikkien pitäisi olla super sosiaalisia itsensä brändääjiä, joilla on huippu-urheilijan paineensietokyky. Ei ole mikään ihme, että huolimatta monista ikävistä asioista, joita koronakevät on tuonut tullessaan, monet ovat myös nauttineet luonnossa oleilusta ja rauhallisesta kotoilusta.

Henkilökohtaisesti kaipaan lapsuuteni ruokien makumaailmaa...kalapuikkoja ja valkokastiketta, maustepippurilta tuoksuvaa jauhelihakastiketta ja perunoita, nakkeja ja ranskalaisia, joita sai vain harvoin. Ulkomaan matkat olivat omassa perheessäni sen verran harvinaisia, että lentokoneessa olokin oli yhtä juhlaa.

Suomi ennen EU:ta ja kansainvälistymistä oli ehkä ankea ja harmaa, mutta pienet asiat toivat ihania värejä arkeen.

Ja kyllähän lapsuuden kesät olivat lämpimiä ja talvella oli lunta metreittäin!

Jos olis aikakone, menisin yhdeksi päiväksi 80-luvulle mummin ja äidin kanssa kaffelle.

Kummatkin ovat nyt edesmenneitä.

Parempaa keskittymiskykyä esimerkiksi kirjojen lukemiseen. Nyt pitää olla koko ajan digissä kiinni.

Erektiota

MTV (musakanava)

Pillua

Raptoria ehdottomasti

tussun ensi nuolasua  ja zxr kawasakia

Ehdottomasti ihmisiä jotka eivät suuttuneet jokaisesta asiasta. Lisäksi keskittymiskykyisiä ihmisiä.

Myös monipuolisempia uutisia kaipaan a sekä monipuolisempia tv-ohjelmia. Oli Pikku Kakkosta, Pokemonia, Urheilua, Tuttu Juttu Showta, Kesäillan Valssia ja iskelmä-radiokin soitti tangoja niinkuin Radio Suomikin.

Popmusiikissa oli enemmän huumoria ja omaperäisyyttä. Kaikki nykyään vähän tylsää, persoonatonta.

Kirjeenvaihtokavereita. Vietettiin aikaa postia odotellen. Jos joku kävi ulkomailla niin lähettivät kortin. Ne kortit oli kuin aarteita.

Työpaikoilla oli paljon ihmisiä töissä ja tahti oli leppoisampi. Ei enää 90- luvun alun jälkeen. Palkat nousivat jatkuvasti ja yrittäjätkin olivat tyytyväisiä. Laatu oli kaikinpuolin parempaa, tavarat kestivät, rakennukset eivät olleet homeessa.

Tsaarinaikana syntyneitä mummuja, jotka ryystivät kahvinsa tassilta. 

Teresa Orlowskia ja Sarah Youngia.

Karvaisia tuuheita alapäitä tytöillä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjeenvaihtokavereita. Vietettiin aikaa postia odotellen. Jos joku kävi ulkomailla niin lähettivät kortin. Ne kortit oli kuin aarteita.

Joo. Nykyisin laittavat selfin WhatsAppissa itsestään matkalta. Tosi jännää.