Olen kohta 40-vuotias ja toivoisin, että olisin osannut elää niin, että
olisin antanut vähemmän painoarvoa epäonnistumisille ja huonoille ihmissuhteille. Olen itkenyt niin paljon ja ollut niin surullinen ihan turhan takia. Varsinkin miehet ovat kaikista turhin syy itkeä. Kun katsoo taaksepäin, minkälaisiin kusipäihin on tullut hukattua aikaa ja kuinka väärin olen antanut itseäni kohdella, toivoisin että olisin osannut olla enemmän yksin ja nauttinut elämästä. Nyt vasta olen löytänyt tasapainoisen parisuhteen.
Neuvoni siis nuorille naisille: älkää antako kohdella itseänne huonosti. Jos toinen ei osaa kohdella hyvin, niin ei se kyllä rakastakaan.
Kommentit (7)
Annoin 15v. avioliitossa kohdella miten sattuu. Olisi pitänyt lähteä suhteesta jo 5v. jälkeen, mutten tajunnut, miten hän sai minut uskomaan, etten ansaitse parempaa. N46
Minä taas toivoisin, etten joutuisi lukemaan 10 vuotta vanhoja aloituksia uudestaan
Zinc
Se, jos joku on jo ajanhukkaa ..
Hyvä sulle, mulla näin nelikymppisenäkään ei ole yhtään sen parempia näkymiä parisuhteen löytymisestä.
Näinhän se on. Aapeelle sanoiin kuitenkin, että nelikymppisenä on hyvä hetki aloittaa uusi elämä. Sulla on vielä 50 vuotta aikaa nauttia elämästä, hyvistä ihmissuhteista ja sopivista haasteista.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sulle, mulla näin nelikymppisenäkään ei ole yhtään sen parempia näkymiä parisuhteen löytymisestä.
Nauti sitten yksinolosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sulle, mulla näin nelikymppisenäkään ei ole yhtään sen parempia näkymiä parisuhteen löytymisestä.
Nauti sitten yksinolosta!
Miksi AP sitten ei ole yksin jos se on niin ihanaa?
Näin se menee. Niin kauan kun naiset voi saada lapsia niin niin kauan ne ihastuilee urpoihin öykkäreihin. Sitten kun ei enää lasta voi tehdä niin sitten alkaisi k-miehet kelpaamaan.