Ottaisitko koiran yksinäiselle ja vähän masentuneelle teinille?

Oikein hyvä ratkaisu jos nuori haluaa lemmikin ja sitoutua siitä huolehtimiseen. On kokemusta omasta perheestä. Teini-ikäinen pystyy ottamaan vastuun lemmikistä.

Valitkaa rotu huolellisesti, sellainen koira joka on seurallinen. Ei siis sellaista koiraa joka on vahtiviettinen ja suurimmaksi osaksi ulkona pidettävä kuten metsästyskoirat.

Oma lapsi on kuin uudesti eloon herännyt kun sai koiran. Vaikuttaa  kaikkeen olemiseen positiivisesti.

Ottaisin ehdottomasti. Koiran kautta saa helposti eri-ikäisiä koirapuistokavereita sekä harrastuspiireissä myös. Netissäkin aktiiviset yhteisöt eri roduilla. Valitkaa rotu tarkkaan. Ottakaa puhdasrotuinen niin voi alkaa halutessaa kulkea näyttelyissä ja kaikenmaailman toko-kisoissa. Itselläni murrosikä hurahti turavallsissa koirapiireissä. Olemme monien kanssa ystäviä edelleen lähes 30 vuotta myöhemmin.

En ottaisi oman kokemuksen perusteella. Sain itse koiran masentuneena murrosikäisenä. Koirakavereita ei itselle tai koiralle koskaan löytynyt, pienen paikkakunnan harrastusporukat koostuivat vanhoista sakemanniäijistä. Siellä ei ollut yhtään omanikäistä. Harrastuksiin muille paikkakunnille olisi ollut niin kova halu, mutta kulkeminen ilman autoa oli mahdotonta. Koirasta oli huolta opiskelemaan lähtiessä, kun omaan yksiöön koirakaverin kanssa opiskelupaikkakunnalla ei ollut varaa.

Jos resurssit ja into riittää.

Mulla lähipiirissä tapaus, jossa koira otettiin jotta aamulla jaksaa nousta sängystä ylös. Noh energiat ei riittänyt koiran kouluttamiseen ja nyt ollaan ongelmissa kun koira ei osaa käyttäytyä ja tarvitsisi tosi paljon enemmän liikuntaa ja aktiviteettia kuin mitä on tarjota.

Saisiko hoitoon koiria? Voisi tutustua ja katsoa onki koirat oikeasti se juttu ja harrastus eikä vain statussymboli.

Ottaisin perheeseen koiran, vain sillä oletuksella, että me aikuiset se todennäköisesti tullaan hoitamaan. Toki hienoa, jos se saa masentuneeseen teiniin virtaa, mutta yksin hänen vastuulle ei eläintä voi sysätä.

Riippuu ihan tilanteesta ja myös siitä, että koiraa ei voi laittaa täysin teinin harteille. Aikuisellakin koiranomistajalla on apuhoitajat/varahoitajat koiralle.

Minulla oli vaikea lapsuuskoti. Uskon koiran tuoneen paljon apua.

Mä heräsin teininä eloon kun vihdoinkin sain ensimmäisen koirani! Ei siihen mitään harrastusporukoita edes tarvittu, se koira oli mun harrastusporukka <3 mutta tulevat opiskelut/asumiset tietty pitää miettiä, ettei koirasta tule pitovaikeuksia, minulle meinasi tulla, mutta sain lopulta onneksi kuviot järjestymään koiran paras edellä.

Avaisitko nyt vähän enemmän tilaannetta. Asuuko yksin vai sinun kanssasi, onko ollut kiinnostunut koirista, onko pyytänyt koiraa, onko käynyt esim. 4H dogsitter-kurssin. onko hänellä rahaa vai sinäkö maksat, maksatko koiran kulut koko sen eliniän? Kenen kanssa hoitovastuu jaetaan?

Jos hän ei edes pidä koirista niin ei, ei kannata ottaa hänelle koiraa.

Ottaisin perheelle koiran. En siis sälyttäisi sitä teinille, sitä hoitoa.

Meillä on kaksi koiraa, on olult koiria koko lasten ajan. Antavat todella paljon lapsille ja nuorille. Se on myös mukava yhteinen harrastus.

Ei kannata. Koira vaatii paljon huomiota, vastuuta ja koulutusta. Se koira-arki on ihan toista kuin monet etukäteen kuvittelee. Pahimmassa tapauksessa uuvutte entistä enemmän ja kaikki kärsitte, mukaan lukien koira.

No ei tähän oikein voi mitään yksiselitteistä vastausta antaa lasta tuntematta. Jollekin auttaa hyvinkin, sitten taas joku voi ottaa sen koiran oman pahan olon purkamispaikaksi jolle tiuskii, rempoo hihnasta, jättää huolehtimatta koiran tarpeista ("mullakin on paha olo niin koirallakin pitää olla"). En siis missään nimessä tarkoita että kaikki masentuneet kaltoinkohtelee eläimiä, mutta masentuneena nyt usein mm. pinna on lyhyempi ja ärsytyskynnys laskee ja voi tulla hetkellisesti toimittua niin mitä ei normaalisti koskaan tekisi. Teini-ikä on vähän sama juttu, joten masentunut teini on kaksinkertainen riski.

Mutta oli teini millainen vaan, aikuisella on vastuu lemmikistä vaikka se hankitaankin jo aikuisikää lähenevälle lapselle. Varsinkin masentuneen lapsen kanssa se vastuu lemmikistä on vielä enemmän vanhempien harteilla ja on valvottava sitä hoitaako lapsi hommat asianmukaisesti. Ja itse velvottaisin kyllä sitten koiralle lenkkikamoiksi valjaat ja hihnan, ei pelkällä kaulapannalla. Ikävän usein näkee esim. alakoululaisia lenkittämässä koiraa pelkällä kaulapannalla ja koiraa revitään oikein kunnolla kaulasta kun lasta ei huvittaisi lenkkeillä ja taidotkaan ei oikein riitä kun koira haluaisi tehdä jotain muuta kuin vaan kävellä kiltisti vieressä. Samoin näkee älypuhelimeen keskittyviä teinejä jotka oikein tempaisee hihnaa jos koira pysähtyy yllättäen.

Eli jos vanhemmilla on päävastuu koirasta, ja vanhemmista vaikuttaa siltä että teini on sellainen, että koirasta huolehtiminen vanhempien tuella onnistuu, koira voisi sopia. Jos taas asenne on ottaa koira teinin koiraksi ja teinin vastuulle koska "kyllä mun lapsi osaa koiraa hoitaa eikä mitään voi sattua!!1!", ei koiran otto ole hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin ehdottomasti. Koiran kautta saa helposti eri-ikäisiä koirapuistokavereita sekä harrastuspiireissä myös. Netissäkin aktiiviset yhteisöt eri roduilla. Valitkaa rotu tarkkaan. Ottakaa puhdasrotuinen niin voi alkaa halutessaa kulkea näyttelyissä ja kaikenmaailman toko-kisoissa. Itselläni murrosikä hurahti turavallsissa koirapiireissä. Olemme monien kanssa ystäviä edelleen lähes 30 vuotta myöhemmin.

Jatkan vielä, että tietysti se viimeinen vastuu koiranhoidosta on aina perheen aikuisilla.

On tosi kiinnostunut ollut koirista pienestä pitäen ja halunnut omaa koiraa. Nyt olisi niin iso (16 v.), että vastuun voi jakaa hänelle ja minulle, asutaan siis kahdestaan. Päävastuu tietysti minulla ja myöskin rahallisesti, pystyn myös tukemaan hoitovastuussa ja kuluissa teinin muuttaessa omilleen. On niin sydäntä särkevää, kun vähät vanhat kaverit jääneet ysiluokan jälkeen koulun vaihtuessa eikä uusia ole löytynyt. AP

Vierailija kirjoitti:

On tosi kiinnostunut ollut koirista pienestä pitäen ja halunnut omaa koiraa. Nyt olisi niin iso (16 v.), että vastuun voi jakaa hänelle ja minulle, asutaan siis kahdestaan. Päävastuu tietysti minulla ja myöskin rahallisesti, pystyn myös tukemaan hoitovastuussa ja kuluissa teinin muuttaessa omilleen. On niin sydäntä särkevää, kun vähät vanhat kaverit jääneet ysiluokan jälkeen koulun vaihtuessa eikä uusia ole löytynyt. AP

❤️

Vierailija kirjoitti:

On tosi kiinnostunut ollut koirista pienestä pitäen ja halunnut omaa koiraa. Nyt olisi niin iso (16 v.), että vastuun voi jakaa hänelle ja minulle, asutaan siis kahdestaan. Päävastuu tietysti minulla ja myöskin rahallisesti, pystyn myös tukemaan hoitovastuussa ja kuluissa teinin muuttaessa omilleen. On niin sydäntä särkevää, kun vähät vanhat kaverit jääneet ysiluokan jälkeen koulun vaihtuessa eikä uusia ole löytynyt. AP

Jos hän on kiinnostunut etukäteen tutkimaan asioita, miettimään hankintalistaa ja pohtimaan elämänkaartaan seuraavaksi 10-15 vuodeksi (koiran rodusta riippuen todennäköinen elinikä), kouluttamaan ja ehkä osallistumaan johonkin koiraharrastukseen (ilman odotuksia ihmiskavareista jne.) ja ottaisi koiran todellakin ihan koira-ihmissuhteen mielenkiintoisuuden vuoksi niin kyllä. Olen itse koiranohjaaja ja tiedän muutaman tapauksen jossa vanhempi on kustantanut koiran lapselleen. Koiran mahdolliset sairauskierteet jne. pitää huomioida myös, ne kuluttavat masentuneen voimavaroja myös. Aina ei saa sitä ikuisesti energistä ja pirtsakkaa ilopilleriä vaan joskus voi saada sen koirayksilön, jolla on myös haasteita.

Ottakaa koira vain jos asutte laitakaupungilla, on myös olemassa muitakin kotieläimiä, kuten kissa.

Tai vaikka joku akvaario\terraario. On myös muitakin lajeja kuin kalat...

Kysyppä siis ensin siltä teiniltä että minkä tyylinen eläin kiinnostais, ettet mene ostamaan jotain randomia.

Ottaisin, jos useampi ihminen huolehtisi koirasta ja rakastaisi sitä.

Masentuneen ihmisen toiminnasta ei välttämättä tiedä.

Kiitokset vastanneille! Olisiko täällä vielä joku teininä koiran saanut, tuliko iloa elämään sen myötä? AP

Kenelle koira jää kun teini lähtee parin vuoden päästä opiskelemaan ja muuttaa omaan asuntoonsa/taikka kimppakämppään (jonne koiraa ei voi viedä mukanaan)?

Hanki sille poikaystävä.