Vierastava taapero isovanhemmille hoitoon?

Yksinhuoltaja kyllä tarvitsee hengähdystaukonsa. Ja kyllä, jätä lapsi reippaasti isovanhemmille, älä itse lietso ikävää, vaan sanot, äiti lähtee hetkeksi ja lähdet vaikka itku tulisi, se hyvin todennäköisesti loppuu kun sinä häviät näkyvistä.

Oletko totaaliyh? Jos et, niin lapsen isän tehtävä on järjestää sinulle tarvitsemasi lapsivapaa lepoaika. Huomaa, että vaikka koronarajoituksia on lievennetty, niin lapsia ei edelleenkään suositella jätettäväksi isovanhempien hoitoon.

Tavatkaa sitkeän säännöllisesti. Vierastaminen antaa periksi kyllä ajan ja harjoituksen kanssa.  Varovainen lähestyminen lasta kiinnostavien asioiden kanssa auttaa. 

Jos lapsen isä on kuvioissa, aloita hänestä. Meillä toimi se, että aloitin säännöllisen harrastuksen, jonka vuoksi jouduin olemaan yhden illan viikossa pois kotoa. Ilman tuota ”pakkoa” miehen olisi ehkä ollut vaikeampi totuttautua olemaan kaksin hoitamassa kaikki mahdolliset eteen tulevat tilanteet. Se todella kannatti! Lapsi oli minussa todella kiinni juuri tuollaisena päälle vuoden vanhana, mutta oppi pian vilkuttamaan keskiviikkoisin, kun oli äidin kuoroilta.

Siitä sitten vähitellen osallistuin myös koko päivän tai viikonlopun mittaisiin harrastusjuttuihin, ja kun tuli miehen aika jäädä hoitovapaalle, hän oli ihan sinut lapsenhoidon kanssa. Oli 7 kk kotona, ja luojan kiitos tässä korona-arjessa molemmat tuntevat lapsen ja kotielämän rutiinit!

Tietty, jos isä ei ole missään tekemisissä, ei varmaan ole muuta keinoa kuin sopia vastaavanlaisesta, säännöllisestä hoitokuviosta isovanhempien kanssa (olettaen, että ovat reilusti alle 70-vuotiaita eivätkä riskiryhmää). Lapsi tottuu ajan kanssa, kun tilanne toistuu säännöllisesti ja on turvallinen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tavatkaa sitkeän säännöllisesti. Vierastaminen antaa periksi kyllä ajan ja harjoituksen kanssa.  Varovainen lähestyminen lasta kiinnostavien asioiden kanssa auttaa. 

Näitä lukiessa sitä miettii, miksi itse on koronarajoitusten takia pitänyt lapsensa erossa isovanhemmista jo 2 kuukautta. Ilmeisesti tapaaminen on ok. Lapsi itkenyt ikävää, samoin isovanhemmat.

Hoidin muinoin serkkuni esikoista, kun serkku teki töitä yhtenä päivänä viikossa. Lapsi oli vähän yli vuoden ja kovasti äidin perään. Ihan kivasti meillä meni. Lapsi itki aluksi, kun äiti lähti, mutta sen jälkeen päivä meni aina kivasti. En nyt tietenkään osaa luvata, etteikö sinun lapsesi kohdalla voisi olla itkua ja hammasten kiristystä, mutta äidin perään oleminen on tuossa iässä normaali vaihe (lapsi alkaa tajuta erillisyytensä äidistä), ja silti monet tuon ikäiset lapset ovat hoidossa joko satunnaisesti esim. isovanhempien luona tai sitten päiväkodissa vanhempien työpäivän ajan. Yleensä äidin perään itkeminen unohtuu hetken päästä. 

Kannattaa vain kokeilla ja jättää lapsi hoitoon. Sanot etukäteen, että äiti lähtee nyt käymään lenkillä/kaupassa/kahvilla ja Terttu/Tarmo jää nyt mummon ja papan kanssa siksi aikaa. Äiti tulee pian Tertun/Tarmon luo takaisin. Kun lapsi on kuitenkin turvallisten ihmisten kanssa, he pystyvät lohduttaa ja sanoa, että äiti tulee kohta, me voidaan sillä aikaa leikkiä. Pienen lapsen tunteet voivat tuntua raastavilta, mutta ne ovat kuitenkin siinä hetkessä tapahtuvia, eivät ne riko lasta.

Jos isovanhemmat ovat halukkaita auttamaan tuossa asiassa, eli tiedostavat sen asian, että lapsi saattaa ensimmäisellä kerralla itkeä koko sen ajan, kun lapsi on heillä. Pahimmassa tapauksessa siis näin. Ja he eivät saisi lietsoa sitä parkumista, eli ei hössöttää jatkuvasti siinä vieressä.

Jos olisit palaamassa töihin ja lapsi aloittamassa päiväkodin, niin sinnekin se lapsi huutamaan jäisi sinun lähtiessäsi, mutta hoitajat eivät sitä huutoa ala huomioimaan sen kummemmin. Lapsi otetaan mukaan kaikkiin päivän ohjelmanumeroihin, huusi tai ei, mutta hoitajat huomioivat niitä muitakin lapsia, eli sillä huutavalla lapsella ei ole koko ajan joku lohduttamassa, eikä tarvitsekaan olla.

Isovanhempien pitäisi siis toimia samoin - välillä käyvät kysymässä, lähdettäisiinkö ulos, nyt syömään, tuuppas kattoo mikä täällä on jne, mutta ei tosiaankaan mitään voi voi voi hyss hyss älä nyt kulta pieni itke..

Unohtui aloituksesta aivan täysin, että en ole yksinhuoltaja! Aviomies löytyy kyllä, mutta hän on yrittäjä, joten hän käy kotona lähinnä nukkumassa ja syömässä, eikä lähikään joka päivä edes sitä... Hänellä on siis oma kuljetusliike. Olen lapsesta ja arjen pyörittämisestä oikeastaan siis yksin vastuussa, mies tuo leivän pöytään. Nuo isovanhemmatkin ovat siis miehen vanhemmat, omia vanhempia ei pahemmin kiinnosta.

Minä olen hoitanut jo 7 kk ikäistä lasta muutaman tunnin kun äiti on käynyt töissä/kaupassa. Ei siitä mitään traumoja tule. Toki lapsi saattaa jäädä itkien, mutta rauhoittuu kyllä. Äidille se ero lapsesta on pahempi kuin lapselle.