Onko koronaepidemia saanut sinua pohtimaan mihin käytät aikaa ja rahaa?
Tuntuu, että olen itse suuren oivalluksen äärellä. Mietin miten ihmiset (minä mukaan lukien) käyvät ahkerasti töissä ja tuhlaavat palkkansa johonkin ajatukseen mitä "kuuluu" olla: talo/asunto, sisustaminen, irtoripset jne.
Mietin esim itseni kohdalta miten monta työtuntia olenkaan tehnyt sen eteen, että olen saanut sisustettua ja remontoitua asunnon. En onneksi uusi sisustusta joka vuosi niin kuin jotkut eli aika monesti olen odottanut että joku asia on mennyt rikki tai muuten on ns. pakko. Mutta silti nyt ajateltuna osa hankinnoista tuntuu aika turhalta.
Tai kuinka moni tekee vuosikausia töitä maksaakseen 300 000 euron talon. Onkohan se lopulta sen arvoista? Entä jos tyytyisi pienempään asuntoon ja rahaa ei käyttäisikään materiaan? Tilalle tulisi vapaus.
Toivottavasti tämä "herääminen" säilyy mielessä. Onko kenellekään muulle noussut vastaavia ajatuksia?
Kommentit (35)
Miksi olisi turhaa panostaa oman kodin viihtyvyyteen? Eikö töistä ole mukavampi tulla kotiin joka on juuri sellainen kuin olet itse haaveillut? Oma hyvinvointi on monen asian summa ja itse olen tässä sen verran tarkka, että jopa se mihin suuntaan huonekalut on asetettu, vaikuttaa siihen miten hyvin voin nukkua esim. sänkyä en ikinä aseta ovien kanssa samaan janaan...
Ei sen paremmin kuin ennenkään. Olen ollut tietoinen tavoistani ja motiiveistani jo ennen pandemiaa. Toki päivityksiä tai muutoksia tulee jollakin tasolla tehtyä, jos ympäristö tai omat tulot muuttuvat. Painotus hieman muuttunut, koska en ole voinut käyttää rahaa sillä tavalla kuin aiemmin.
Juu, olen tuhlannut joutavuuksiin.
Esim lähtenyt autolla kauppaan usein päivittäin jokin yhden asian takia. Ja lapsi on kitissyt mäkkäriin tms.
Nyt auto on seissyt käyttämättä jo 3 viikkoa. Tilaan kertaan viikossa kotiinkuljetuksen.
Olen miettinyt. Vähemmän materiaa ja enemmän yhdessäoloa ja tekiäemistä perheen kanssa on lopulta mielekkäämpää. Tietyn turvan raha kyllä tuo, harmi vain että olen jo valmiiksi alalla, jonka plussapuoliin palkka ei kuulu.
Ei koronalla ole mitään pysyviä mullistuksia elämääni. Sen se on vahvistanut, etten halua olla yksin. En halua tuhlata aikaa elämästäni erossa minulle rakkaasta ihmisestä. Oli tarkoitus muuttaa yhteen jo ennen koronaa. Nyt se vain viivästyi tämän takia.
Pakko miettiä joka senttiä, kun rahat on lomautuksen takia vähissä enkä tiedä koska tuet tulee tilille.
Mikä nyt kenellekin on tärkeää. Minä ymmärsin jo nuorena, että omistusasunto tulee Helsingissä halvemmaksi kuin vuokralla asuminen. Niinpä ostin pari vuotta valmistumiseni jälkeen asunnon, jonka olen kahdesti vaihtanut parempaan.
Nyt kun asuntolaina loppui, rahaa jää muiden haaveiden toteuttamiseen enemmän. Voi ajaa paremmalla autolla ja vaikkapa matkustella enemmän. Tehdä kaikkea sitä, mitä juuri me haluamme tehdä. Monen muun arvostukset ja kiinnostuksen kohteet ovat tietysti erilaisia.
Todellakin kun toistatuhatta jäi tilistä säästöön huhtikuun aikana, emmekä ole rahaa sinällään säästelleet.
Aika paljon on tullut mietittyä kaikenlaista... olen kyllä aikaisemminkin pohtinut näitä valintoja. Olen pyrkinyt eettisyyteen ja ekologisuuteen. Satsannut kulttuuriin ja elämyksiin ihan sen takia, kun saan niistä paljon.
Paljon olen miettinyt myös sitä, kuinka paljon sitä antaa itsestään työlle. Olen nyt tehnyt etänä, aika paljon muutenkin on töissä rauhoittunut. On ollut enemmän aikaa ulkoilla ja kokata. Olen nukkunut paremmin kuin pitkiin aikoihin.
Toisaalta huomaa sen mitä kaipaa. Toki läheisiä, mutta olen kaivannut tosi paljon myös sitä, että aamulla pukeutuisi jotenkin fiksusti, miettisi mitä koruja laittaa jne. Olenkin ajatellut jatkossa käyttää kaikkia kauniita vaatteitani ja koruja enemmän. Nyt niille ei ole ollut käyttöä. Olenkohan kamalan pinnallinen, kun ajattelen näin.
Olen myös miettinyt asioita, jotka on jääneet tekemättä, matkoja, jotka jääneet matkustamatta. Vaikka näitä nyt on aika turha miettiä, voisi ennemminkin miettiä kaikkea sitä ihanaa ja kivaa mitä on tullut tehtyä:)
Koin jo ennen koronapandemiaa, etten oikeastaan tarvitse kovin paljon mitään materiaa. Nyt tuntuu, että tarvitsen vielä entistäkin vähemmän. Olen aiemminkin kuluttanut pääosan nettotuloistani palveluihin ja elämyksiin, mutta en näköjään tarvitse niitäkään. Ainakaan en aio kulutustani jatkaa, ennen kuin korona on saatu häädettyä Suomesta (ainakin siten, ettei tartuntariskiä käytännössä enää ole).
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi turhaa panostaa oman kodin viihtyvyyteen? Eikö töistä ole mukavampi tulla kotiin joka on juuri sellainen kuin olet itse haaveillut? Oma hyvinvointi on monen asian summa ja itse olen tässä sen verran tarkka, että jopa se mihin suuntaan huonekalut on asetettu, vaikuttaa siihen miten hyvin voin nukkua esim. sänkyä en ikinä aseta ovien kanssa samaan janaan...
Tätäkin olen pohtinut. "Juuri sellainen kuin olet itse haaveillut". Olenko ihan aidosti haaveillut vai onko se haave tullut jostain annettuna? Kun muutamia vuosia sitten yhtäkkiä kaikki parikymppiset alkoivat hokea miten ovat AINA tykänneet ananaksista ja kaikki ananaskoristeet on juuri täydellisiä ja kas, niitä löytyykin juuri nyt kaupoista. Viime kesänä taisi olla flamingot? Ylipäätään sisustusmaku hassusti aika monella on juuri yhtäaikaa samanlainen. En minäkään tunnusta että olisin markkinoinnin uhri, en edes seuraa mitään sisustusblogeja tai mitään, mutta silti näin jälkeenpäin huomaan että menen massan mukana aika monessa asiassa vaikka en tiedä mistä se tulee.
Tietysti on ihmisiä joilla on aidosti se oma maku, mutta uskallan väittää että ns. massalla ei ole. Ideat ja syöte tulee jostain, ajatus siitä mikä näyttää hyvältä ja mitä pitäisi olla. Ja yhtäkkiä menikin useampi tonni olohuoneen uusimiseen. Kyllä se varmasti tuo iloakin, mutta onko se lopulta sen arvoista? Ehkä. Mutta samaan aikaan olet mahdollisesti sitonut elämästäsi tärkeitä tunteja/viikkoja/kuukausia töissä jotta tämä sisustaminen on ollut mahdollista toteuttaa. Hinta ei ole vain rahaa vaan aikaa pois omasta elämästä. Jos remontin hinta olisi määritelty elinajassa (sohvan hinta esim. 40h omasta elämästä, olet ollut viikon töissä jotta siihem on varaa) niin ehkä sitä miettisi enemmän mitä ihan oikeasti tarvitsee?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi turhaa panostaa oman kodin viihtyvyyteen? Eikö töistä ole mukavampi tulla kotiin joka on juuri sellainen kuin olet itse haaveillut? Oma hyvinvointi on monen asian summa ja itse olen tässä sen verran tarkka, että jopa se mihin suuntaan huonekalut on asetettu, vaikuttaa siihen miten hyvin voin nukkua esim. sänkyä en ikinä aseta ovien kanssa samaan janaan...
Tätäkin olen pohtinut. "Juuri sellainen kuin olet itse haaveillut". Olenko ihan aidosti haaveillut vai onko se haave tullut jostain annettuna? Kun muutamia vuosia sitten yhtäkkiä kaikki parikymppiset alkoivat hokea miten ovat AINA tykänneet ananaksista ja kaikki ananaskoristeet on juuri täydellisiä ja kas, niitä löytyykin juuri nyt kaupoista. Viime kesänä taisi olla flamingot? Ylipäätään sisustusmaku hassusti aika monella on juuri yhtäaikaa samanlainen. En minäkään tunnusta että olisin markkinoinnin uhri, en edes seuraa mitään sisustusblogeja tai mitään, mutta silti näin jälkeenpäin huomaan että menen massan mukana aika monessa asiassa vaikka en tiedä mistä se tulee.
Tietysti on ihmisiä joilla on aidosti se oma maku, mutta uskallan väittää että ns. massalla ei ole. Ideat ja syöte tulee jostain, ajatus siitä mikä näyttää hyvältä ja mitä pitäisi olla. Ja yhtäkkiä menikin useampi tonni olohuoneen uusimiseen. Kyllä se varmasti tuo iloakin, mutta onko se lopulta sen arvoista? Ehkä. Mutta samaan aikaan olet mahdollisesti sitonut elämästäsi tärkeitä tunteja/viikkoja/kuukausia töissä jotta tämä sisustaminen on ollut mahdollista toteuttaa. Hinta ei ole vain rahaa vaan aikaa pois omasta elämästä. Jos remontin hinta olisi määritelty elinajassa (sohvan hinta esim. 40h omasta elämästä, olet ollut viikon töissä jotta siihem on varaa) niin ehkä sitä miettisi enemmän mitä ihan oikeasti tarvitsee?
Ap
Elän varmaan jossain rinnakkaistodellisuudessa, kun meillä ei sisusteta muodin mukaan. En ikinä ole edes kuullut ananaksista tai flamingoista sisustuksessa, enkä huomannut niitä sisustuskaupoissa. Eikä niitä ole näkynyt kenelläkään ystävällänikään.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on tullut mietittyä kaikenlaista... olen kyllä aikaisemminkin pohtinut näitä valintoja. Olen pyrkinyt eettisyyteen ja ekologisuuteen. Satsannut kulttuuriin ja elämyksiin ihan sen takia, kun saan niistä paljon.
Paljon olen miettinyt myös sitä, kuinka paljon sitä antaa itsestään työlle. Olen nyt tehnyt etänä, aika paljon muutenkin on töissä rauhoittunut. On ollut enemmän aikaa ulkoilla ja kokata. Olen nukkunut paremmin kuin pitkiin aikoihin.
Toisaalta huomaa sen mitä kaipaa. Toki läheisiä, mutta olen kaivannut tosi paljon myös sitä, että aamulla pukeutuisi jotenkin fiksusti, miettisi mitä koruja laittaa jne. Olenkin ajatellut jatkossa käyttää kaikkia kauniita vaatteitani ja koruja enemmän. Nyt niille ei ole ollut käyttöä. Olenkohan kamalan pinnallinen, kun ajattelen näin.
Olen myös miettinyt asioita, jotka on jääneet tekemättä, matkoja, jotka jääneet matkustamatta. Vaikka näitä nyt on aika turha miettiä, voisi ennemminkin miettiä kaikkea sitä ihanaa ja kivaa mitä on tullut tehtyä:)
Aika ihana tuo kauniisti pukeutuminen 😊 Miksi et käyttäisi kun ne ovat jo sinulla? Vähän sama kuin säästäisi parasta astiastoa vain juhlapäiviin.
Olen huomannut myös laittautuvani, vaikka en poistuisi kotoa. Ilmeisesti teen sen sitten täysin itseäni varten mikä on hyvä juttu.
T. Ap
Kyllä. Ryyppääminen ja tietokoneella pelaaminen on paljon mielekkäämpää kuin työn tekeminen ja omaisuuden hankkiminen.
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi turhaa panostaa oman kodin viihtyvyyteen? Eikö töistä ole mukavampi tulla kotiin joka on juuri sellainen kuin olet itse haaveillut? Oma hyvinvointi on monen asian summa ja itse olen tässä sen verran tarkka, että jopa se mihin suuntaan huonekalut on asetettu, vaikuttaa siihen miten hyvin voin nukkua esim. sänkyä en ikinä aseta ovien kanssa samaan janaan...
Tätäkin olen pohtinut. "Juuri sellainen kuin olet itse haaveillut". Olenko ihan aidosti haaveillut vai onko se haave tullut jostain annettuna? Kun muutamia vuosia sitten yhtäkkiä kaikki parikymppiset alkoivat hokea miten ovat AINA tykänneet ananaksista ja kaikki ananaskoristeet on juuri täydellisiä ja kas, niitä löytyykin juuri nyt kaupoista. Viime kesänä taisi olla flamingot? Ylipäätään sisustusmaku hassusti aika monella on juuri yhtäaikaa samanlainen. En minäkään tunnusta että olisin markkinoinnin uhri, en edes seuraa mitään sisustusblogeja tai mitään, mutta silti näin jälkeenpäin huomaan että menen massan mukana aika monessa asiassa vaikka en tiedä mistä se tulee.
Tietysti on ihmisiä joilla on aidosti se oma maku, mutta uskallan väittää että ns. massalla ei ole. Ideat ja syöte tulee jostain, ajatus siitä mikä näyttää hyvältä ja mitä pitäisi olla. Ja yhtäkkiä menikin useampi tonni olohuoneen uusimiseen. Kyllä se varmasti tuo iloakin, mutta onko se lopulta sen arvoista? Ehkä. Mutta samaan aikaan olet mahdollisesti sitonut elämästäsi tärkeitä tunteja/viikkoja/kuukausia töissä jotta tämä sisustaminen on ollut mahdollista toteuttaa. Hinta ei ole vain rahaa vaan aikaa pois omasta elämästä. Jos remontin hinta olisi määritelty elinajassa (sohvan hinta esim. 40h omasta elämästä, olet ollut viikon töissä jotta siihem on varaa) niin ehkä sitä miettisi enemmän mitä ihan oikeasti tarvitsee?
Ap
Elän varmaan jossain rinnakkaistodellisuudessa, kun meillä ei sisusteta muodin mukaan. En ikinä ole edes kuullut ananaksista tai flamingoista sisustuksessa, enkä huomannut niitä sisustuskaupoissa. Eikä niitä ole näkynyt kenelläkään ystävällänikään.
Voi olla ikäkysymyskin? Tai sitten ei. Huomasin tämän ananasjutun ensin yhdellä n. 20-vuotiaalla ja sitten se tulikin vlogeissa vähän sivulauseessa monelta muulta vaikka sisustus ei olisikaan ollut aiheena.
Mutta paljon on muutakin: vaikka nyt peikonlehdet, makrame seinällä jne.Ja nämäkin näköjään tiedän vaikka en tosiaan ole sisustaja..
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ryyppääminen ja tietokoneella pelaaminen on paljon mielekkäämpää kuin työn tekeminen ja omaisuuden hankkiminen.
Ajattelin kyllä omalla kohdallani vähän muuta kuin ryyppäämistä ja pelaamista.
Asuminen on pakollista, joten omistusasunto on varmasti järkevää. Mutta miten paljon siihenkin sitten itse kukin haluaa käyttää rahaa eli aikaansa? Jos asuntolaina on 20 v ja puolet tuloista niin annat silloin n. 10 vuotta elämästäsi siihen. Jos tyydyt vähän vähempään niin voit käyttää vuosia enemmän johonkin mitä haluat ja arvostat.
Älä osta mitään - filosofiani senkun vahvistuu. Olen onnekas, sain jatkaa työssäni ja tuntuu että rahaa ei mene mihinkään, kun missään ei käy ja mitään ei tarvitse. No joo, ostin pari kirjaa kun kirjastot ovat kiinni. Käytän nyt loppuun kaikkein risaisimmat vaatteeni kun olen täällä etätöissä. Etäkokouksien ajaksi laitan jonkun ehjän paidan ja huulipunaa. Käyn sauvakävelyllä ja pyöräilemässä, nautin keväästä. Soittelen ystävilleni.
Totta muuten noi makrameet. Miten nyt onkin yhtäkkiä alkaneet näyttämään niin kivoilta?
Vierailija kirjoitti:
Totta muuten noi makrameet. Miten nyt onkin yhtäkkiä alkaneet näyttämään niin kivoilta?
Eikö niitä ole aina löytynyt vähän joka kodista?
Lupaan nostaa tätä vain tämän yhden kerran!
T. Ap