Onko sinua työpaikkakiusattu? Keskustellaan!

https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/brita…

Aikuinen joka joutuu kiusatuksi on superluuseri.

Hanki selkäranka.

Pidetään keskustelu asiallisena jotta ei häviä. Mistä johtuu että yhteiskunnassamme huono ja mitätöivä käytös on täysin ok? Ja vaikka selkeästi nähdään jonkun hirviömäisen käytös niin kaikki ovat hiljaa.

Mitä te aikuiset niin pelkäätte? Kukaan ei voi antaa potkut siitä että sanoo jostain asiasta.

Mulla oli kiusaajapomo. Vei melkein mielenterveyden ja työkyvyn pitkäksi aikaa. Itseluottamus omaan ammatilliseen osaamiseen lytättiin täysin. Näen vieläkin painajaisia vaikka en enää työskentele kyseisessä paikassa. 😞

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen joka joutuu kiusatuksi on superluuseri.

Hanki selkäranka.

Näin ajattelin itsekin ennen kun jouduin kiusaamisen kohteeksi uudessa paikassani. Aina kaikki ei ole itsestä tai omasta yrittämisestä kiinni.

Juuri tänään mietin että oispa tällainen ketju! :) Pohdin itsekin onko meissä työpaikkakiusatuissa jotain "samanlaisia piirteitä". Itse olen nuori, iloinen ja innostunut työstäni. Olen myös aika ylivilkas ja puhelias, minkä olen huomannut ärsyttävän. Siksi nykyään puhun vain kun on varmasti vuoroni ja olen mahdollisimman näkymätön, mutta pomo ärsyyntyy silti.

Vaikka ihmisenä koen olevani melko vahva, olen silti herkkä ja tapaukset jäävät vaivaamaan. Työtäni on sabotoitu räikeillä tavoilla yhden lähiesimieheni taholta, huutoa, haukkumista, selän takana valheiden levittämistä. Uskalsin kertoa pomolle, mutta hänen täytyy kuulemma olla puolueeton eikä siksi voi tehdä mitään. Tämä lähiesimies vihasi minua ensisilmäyksestä lähtien. Hän ei ehtinyt tutustua minuun lainkaan, ennen kuin aloitti työn sabotoinnin ja lyttäämiseen :O

Voi kuules! Mä on yrittänyt kaikki maailman tekniikat, tästä on myös lähipiirin kanssa puhuttu. Ei auta yhtään mitään. Joka paikassa on se mätäpaise joka heti katsoo sua vinosti.

Pitää olla aika häiriintynyt henkilö kun alkaa systemaattisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa vaa koska jonkun tukka ei miellytä.

 Miksi emme nouse vastarintaan? Minä aloitin jo. Olen alkanut kunnolla puolustautumaan työpaikoilla ja se taitaa kyllä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään mietin että oispa tällainen ketju! :) Pohdin itsekin onko meissä työpaikkakiusatuissa jotain "samanlaisia piirteitä". Itse olen nuori, iloinen ja innostunut työstäni. Olen myös aika ylivilkas ja puhelias, minkä olen huomannut ärsyttävän. Siksi nykyään puhun vain kun on varmasti vuoroni ja olen mahdollisimman näkymätön, mutta pomo ärsyyntyy silti.

Vaikka ihmisenä koen olevani melko vahva, olen silti herkkä ja tapaukset jäävät vaivaamaan. Työtäni on sabotoitu räikeillä tavoilla yhden lähiesimieheni taholta, huutoa, haukkumista, selän takana valheiden levittämistä. Uskalsin kertoa pomolle, mutta hänen täytyy kuulemma olla puolueeton eikä siksi voi tehdä mitään. Tämä lähiesimies vihasi minua ensisilmäyksestä lähtien. Hän ei ehtinyt tutustua minuun lainkaan, ennen kuin aloitti työn sabotoinnin ja lyttäämiseen :O

Tämä on JUST tätä! Miten noin häirintyneitä henkilöitä ylipäätään päästään työelämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään mietin että oispa tällainen ketju! :) Pohdin itsekin onko meissä työpaikkakiusatuissa jotain "samanlaisia piirteitä". Itse olen nuori, iloinen ja innostunut työstäni. Olen myös aika ylivilkas ja puhelias, minkä olen huomannut ärsyttävän. Siksi nykyään puhun vain kun on varmasti vuoroni ja olen mahdollisimman näkymätön, mutta pomo ärsyyntyy silti.

Vaikka ihmisenä koen olevani melko vahva, olen silti herkkä ja tapaukset jäävät vaivaamaan. Työtäni on sabotoitu räikeillä tavoilla yhden lähiesimieheni taholta, huutoa, haukkumista, selän takana valheiden levittämistä. Uskalsin kertoa pomolle, mutta hänen täytyy kuulemma olla puolueeton eikä siksi voi tehdä mitään. Tämä lähiesimies vihasi minua ensisilmäyksestä lähtien. Hän ei ehtinyt tutustua minuun lainkaan, ennen kuin aloitti työn sabotoinnin ja lyttäämiseen :O

Tämä on JUST tätä! Miten noin häirintyneitä henkilöitä ylipäätään päästään työelämään?

Ja kuinka häiriintyneitä muiden pitää olla että lähtee yhden sekopään sadistisiin leikkeihin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään mietin että oispa tällainen ketju! :) Pohdin itsekin onko meissä työpaikkakiusatuissa jotain "samanlaisia piirteitä". Itse olen nuori, iloinen ja innostunut työstäni. Olen myös aika ylivilkas ja puhelias, minkä olen huomannut ärsyttävän. Siksi nykyään puhun vain kun on varmasti vuoroni ja olen mahdollisimman näkymätön, mutta pomo ärsyyntyy silti.

Vaikka ihmisenä koen olevani melko vahva, olen silti herkkä ja tapaukset jäävät vaivaamaan. Työtäni on sabotoitu räikeillä tavoilla yhden lähiesimieheni taholta, huutoa, haukkumista, selän takana valheiden levittämistä. Uskalsin kertoa pomolle, mutta hänen täytyy kuulemma olla puolueeton eikä siksi voi tehdä mitään. Tämä lähiesimies vihasi minua ensisilmäyksestä lähtien. Hän ei ehtinyt tutustua minuun lainkaan, ennen kuin aloitti työn sabotoinnin ja lyttäämiseen :O

Tämä on JUST tätä! Miten noin häirintyneitä henkilöitä ylipäätään päästään työelämään?

Meillä kiusaaminen liittyi kiusaajan omaan sairastumiseen, purki omaa pahaa oloaan ilmeisen pysyvästä selkävammasta henkilöön jonka esimies oli määrännyt hommissa auttamaan. Meille muille se näkyi aluksi pienenä, kiusaaja arvosteli aina tätä toista julkisesti ja kritisoi kaikkea mitä tämä sanoi. Projektipäällikkö puuttui asiaan kun huomasi ettei kyseinen henkilö halunnut enää edes puhua palavereissa koska pelkäsi mussutusta. Myös ko. henkilön pukeutumista, lomamatkaa ja harrastuksia kommentoitiin ikävällä tavalla.

Mut mitä tapahtuu silloin kun heti ensimmäisestä päivästä aletaan kiusaamaan uutta työntekijä? Tämä on aika yleistä.

Minullekkin on käynyt niin, kun pomo esitteli minua toiselle työntekijälle, niin tämä rouva katto minua päästä varpaisiin ja puhisi. Siitä sitten alkoi semmonen rumba.

Kun kerran on niin emmetin epätoivottu ihminen niin siitä ei toivu enää.

Onko kellään teoria? Miten voit vihata ihmistä ketä et tunne etkä ole koskaan aikaisemmin nähnyt? Varsinkin kun se on sun alainen`?

Lyö turpaan ja maksa sakko. Toista niin kauan kunnes sua ei kiusata.

Eräässä metallialan työpaikassa oli pääluottamusmies joka kiusasi minua. Esim tauolla naureskeli viiksiäni kaikille. Pilkkasi ulkonäköäni kaikkien kuullen.

Ehkä minulla on pari karvaa kasvoissa, mutta ei se oikeuta tuollaiseen. Olen nähnyt paljon karvaisempia naisia jopa kaupan kassoilla ja minä tein työni ulkopuolisilta piilossa, tehtaan pimeässä nurkassa.

Edelleen harmittaa etten tehnyt virallista valitusta, sekä liittoon että työnantajalle.

Oikein Luottamusmies.....

Ei ollut helppoa kaiken aiemman kiusaamisen päälle.

Ihanaa, että vihdoinkin pystyy puhumaan myös aikuisten kiusaamisesta. Itseäni on kiusattu aika monessa työpaikassa. Alussa olen ollut aina todella innokas tekemään työtä, mutta se työ ympäristö sitten murentaa sen innon kokonaan pois. On ollut ryhmän ulkopuolelle jättöä, turhaa huutamista, ei auteta kuten muita autetaan, juostaan pomolle kertomaan paisuteltuja juttuja minusta, hirveän isot odotukset verrattuna muihin ja paljon muuta. Nyt olen ollut yli vuoden sairaslomalla mt- ongelmasta sekä pelkään töihin joutumista.

https://yle.fi/uutiset/3-11324612 Tässä nähdään taas.

Minkä takia Facebookin työpaikkaiusatut- ryhmä on niin järkyttävän pieni?! Miksi ei kukaan pidä meteliä?

Olen joutunut; viimeksi sellaisesta että minulla on hyvin raskas elämä takanani mutta olen jaksanut säilyttää tietyn ystävällisyyden ja tietyn valoisuuden. Työyhteisö oli hyvin pieni missä muutaman ihiminen oli ollut lähes ikänsä töissä. Jotenkin työkaverit olivat vähän sellaisia "ilonpilaajia" eli muodostivat jonkun ihme vastarintaman minua kohtaan sillä tietynlaisella negatiivisuudella. Sitä on vaikea selittää. En jotenkin vaan kuulunut joukkoon. Itsessäni on myös vikaa eli kun tuon tajusin että ne eivät vaan tykkää minusta niin muutin käytöstäni heitä kohtaan etäisemmäksi ja viileämmäksi. Se johti siihen että minut alettiin jotenkin jättää vaan ulkopuolelle kaikesta jollakin tapaa ja muutenkin. 

Ymmärrän näiden työkaverien kyynisyyden heidänkin elämänkokemuksiensa jne vuoksi mutta siihen minä en ollut syypää mitä heille on elämässään tapahtunut niin oli vähän outoa että jouduin ikäänkuin vastuulliseksi heidän tunteistaan jne. Se oli aika raskasta.

Onko täällä ketään joka on jotenkin ylittänyt kiusaamisen ja saanut asiat työpaikalla parempaan suuntaan? Kokemuksia ja vinkkejä kaipaisin.