Lue keskustelun säännöt.
Miksi vaivauduit tulemaan lapsemme kummiksi?
16.02.2009 |
Olet muutama kuukausi sitten lupautunut kummiksi, mutta sen jälkeen sinusta ei ole kuulunut mitään. Et ole kysynyt, mitä vauvalle kuuluu, etkä ole tullut käymään. Joulutervehdyskin jäi sinulta laittamatta, vaikka oli vauvan eka joulu.
Et vastaa sähköposteihin, missä minä kerron meidän kuulumiset, viimeisimmät neuvolaterveiset, kehitysvaiheet.. Jos soitan, sinulla ei ole aikaa puhua, mutta lupaat soittaa illalla... Mutta soittoa ei kuulu.
Kerrotko kummi, mitä sinulle tämän vauvamme kummius merkitsee? Ilmeisesti pelkkä riippakivi, olisitpa sanonut tämän suoraan silloin kun sinua pyysimme vauvan kummiksi.
Ei meidän vauva ole maailman napa eikä prinsessa, jota kaikkien pitää palvoa. Eikä me tarvita tavaraa, sitä riittää jo entisestään. Mutta se välittäminen olisi kullanarvoista, että lapsella olisi muitakin tärkeitä aikuisia elämässään kun me vanhemmat ja isovanhemmat.
Kommentit (11)
kummit olivat vielä silloin lapsettomia kun heitä pyysin. äitiyslomalla oleva ihminen tuntee ajan käyvän pitkäksi, mutta työssäolevalla kummilla on työn lisäksi muukin elämä. ensimmäinen vauvavuosi on sinulle itsellesi täynnä merkittäviä tapahtumia, mutta vieras kummi ei välttämättä tiedä, miten pääsisi osaksi kotielämäänne. varsinkin jos asuu kaukana, eikä voi tavata teitä edes kuukausittain. ehkä joskus on käynyt niin, että siihen illalla soitettuun puheluun et olekaan ehtinyt vastaamaan hoitokiireiden tai muun syyn takia, ja kummi on siitä päätellyt, että ehkä ilta ei olekaan sopivaa yhteydenottoaikaa. olin esikoisen kanssa kaksin, ja olisin toivonut yhteydenottoa edes joskus päiväsaikaan, koska illalla olin jo ihan uupunut, enkä kovasti olisi ehtinytkään puhelimessa jutella, koska miehenikin oli jo kotona, vaikkei vielä vauvaa täysimetyksen takia voinut itse hoitaa. niin äidit kuin kummitkin ovat erilaisia, ehkä löydätte vielä yhteisen sävelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on veljen ex... ajattelin että kykenisi kuitenkin kummilapseensa yhteyttä pitämään.. eipä ole kuuteen vuoteen mitään kuulunut.tänks!
Hän ei ole muistanut lastani sitten vuoden 2000, jolloin piti kirkossa sylissä.
Onko ystävän käytös muuttunut kummiuden myötä aivan olennaisesti?
Itse nimittäin ihmettelen, miksi minut kutsuttiin kummiksi miehen puolen sukulaislapselle. Meillä on paljon ikäeroa vauvan vanhempiin, täysin erilaiset elämänarvot, jopa käsitykset kasvatuksesta. Kieltäytyä ei kehdannut (siitä vasta soppa olisi syntynyt!), mutta emme aiemminkaan olleet perheeseen luontevasti yhteydessä. Miten sitten nyt? Ei se lapsi muuta sitä, ettemme ole vanhempiin yhteydessä kuin pari kertaa vuodessa. Nyt ehkä pari kertaa useammin, lapsen syntymäpäivänä jne. Harmittaa; ystävien lapsille olen mielelläni läsnäoleva kummi. Mutta tähän "kohteliaisuuskummilapseen" ei varmasti koskaan tule kehittymään samanlaistan suhdetta. Harmillista, mutta totta.
Tiesin että olisit kuitenkin purkanut ystävyytemme siihen paikkaan ja päätin purra hammasta.
Nyt olen kuitenkin niin rasittunut lukemaan tekstareista minkävärinen paska Risto-Emilialla on tänään tullut tai purkamaan sähköpostistani satoja kuvia. Risto-Emilia makaa, Risto-Emilia kuolaa, Risto-Emilia pieree.
Et soita muissa kuin Risto-Emilian asioissa. Ei minun tarvitse tietää vauvasi jokaista liikettä.
Voi, kun en olisi koskaan lupautunut lapsesi kummiksi. Olisi ollut paljon helpompaa jos emme olisi ystäviä. Nyt kun välttelen sinua et tajua siltikään. En halua olla missään tekemisissä sinun tai Risto-Emilian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aina jaksa kuunnella yksityiskohtaisia vauvakuvauksia. Ajattelin, että kummius merkitsee lapsen kanssa kasvamista, mutta ei minun tarvitse jokapäiväisiä vaippakuulumisia kuulla. Ymmärrätkö, että suhteen luominen toisen muutaman kuukauden ikäiseen lapseen on hankalaa. Lupaan, että olen lapsen kanssa enemmän, kunhan hän vähän kasvaa. Ja muista sinä lepäillä.
Tiedäthän, että vauva-aikana luot sen suhteen lapseen? Ja vauva-aikana äitikin tarvitsisi sinua enemmän.
Tuo "muista sinä lepäillä" oli aika törkeä.
Minäkin ahdistuisin, jos minulta odotettaisiin jatkuvaa osallistumista kummilasteni arkeen. Et kai olet unohtanut, että sinä olet ennen kaikkea hänen ystävänsä ja lapsen kummeus on vain sivuseikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummiksi, mutta kun lapselle ei ollut muitakaan vaihtoehtoja enää, oli minun sisarena pakko suostua.
Hoidan kuitenkin kummiuden tehtävän pakon edessä. Eihän lapsen siitä tarvitse kärsiä.
ja olen huomannut että jos minä en aina pidä yhteyttä kummi lapseeni niin ei pidä kummi lapsen vanhemmat minuunkaan joulu ja synttärilahjat ostettuna ja edelleenkin paketeissaan meidän kodin nurkassa koska vaikka vanhemmat lupaavat soittaa eivät soita jos soitan itse niin ovat vaivaantuneita ja sanovat että soittavat koska voi tulla kylään mutta kylä kutsua ei ole tullut voikohan kummi erota jotenkin kummiudestaan haluaisin kyllä olla hyvä kummi mutta kun ei anneta mahdollisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapseton kummi oikein uskaltaudu siihen maidonhuuruiseen ilmapiiriin - varsinkin jos mitään aikaisempaa kokemusta niin pienistä vauvoista ei ole. ei vauvaa osaa edes pidellä oikein, eikä oikein kehtaa tunnustaa, että se jännittää kovasti. jos ei ole kodinhengetär muutenkaan, niin ei oikein osaa kahville kutsuttaessa tehdä niitä asioita joita äiti haluaisi vierailevan kummitädin tekevän, istuu vain puisena pöydässä kun nolottaa tarjota apuaan. kun ei oikein osaa mitään tehokasta. hävettää tarjota apuaan esimerkiksi tiskaamisessa, kun luulee, että äiti kutsui juuri vain tutustumaan vauvaan - joka sillä hetkellä vetää nelituntisia päikkäreitä...
En aina jaksa kuunnella yksityiskohtaisia vauvakuvauksia. Ajattelin, että kummius merkitsee lapsen kanssa kasvamista, mutta ei minun tarvitse jokapäiväisiä vaippakuulumisia kuulla. Ymmärrätkö, että suhteen luominen toisen muutaman kuukauden ikäiseen lapseen on hankalaa. Lupaan, että olen lapsen kanssa enemmän, kunhan hän vähän kasvaa. Ja muista sinä lepäillä.