Lue keskustelun säännöt.
Tunnekylmä isäsuhde ja siitä johtuvat ongelmat
Daddy issues
28.04.2020 |
Vertaistukea?
En muista kertaakaan että isä olisi sanonut rakastavansa minua. En muista että ikinä olisi halannut tai kehunut. Muistan haukkumisen ja huutamisen ja kuinka pelkäsin kun sai raivareita esim. Siitä että vahingossa pudotin vaikka lasin lattialle ja hajosi.
Elämäni ollut kuitenkin hyvää pääosin ja ei ole ollut alkoholismia tai vastaavaa perheessä. Byt 30-vuotiaana olen alkanut kuitenkin tunnistaa käytösmalleissani asioita joista en pidä.
Haen kovasti hyväksyntää varsinkin miespuolisilta. Nautin kun joku katsoo minua ihaillen. Muokkaa itseäni sellaiseksi mitä tiedän muiden ihailevan, musiikkimausta ja pukeutumisesta lähtien. Olen hyvä kumppani parisuhteessa niin kauan kuin toinen jaksaa kehua ja "palvoa" minua. Jos ja kun tämä vaihe parisuhteessa laimenee, kyllästyn ja ihastun toiseen. Haluan olla kaikessa muita parempi.
Vertaistukea? Tämä on tosi raskasta. Myös taloudelleni sillä ihan sama mitä maksaa jos vain saan hyväksyntää sillä. Saatan esimerkiksi ostaa kalliit urheiluvälineet hetken mielijohteesta jos tiedän jonkun kiinnostavan tyypin pitävän kyseisestä lajista.
Kuulostaapa kirjoitettuna vielä sairaammalta mitä nyt ehkä oikeasti on. Ja käyn kyllä ammattiauttajalla. Olisi vain kiva kuulla kokemuksia jos muilla ollut samanlaista.
Kommentit (5)
Isä oli väkivaltainen ja arvaamaton. Muutoin etäinen, mutta kun tuuli vaihtui olemus muuttui. Kaikki hiljenivät ja jännittyivät. Isä sihisi hampaiden välistä ja silmät palaen etsi syytä raivokohtaukselle. Jos joku provosoitui, kävi kiinni. Vaikka en joutunut isän väkivallan kohteeksi, pelkäsin isää koko lapsuuteni. Oli myös todella kontrolloiva, omia mielipiteitä ei saanut olla.
Olen sinulle aika vastakohta. Kiinnyn syvästi ihmisiin jotka päästän lähelleni, ja parisuhteessa en haikaile muita. Minun on vaikea ottaa vastaan positiivista huomiota ja kehuja. Parisuhteessa annan itsestäni kaiken ja olen se palvova osapuoli. En suuremmin kaipaa miesten huomiota. Olen tuntemattomia miehiä kohtaan epäluuloinen ja tarkkaileva. Yritän löytää merkkejä varoittavasta käytöksestä pysyäkseni turvassa. Tämä korostuu jos olen kiinnostunut tai jos huomaan jonkun olevan minusta kiinnostunut. Saatan reagoida tahtomattani töykeän oloisesti lähestymiseen, vaikka olisi ihan toivottua. Töykeys lisääntyy jos jännitän.
Käyn terapiassa ja toivon että löytäisin kunnollisen miehen itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taasen en päästä ketään lähelleni, ja pääsääntöisesti pelkään miehiä.
Mun isä on aina ollut etäinen ja kohdellut mua kuin ilmaa. Oon aina tuntenut, ettei hän välitä musta vaan olen ihan yhdentekevä ja arvoton. No, koko elämän olenkin sitten ollut huonoitsetuntoinen ja masentunut luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on aina ollut etäinen ja kohdellut mua kuin ilmaa. Oon aina tuntenut, ettei hän välitä musta vaan olen ihan yhdentekevä ja arvoton. No, koko elämän olenkin sitten ollut huonoitsetuntoinen ja masentunut luuseri.
Ei se tee susta luuseria ettei isäsi antanut sulle sitä huomiota ja rakkautta, minkä olisit tarvinnut ja ansainnut. Ei sekään, että oot ollut masentunut ja et ehkä oo saavuttanut niitä asioita joita olisit halunnut.
Anyone?