Ilkeä ja alistava puoliso - voiko muuttua vai kannattaako erota?

Tuo vaan pahenee iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaan pahenee iän myötä.

mistä tiedät

Miksi haluaisit yrittää muuttaa ilkeää ihmistä sen sijasta, että valitsisit puolisoksi sellaisen, joka ei alunperinkään ole ilkeä? Tätä en ole koskaan tajunnut.

Ei se mene terapiaan.

Sinä voit mennä terapiaan ja voimaantua ja jättää sen sian, mutta tollaiset muita lokaan vetävät ihmiset ovat niin heikkoitsetuntoisia etteivät pysty tekemään sitä työtä minkä toimiva terapia vaatii, eli siis myöntämään ja korjaamaan myös omia virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mene terapiaan.

Sinä voit mennä terapiaan ja voimaantua ja jättää sen sian, mutta tollaiset muita lokaan vetävät ihmiset ovat niin heikkoitsetuntoisia etteivät pysty tekemään sitä työtä minkä toimiva terapia vaatii, eli siis myöntämään ja korjaamaan myös omia virheitä.

Eli jatkavat joka suhteessa samaa ja pilaavat pahimmillaan kymmenien mielenterveyden

Mun vanhemmat oli tollasia. Ja mun sisarukset. Ja mun ex puoliso. Ja mun kaikki terapeutit ja psykiatrit. Ja mun... no, tosi monet muutkin ihmiset joiden kanssa joskus jouduin tekemisiin.

Ei tuo ajan myötä parane. Pahenee vain. Pahenee ja pahenee ja pahenee.

Sanotaan että "aika parantaa haavat". Niin, aika saattaa parantaa uhrin haavat. Mutta aika ei paranna pahantekijän kaunaa. Aika vain pahentaa kaunaa, kunnes pahantekijä on vanha ja katkera ja vihaa kaikkia, satuttaa kaikkia jotka lähelle erehtyvät tulemaan.

Ainoa mikä auttaa on se että sinä häivyt niin kauas kuin pippuri kasvaa. Välit poikki kokonaan ja ikiajoiksi.

Syrjäytyminen ja erakoituminen on tuollaisen kohtelun jälkeen taivaallisen ihanaa.

Tuollaiset ei mene terapiaan, paitsi jotenkin pakottamalla. Ja silloin siitä ei ole mitään hyötyä. Miksi jatkaisit elämää tuollaisen ihmisen kanssa? Äläkä nyt viitsi sanoa ettet halua hajottaa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit yrittää muuttaa ilkeää ihmistä sen sijasta, että valitsisit puolisoksi sellaisen, joka ei alunperinkään ole ilkeä? Tätä en ole koskaan tajunnut.

Samaa olen aina ihmetellyt, että miksi otetaan sellainen kumppani, jota pitää alkaa heti muuttaa? Ei siis mitään järkeä koko touhussa. Yrittäkää nyt löytää itselle sopiva puoliso niin ei tarvitse hakata sitä päätä seinään. 

Elän tällaisesta "parantuneen" kanssa, kumpikaan ei ole käynyt terapiassa, mutta tästä on puhuttu ja puhuttu sen miljoona kertaa, ja kumppani on työstänyt omaa ajatteluaan ja toimintaansa. Vielä toisinaan huomaan, että ajattelee jostain vieraammasta ihmisestä veemäisesti, mutta siitäkin puhutaan ja hän yrittää nähdä taas ihmisen uusin silmin. JOS hän ei olisi ollut halukas parantamaan omaa ja muiden elämää, en olisi käyttänyt aikaani häneen näin paljoa, olisin luovuttanut. Yhteen muutimme vasta muutoksen jälkeen, sitä ennen elimme omissa talouksissa.

Älä hukkaa aikaasi ilkeään ja alistavaan ihmiseen, jos meillä sattuukin olemaan vain yksi elämä.

Puoliso on se, joka tahtoo arvostaa, tukea ja rakastaa, hyvinä ja huonoina aikoina.

Minä suosittelen sinulle terapiaa, että saat itsekunnioituksesi takaisin. 

Toisen käytöstä et voi muuttaa. Omaa suhtautumista voit. Joko sopeudut tai lähdet tilanteesta.

Usein naisten ongelma. Haukkuvat miehiään 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit yrittää muuttaa ilkeää ihmistä sen sijasta, että valitsisit puolisoksi sellaisen, joka ei alunperinkään ole ilkeä? Tätä en ole koskaan tajunnut.

Samaa olen aina ihmetellyt, että miksi otetaan sellainen kumppani, jota pitää alkaa heti muuttaa? Ei siis mitään järkeä koko touhussa. Yrittäkää nyt löytää itselle sopiva puoliso niin ei tarvitse hakata sitä päätä seinään. 

Mun puoliso olisi mulle TÄYDELLISEN SOPIVA jos se suostuisi muuttumaan tasan sellaiseksi kuin mä haluan! Miksi se hankaa vastaan, miksei se suostu, miksi se tekee kaikesta niin hankalaa? Taitaa olla narsisti! Mä yritän tehdä siitä PAREMMAN ja se vain valittaa ja vastustaa. Se ei suostu vapaaehtoisesti muuttumaan, mun pitää muuttaa sitä väkisin, mun pitää hakata SEN PÄÄTÄ SEINÄÄN jotta mä saan sen muutettua! Sitten siitä tulee parempi, mä teen mun puolisosta paremman! Mun puoliso saa mun ansiosta paremman elämän ja minäkin saan sitten paremman puolison.

Mitä sä et tässä ymmärrä?? KAIKKI ihmiset haluavat parantaa ihmistä jota rakastavat. Sitä RAKKAUS on. Mitä enemmän toista rakastaa sitä enemmän yrittää häntä parantaa. Vain välinpitämätön piittaamaton ihminen antaisi toisen olla "oma kelvoton itsensä", ei se ole rakkautta. Eikä se rakkauden kohteen parantaminen onnistu helposti, ei rakkaus aina ole helppoa, usein joutuu parantamaan toista väkisin, satuttamalla, väkivalloin, kieroilemalla, pettämällä, uhkailemalla, kiristämällä, painostamalla,...

Mitä enemmän toista rakastaa sitä enemmän häntä satuttaa. Koska mitä enemmän häntä satuttaa sitä parempi ihminen hänestä tulee. Mikä ei tapa vahvistaa. Rakkauden kohdetta kuuluu satuttaa! Näin teet hänestä vahvan!

PS. VIHAAN NARSISTEJA jotka hylkää mut sen jälkeen kun mä olen tosi paljon auttanut niitä! Ne on vain käyttänyt mua hyväkseen! Mä olen auttanut ja auttanut ja auttanut niitä ja sitten ne vain hylkää mut! VIHAAN NARSISTEJA! VIHAAN NARSISTEJA! VIHAAN NARSISTEJA!

Olen tällaisen ilkeän ja alistavan miehen vaimo. Hänen käyttäytyminen on joskus, siis joskus harvoin ns. normaalia. Muut ajat saan kuunnella yhtä noitumista ja kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat heikkolahjaisia hölmöjä. Hän tietää kaikesta kaiken. Minä nyt olen vieläkin tyhmempi, osaamattomampi ja nimenomaan epäluotettava.

Olen monta kertaa miettinyt, miten äärettömän musta ja jäykkä hänen maailmankuvansa onkaan. Mitä hyötyä hänelle siitä tulee, että alistaa, nimittelee ja uhkailee minua. Mitä nautintoa hän siitä saa ? En ymmärrä.

Taustalla lestaadiolaisuus ja köyhyys kotona pohjoisessa. Nyt äärimmäisen pihi ja eronnut kirkosta. Ei pidä mitään yhteyttä sisaruksiinsa. Minun sukulaiset ovat hänelle ilmaa. Esittää edessäpäin niin kilttiä ja menestyvää, oikeamielistä ja auttavaista, mutta kotona liki mielisairasta touhua kaikki tyyni.

Tiivistettynä: ​Hänelle on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Ihmissuhteet ovat usein intensiivisiä ja epävakaita vaihdellen voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta.

Seuraavassa tyypillisiä piirteitä: (näistä kaikki sopii häneen paitsi ei itsetuhoinen).

Käsitys omasta itsestä on ailahtelevainen – välillä epäonnistunut, mitätön ja hävettävä yksilö ja välillä erinomainen ja pärjäävä.

Vaikeus toimia pitkäjänteisesti – elämän suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti, on vaikea sitoutua suunnitelmiin tai sovittuihin asioihin.

Tunteiden sääteleminen on vaikeaa; varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita, ja se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon.

​Mielialat vaihtelevat nopeasti joko itsestään tai tilanteiden mukaan.

Toistuva tai jatkuva sisäisen tyhjyyden tunne.

Impulsiivisuus – hetken mielijohteesta tehdyt asiat, jotka jälkikäteen harmittavat.

Itsetuhoinen käyttäytyminen – itsensä tahallinen vahingoittaminen tai sillä uhkaaminen.

Musta–valko-ajattelu - On vaikea nähdä samassa ihmisessä tai asiassa samanaikaisesti sekä hyviä, että huonoja puolia.

Ajoittain todellisuuden tajun hämärtyminen – harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä eteenkin kriisitilanteissa.

​Käytännössä nämä taipumukset johtavat siihen, että elämä usein tuntuu olevan kaaoksessa ja on erilaisia ihmissuhdeongelmia. Hoitokontaktissa esiintyy vaikeutta sitoutua pitkäjänteisiin suunnitelmiin ja sietää rajoituksia ja sääntöjä.

"Jatkuvaa haukkumista, mitätöintiä, elämäni asioideni haukkumista, oman pahauden korostusta...." Taas sitä ihmettelee, että mienkän teidän suhde aikanaan aikanaan syntyi ja eteni niin pitkälle, että nyt Ap kutust tuota "Jatkuvasi haukkuvaa, mitätöivää ja, elämäsi asioideni haukkuva ja omien parhauden korostavaa puolisoksesi.  - Ihanko yllättäen ja ennala arvaamatta muuttui tuollaiseksi?

Huokaus. Totta kai ihminen voi muuttua mutta kyllä sinkkunakin voi elää oikein hyvää ja mallikasta elämää. En minä ainakaan ihan hirveän monta kuukautta jaksaisi odottaa toisen muuttumista

Miksi antaisin toisen satuttaa ja loukata itseäni? 

Mutta mistäpä minä tietäisinkään kun olen sinkku joka ei ymmärrä  kuinka kaikki on varmaan sitä mystistä ja minulle vierasta rakkautta. - Vieraaksi soisin sen jäävänkin, jos se olisi tuollaista

Vierailija kirjoitti:

Olen tällaisen ilkeän ja alistavan miehen vaimo. Hänen käyttäytyminen on joskus, siis joskus harvoin ns. normaalia. Muut ajat saan kuunnella yhtä noitumista ja kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat heikkolahjaisia hölmöjä. Hän tietää kaikesta kaiken. Minä nyt olen vieläkin tyhmempi, osaamattomampi ja nimenomaan epäluotettava.

Olen monta kertaa miettinyt, miten äärettömän musta ja jäykkä hänen maailmankuvansa onkaan. Mitä hyötyä hänelle siitä tulee, että alistaa, nimittelee ja uhkailee minua. Mitä nautintoa hän siitä saa ? En ymmärrä.

Taustalla lestaadiolaisuus ja köyhyys kotona pohjoisessa. Nyt äärimmäisen pihi ja eronnut kirkosta. Ei pidä mitään yhteyttä sisaruksiinsa. Minun sukulaiset ovat hänelle ilmaa. Esittää edessäpäin niin kilttiä ja menestyvää, oikeamielistä ja auttavaista, mutta kotona liki mielisairasta touhua kaikki tyyni.

Tiivistettynä: ​Hänelle on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Ihmissuhteet ovat usein intensiivisiä ja epävakaita vaihdellen voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta.

Seuraavassa tyypillisiä piirteitä: (näistä kaikki sopii häneen paitsi ei itsetuhoinen).

Käsitys omasta itsestä on ailahtelevainen – välillä epäonnistunut, mitätön ja hävettävä yksilö ja välillä erinomainen ja pärjäävä.

Vaikeus toimia pitkäjänteisesti – elämän suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti, on vaikea sitoutua suunnitelmiin tai sovittuihin asioihin.

Tunteiden sääteleminen on vaikeaa; varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita, ja se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon.

​Mielialat vaihtelevat nopeasti joko itsestään tai tilanteiden mukaan.

Toistuva tai jatkuva sisäisen tyhjyyden tunne.

Impulsiivisuus – hetken mielijohteesta tehdyt asiat, jotka jälkikäteen harmittavat.

Itsetuhoinen käyttäytyminen – itsensä tahallinen vahingoittaminen tai sillä uhkaaminen.

Musta–valko-ajattelu - On vaikea nähdä samassa ihmisessä tai asiassa samanaikaisesti sekä hyviä, että huonoja puolia.

Ajoittain todellisuuden tajun hämärtyminen – harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä eteenkin kriisitilanteissa.

​Käytännössä nämä taipumukset johtavat siihen, että elämä usein tuntuu olevan kaaoksessa ja on erilaisia ihmissuhdeongelmia. Hoitokontaktissa esiintyy vaikeutta sitoutua pitkäjänteisiin suunnitelmiin ja sietää rajoituksia ja sääntöjä.

Tuohan on ihan oppikirjaesimerkkilistaus epävakaan persoonallisuushäiriön oireista / diagnoosikriteereistä. 

Erosin taannoin tuollaisesta puolisosta. En voinut enää kestää sitä henkistä pahoinvointia ja lapset kärsivät asiasta jo ihan silminnähden. Hän ei kyennyt näkemään ja myöntämään perimmäistä ongelmaansa. Syy riehumiseen oli aina jossain ympärillä; minussa, lapsissa, lähisukulaisissa, työpaikalla, koulun opettajissa, jne, joiden uhrimarttyyriksi hänet oli jotenkin keploteltu. Minä sain ottaa aina purkaukset vastaan mitä ilkeimpänä käytöksenä. Toisina hetkinä taas hän poti täydellistä ihmispaskuuttaan ja uhkaili juurikin perheen hylkäämisellä, itsarilla, millä mitenkin, eikä nähnyt missään mitään toivoa ja hyviä puolia.