Äitiys kaduttaa
Suomessa on jatkuvasti lisääntynyt keskustelu lastenteon tarpeudesta, sekä ihmisistä jotka eivät halua lapsia tai katuvat lapsettomuuttaan. Lapsettomuuden katumisesta ei kuitenkaan juuri ole keskustelua ja siitä syntyvä keskustelu on yleensä tuomitsevaa, eikä katuville tarjota vertaistukea.
Olen kirjoittamassa kirjaa ihmisistä, jotka omista syistään katuvat lasten hankkimista. Osa ei halunnut lapsia alun perinkään ja toiset ymmärsivät tunteensa myöhemmin. Tarkoitus on osoittaa tukea jakamalla tarinoita ja rikkoa äitiyden ja isyyden katumiseen liittyvä tabu.
Kertomalla tarinasi tuet muita, joilla on samoja tuntemuksia ja olet auttamassa aiheeseen liittyvän keskustelun helpottamisessa.
Kerro tarinasi
Kommentit (7)
Itseäni on aina ihmetyttänyt, kun olen kysynyt ystäviltä, että miksi hankkivat lapsia ja vastaus on ollut tyyliä "no miksi ei?" tai että "no meillä on nyt työt ja talo".
En tiedä tulenko itse hankkimaan lapsia koskaan, voi olla että kyllä, mutta keksin kyllä myös paljon syitä miksi en hankkisi lapsia.
Jos haluat kertoa tarinasi kirjassa, ota yhteyttä tai kysy lisää katumus2020@outlook.com
Vastauksia käsitellään luottamuksellisesti ja anonyymisti.
Minua kaduttaa lapsen hankkiminen siksi, että olen lapsesta koko ajan huolissani ja se ahdistaa päivittäin. Lapsi on myös hyvin haastava viisi vuotias, jolla omaa tahtoa on pikku kylän verran.
Olen huolissani jatkuvasti lapsen terveydestä, käytöksestä ja huonosta kasvusta.
Rakastan lastani valtavasti ja sen hänelle usein kerronkin, mutta tämä olotila tekee elämästä lähes sietämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä, että kadun lapsen hankintaa. Lapsi nyt 3v. Oli kovin toivottu ja suunniteltu ja kaikkii ns puitteet oli kunnossa, vakaa parisuhde jne. En vain ole koskaan oppinut tykkäämään lapsiperhe-elämästä, lapsen seurassa olen jatkuvasti tietoinen siitä ettei minulla oikeasti ole mitään hajua siitä miten pitäisi toimia, miten pitäisi leikkiä tai miten ylipäätään olla vaan rennosti. Tämä on tullut suurena yllätyksenä itselleni, sillä olen itse kasvanut ns hyvässä perheessä jossa vanhemmat olleet läsnä. Jokapäivä mietin, että kuka ihme nauttii lapsen kanssa vietetystä ajasta kun koko ajan huutoa, kitinää, raivareita, pitää olla kieltämässä ja vahtimassa, korjata jälkiä. Minä en tästä nauti. Töissä käynti pitää minut järjissäni. Kuitenkin rakastan lasta aivan äärettömästi ja teemme paljon kivoja asioita yhdessä mm ulkoilua, askartelua, muskaria. Mutta en voi sanoa nauttivani siitä. En ymmärrä heitä jotka tekevät vielä lisää lapsia. Luulen että minä olisin onnellisempi ilman lasta. Onneksi elämä muuten kunnossa, taloudellinen tilanne on vakaa, olemme molemmat vanhemmat terveitä ja mies osallistuu täysin tasapuolisesti arjen pyöritykseen, että sikäli en aktiivisesti kadu, koska elämä kuitenkin rullaa jotenkuten hyvin.
”Koko ajan huutoa, kitinää, raivareita, pitää olla kieltämässä ja vahtimassa, korjata jälkiä”
Ei normaali lapsi huuda, kitise tai saa raivareita koko ajan. Lapsesi voi selkeästi todella pahoin seurassasi🥺 Kunpa joku voisi auttaa häntä🥺💔
Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä, että kadun lapsen hankintaa. Lapsi nyt 3v. Oli kovin toivottu ja suunniteltu ja kaikkii ns puitteet oli kunnossa, vakaa parisuhde jne. En vain ole koskaan oppinut tykkäämään lapsiperhe-elämästä, lapsen seurassa olen jatkuvasti tietoinen siitä ettei minulla oikeasti ole mitään hajua siitä miten pitäisi toimia, miten pitäisi leikkiä tai miten ylipäätään olla vaan rennosti. Tämä on tullut suurena yllätyksenä itselleni, sillä olen itse kasvanut ns hyvässä perheessä jossa vanhemmat olleet läsnä. Jokapäivä mietin, että kuka ihme nauttii lapsen kanssa vietetystä ajasta kun koko ajan huutoa, kitinää, raivareita, pitää olla kieltämässä ja vahtimassa, korjata jälkiä. Minä en tästä nauti. Töissä käynti pitää minut järjissäni. Kuitenkin rakastan lasta aivan äärettömästi ja teemme paljon kivoja asioita yhdessä mm ulkoilua, askartelua, muskaria. Mutta en voi sanoa nauttivani siitä. En ymmärrä heitä jotka tekevät vielä lisää lapsia. Luulen että minä olisin onnellisempi ilman lasta. Onneksi elämä muuten kunnossa, taloudellinen tilanne on vakaa, olemme molemmat vanhemmat terveitä ja mies osallistuu täysin tasapuolisesti arjen pyöritykseen, että sikäli en aktiivisesti kadu, koska elämä kuitenkin rullaa jotenkuten hyvin.