Lue keskustelun säännöt.
On suuri vääryys, että vanhat koulukiusaajani elää hyvää elämää ja itse olen kiusaamisen vuoksi menettänyt mielenterveyteni ja olen laitoskierteessä
25.04.2020 |
Asialle ei haluttu aikanaan tehdä yhtään mitään. Pieni paikkakunta ja kiusaajat silmäätekevien lapsia. Minua pidettiin ääliönä ja syyllisenä. Vanhempanikin vähätteli ja olinhan muutenkin ei-toivottu lapsi, joka minulle muistettiin tehdä selväksi. Yksi kiusaaja oli oma serkku. Jäin kaikesta ulkopuolelle, koulunkäynti meni huonosti ja kiusaajat sai mainetta ja hyvän käytöksen stipendejä. Jopa jotkut kyläläiset vanhukset sanoivat minulle ilkeästi, että parempi olisi vaikka kuolla nuorena kun jäädä rehellisten työtätekevien vaivoiksi.
Ei minulla ole peruskoulun jälkeistä koulutusta ja olen jo mielenterveydellisistä eläkkeellä, vaikka olen alle 30v. Asun tukiasunnossa ja toisinaan olen osastolla. Kiusaajani ja heidän hovipalvelijansa elävät hyvää ja onnellista elämää, vanhojen kylätuttujen ihaillessa heitä. MInua EI siellä kaivata, edes omat vanhempani ja sisarukseni.
Kommentit (62)
Elämä ei valitettavasti ole reilua. Koita päästä terapiaan tai keksiä muita keinoja päästä ainakin osittain menneen yli. Mindfullness vois tarjota keinot että pystyt elämään nykyhetkessä menneisyyden sijaan. Työtä sekin kyllä vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksiantaminen helpottaisi valtavasti oloasi, mutta sen pitää tapahtua vilpittömästi ja sydämestä.
Sama pätee myös niihin kiusaajiinkin, mutta onko se anteeksipyyntö sitten vilpitön ja sydämestä? Voiko ylipäätään toisen elämän tuhoamisen jälkeen pyytää anteeksiantoa?
Mä ymmärrän ap:ta täysin. Samassa kierteessä olen itsekin ollut kauan. Tästä vuodesta piti tulla käännekohta: aloitin psykoterapian ja tarkoituksenani oli laajentaa yritykseni liiketoimintaa.
No, tuli korona ja muistutus siitä, että mistään ei kannata iloita liian aikaisin. Kaikki menee päin vttua kuitenkin ja muut vaan jatkavat porskuttamista. Eräänkin koulukiusaajani firma menestyy nimenomaan koronalla.
Askel kerrallaan lähtisin hakemaan niitä hyviä asioita nykyelämästäsi.
Mikä tuo valoa arkeesi?
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta kyllä sen voi ainakin jossain määrin unohtaa. Kun saa muuta ajateltavaa, ne vanhat asiat jäävät taka-alalle.
Tältä pohjalta etenisin itse.
Otsikko taisi houkutella palstan kiusaajat paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma vika jos antaa muiden kiusata. Älä valita vaan ala tekemään asioita itsesi eteen.
Jännä juttu, että "oma vika" pätee vain uhriin. Kiusaajan käytös taas on muiden syytä. Tuon kommentin kirjoittamisellekaan et mitään voinut.
No, olet sitten antanut periksi kiusaajillesi. Sitähän he halusivatkin, että he voittavat ja sinä häviät.
Ehkä kannattaisi kumminkin koota itsensä ja tehdä elämällesi jotain, koska kukaan muukaan ei sitä tule tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin onkin suuri vääryys. Elämä ei useinkaan ole reilua. On kuitenkin omalla vastuullasi, miten aiot elämääsi elää tästä eteenpäin. Jonkun pikkupaikkakunnan silmäätekevien ihailu nyt ei ehkä ole sellaista, minkä vuoksi kannattaa mielenterveytensä menettää. Tsemppiä!
"No, olet sitten antanut periksi kiusaajillesi. Sitähän he halusivatkin, että he voittavat ja sinä häviät."
Raadollista, mutta onhan siinä perää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juha Vuorinen on parimetrinen hujoppi, ollut kookas aina ikäiseksekseen, mutta häntäkin koulukiusattiin. Luin uusimmasta kirjastaan. Tekee kirjoissaan ja ymmärtääkseni muutenkin paljon työtä kiusaamattomuuden eteen Suomessa ja Espanjassa. Toleranssi on nolla.
Tässäkin yksi mahdollisuus kääntää menneisyyden tuskaa johonkin rakentavampaan.
Muuta pois mulkeroiden paikkakunnalta. Veikkaan, että sun mielenterveydelle oli kiusaamista tuhoisampaa sun perheesi suhtautuminen, ettet saanut heiltä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aloittaja oikeassa. Se mitä he ovat tehneet on väärin ja monet eivät tunnu ymmärtävän miten kauaskantoiset seuraukset vakavalla ja pitkäaikaisella kiusaamisella voi olla. He puhuvat ikäänkuin kiusatut velloisivat menneissä kun eivät ymmärrä että yli 15 vuodenkin jälkeen pelkkä tieto 5min päästä koittavasta ihmisen tervehtimisestä voi saada elimistön paniikkitilaan. Mielikuvaharjoitukset ja meditaatio eivät ole riittävä apu tilanteen ratkaisemiseksi. Mm. sydämen toiminta on ei-tahdonalaisen hermoston vaikutuksen alaisena. Monet ihmiset eivät ymmärrä, että aloittajan tilannetta ei yhtä helposti meditaatiolla, hyvällä ruokavaliolla, ulkonaliikkumisella ja sosiaalisilla kontakteilla korjata kuin sellaisen ihmisen joka on "vain" äärettömän stressaantunut ja uupunut (ei traumatisoitunut). Edellä mainitut asiat ovat tärkeitä kaikkien hyvinvoinnille, mutta tietyissä tilanteissa väliaikainen ammattiapu ja lääkitys ovat avain parempaan.
Haluan muistuttaa sinua siitä että maailmalla on lukuisia ihmisiä jotka ovat kokeneet julmuutta. On ihmisiä, jotka kuolevat koska ei ole ruokaa. On ihmisiä jotka kuolevat, koska ei ole resursseja hoitaa tartuntatautia. On ihmisiä jotka kuolevat syöpään lapsina tai 40-vuotiaina. Ainut keino päästä eteenpäin on hyväksyä että se mitä on tapahtunut on tapahtunut, niin väärin kuin se onkin. Sinä voit kuitenkin jossain määrin vaikuttaa nykyiseen hetkeen ja tulevaan. Pätevä ammattilainen on ensiarvoisen tärkeä sinun tilanteesi kohentamiseksi. Matka parempaan voi olla pitkä ja kivinen, mutta päämäärä sen arvoinen. Olet arvokas ja ansaitset parempaa. Kaikkea hyvää, älä luovuta.
Minuakin kiusattiin koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja kukaan ei tehnyt mitään vaikka olivatkin tietoisia. Eikä pelkästään koulussa, vaan myös kotona nöyryytettiin ja kiusattiin. Kiusaajien takia en ole voinut opiskella peruskoulun jälkeen, pelkkä sana koulu saa oksentamaan.
Ja anteeksi pitäisi muka näille antaa, ja vitut.
Oksettavaa miten täälläkin puolustetaan kiusaajia. Mutta valitettavasti karu fakta on se, että tässä maailmassa kiusaajat menestyy ja kiltit jää jalkoihin. Niin vaan ne omatkin kiusaajat porskuttaa eteenpäin, elää perhe-elämää ja synnyttää uusia kiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on todella epäreilua ja sattumanvaraista.
On myös hemmetin tyhmää ja julmaa laukoa pienestä pitäen nitistetylle ja latistetulle ihmiselle, että "on sun omalla vastuulla" korjata asiat, olla piittaamatta vuosia jatkuneesta kiusaamisesta ja eheytyä *vips* noin vaan, mitä nyt vähän harrastelee mindfullnessia.
Haloo!
Ei ihmisen itsetunnon rakentamisesta nollasta ja masennuksen hoito ole mitään helppoja asioita, ja pelkkä tahdon asia.
Toki paljon VOI tehdä, ihmiset selviytyvät todella traumaattisistakin taustoista ja kokemuksista selville vesille. Eli ei kannata menettää toivoaan.
Mutta on suoraan sanoen k-päisiä monet tämän ketjun vastaukset. Ap:lla on selvästi ollut kauhea lapsuus ja nuoruus, eikä niiden jättämistä tuhoista voi ensisijaisesti syyttää ja vastuuttaa häntä itseään, vaan mulkeroita kiusaajia ja mulkeroita vanhempia.
Silti toki kannattaa nyt yrittää voimavarojen mukaan etsiä apua. Kurjaa on, että mielenterveyssyistä eläkkeellä olevien mahdollisuudet päästä terapiaan ovat liki nolla. Olisiko vertaisryhmistä mitään apua, niitä kannattaa googlettaa. Onneksi sinulla mitä ilmeisimmin ON joku hoitokontakti, jos olet välillä osastollakin?
On ihan selvää, että sinua on kohdeltu väärin. Älä edes kahta kertaa sitä mieti, näin on. Äläkä usko noita ketjun syyllistäviä mulkeroita, kiusatuksi ja uhriksi voi joutua huonolla tuurilla kuka vaan.
Teloittaja kirjoitti:
Anteeksiantaminen helpottaisi valtavasti oloasi, mutta sen pitää tapahtua vilpittömästi ja sydämestä.
Sama pätee myös niihin kiusaajiinkin, mutta onko se anteeksipyyntö sitten vilpitön ja sydämestä? Voiko ylipäätään toisen elämän tuhoamisen jälkeen pyytää anteeksiantoa?
Anteeksianto annetaan jollekin, joka on sen pyytänyt. Tässä tapauksessa kiusaajat eivät ole mitään anteeksianta ymmärtääkseni pyytänyt. Ja älä väitä, ettei voi mennä eteenpäin ilman tätä niin hoettua "anteeksiantoa". Jos uhri itse haluaa antaa anteeksi, niin se on eri asia, mutta joitakin asioita ei voi antaa anteeksi ja tuollainen painostaminen vain pahentaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi koulukiusaajia niin olisi joku muu syy, siis joku muu kuin sinä itse.
Rumasti Mutta rehellisesti sanottu:olet ihmiskyrpä.
Ap:jätä ne omat ihmisfallokset taaksesi ja aloita oma elämä. Niin olen itsekin tehnyt. Tsemppiä.
Mietin että minkälaista apua ap saat? Tarkoitan, että oletko käynyt missään vaiheessa terapiassa tai puhunut muulle ammattilaiselle tuosta, mitä lapsuudessani on tapahtunut?
Minua kiusattiin myös peruskoulussa, alkoi oikeastaan jo päiväkodissa se hiuksista vetely ja leikeistä ulkopuolelle jättäminen. Ala-asteella oli ryhmän ulkopuolelle jättämistä, mitä ylemmille luokille mentiin, sitä enempi alettiin käyttää erilaisia, kauheita nimityksiä minusta ja naureskelua.
En tiedä mitä siinä ysille mentäessä tapahtui, mutta kiusaaminen loppui yhtäkkiä, mutta tuo 9 vuoden kiusaaminen oli jättänyt huonon minä-kuvan ja itsetunto oli poljettu lyttyyn. Masennuin, ja menihän siinä aikaa että "parannuin". Koulut myös jäi kesken ja kaverisuhteet meni poikki, puhumattakaan seurustelusuhteesta. Osastolle joutuminen ei myöskään ollut kaukana ja yhdessä vaiheessa minulla oli sinne jo lähete.
Aloitin terapiassa käynnin, kun olin vielä alaikäinen mutta vasta täysi-ikäistyessä uskalsin puhua kiusaamisesta avoimesti ja siinä vaiheessa tuntui, että jokin loksahti paikalleen. Sain purettua tunteita tuosta ajanjaksosta ja käsiteltyä asioita tavalla, jolla en ennen ollut käsitellyt.
Osa kiusaajista on tullut pyytämään anteeksi. Heille olen antanut anteeksi, vaatii varmasti heiltäkin selkärankaa kohdata asia vuosien jälkeen. En kanna myöskään niille kaunaa, joilla ei ole ollut samanlaista pokkaa, mutta pienellä kierrolla tavalla nautin siitä, että nimenomaan heillä menee vähän huonosti. Edelleen jos törmätään, niin nimenomaan nämä, jotka eivät ole sitä anteeksipyyntöä ymmärtänyt sanoa, katsovat minua pahasti. Syytä tälle en tiedä, eikä kyllä edes kiinnosta.
Nykyään menee hyvin. Koulut suoritettuna, uusia ihmisiä saanut kaveriksi ja suhdetta ollut myös monta vuotta takana. Alle 30-vuotias olen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
On suuri vääryys, että syytät omista epäonnistumisistasi muita.
Kiusaajat ovat tehneet vahinkoa ap:n kasvulle ja kehitykselle eli ovat todellakin syypäitä. Ap ei ole epäonnistunut vaan häntä on kohdeltu törkeästi.
Juuri noinhan se menee. Kiusaajat eivät useinkaan ole mitää luusereita, kuten yleensä ajatellaan, vaan suosikkeja, vahvoja ja menestyneitä. Hyvistä perheistä ja kaiken tarpeellisen saaneita elämässään. On tuskallista katsoa, miten ihmiset suorastaan ihannoivat usein näitä kiusaajatyyppejä, välittämättä heidän pimeistä taipumuksistaan. Ihmiset eivät usko, eivätkä halua nähdä pahaa näissä suosikeissaan. Suosittelen, että puhut kokemuksistani julkisesti ja olet myös avoimesti yhteydessä näihin ihmisiin. Voit myös nostaa syytteitä, koska olet kärsinyt pahasti ja menettänyt työkykysi. Kunnon rytinä ja syytökset päälle. Vaadi hyvitystä. Sen jälkeen unohdat koko jutun loppuelämäksesi ja elät kantamatta kaunaa. Katkeruus repii nyt sinua. Et pääse irti. Toivon kaikkea hyvää sinulle, voimia. Hae oikeutta itsellesi.
Pitäiskö kuitenkin hiljoitellen pyrkiä noista menneisyyden kummituksista pääsemään eroon?
Katse tähän päivään ja huomiseen mieluummin.