Lue keskustelun säännöt.
On suuri vääryys, että vanhat koulukiusaajani elää hyvää elämää ja itse olen kiusaamisen vuoksi menettänyt mielenterveyteni ja olen laitoskierteessä
25.04.2020 |
Asialle ei haluttu aikanaan tehdä yhtään mitään. Pieni paikkakunta ja kiusaajat silmäätekevien lapsia. Minua pidettiin ääliönä ja syyllisenä. Vanhempanikin vähätteli ja olinhan muutenkin ei-toivottu lapsi, joka minulle muistettiin tehdä selväksi. Yksi kiusaaja oli oma serkku. Jäin kaikesta ulkopuolelle, koulunkäynti meni huonosti ja kiusaajat sai mainetta ja hyvän käytöksen stipendejä. Jopa jotkut kyläläiset vanhukset sanoivat minulle ilkeästi, että parempi olisi vaikka kuolla nuorena kun jäädä rehellisten työtätekevien vaivoiksi.
Ei minulla ole peruskoulun jälkeistä koulutusta ja olen jo mielenterveydellisistä eläkkeellä, vaikka olen alle 30v. Asun tukiasunnossa ja toisinaan olen osastolla. Kiusaajani ja heidän hovipalvelijansa elävät hyvää ja onnellista elämää, vanhojen kylätuttujen ihaillessa heitä. MInua EI siellä kaivata, edes omat vanhempani ja sisarukseni.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea paikka. Tiedän kokemuksesta. Minunkin etämästä meni pitkä pätkä hukkaan kiusaamisen takia. Usein mietin kostoakin, ja ajattelin mielessäni todella synkkiä ajatuksia. Kuten että ottaisin vain raakasti haulikon mukaani, ja kävisin maksamassa kalavelat silmä silmästä hammas hampaasta periaatteella. No onneksi ei kuitenkaan mennyt ajatusta pidemmälle.
Nykyään nyt lähempänä neljääkymmentä asiat ovat paremmin. Sos.tilanteidden pelko alkaa osoittaa viimein väsymisen merkkejä ja kaikki on muuttunut helpommaksi. Opiskelen ulkomailla unelma-ammatiani ja kaikki on kunnossa. Älä luovuta. Synkimmät hetkeni oli 28 vuoden iässä...
Miten pääsit tästä ylös? Minulla 20 vuotiaana bileettäminen ja uudet kaverit pelastivat elämääni, sain tuntea itteni hyväksytyksi ja kauniiksi. Kun bilevaihe meni ohi ja pätkätyöt tulivat elämääni niin romahdin taas. Olen nyt 7 vuotta ollut yksinäinen ja tyhjän päälle.
Nyt 29 vuotiaana olen huonossa kunnossa. Pelkään ihmisiä, näen joka yö painajaisia kiusaajista, minusta on tullut todella arka ja haavottuvainen.
Luulin että aikuisuus toisi jotain elämässäni.. pätkätyö, yksinäisyys ja painajaiset ovat karmea elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kirjotuksesi ap, sinua on kiusatta sekä koulussa ja kotona. Ei ole oikeudenmukaista. Eikä ole toi noiden kiusanhenkien ihannointi minusta mitenkään järkevä. Olet ollut hoidossa, oletko päässyt puhumaan psykologille näistä asioista? Mitenkä tästä eteenpäin olet ajatellut? Oletko tehnyt mindfulness harjoituksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea paikka. Tiedän kokemuksesta. Minunkin etämästä meni pitkä pätkä hukkaan kiusaamisen takia. Usein mietin kostoakin, ja ajattelin mielessäni todella synkkiä ajatuksia. Kuten että ottaisin vain raakasti haulikon mukaani, ja kävisin maksamassa kalavelat silmä silmästä hammas hampaasta periaatteella. No onneksi ei kuitenkaan mennyt ajatusta pidemmälle.
Nykyään nyt lähempänä neljääkymmentä asiat ovat paremmin. Sos.tilanteidden pelko alkaa osoittaa viimein väsymisen merkkejä ja kaikki on muuttunut helpommaksi. Opiskelen ulkomailla unelma-ammatiani ja kaikki on kunnossa. Älä luovuta. Synkimmät hetkeni oli 28 vuoden iässä...
Miten pääsit tästä ylös? Minulla 20 vuotiaana bileettäminen ja uudet kaverit pelastivat elämääni, sain tuntea itteni hyväksytyksi ja kauniiksi. Kun bilevaihe meni ohi ja pätkätyöt tulivat elämääni niin romahdin taas. Olen nyt 7 vuotta ollut yksinäinen ja tyhjän päälle.
Nyt 29 vuotiaana olen huonossa kunnossa. Pelkään ihmisiä, näen joka yö painajaisia kiusaajista, minusta on tullut todella arka ja haavottuvainen.
Luulin että aikuisuus toisi jotain elämässäni.. pätkätyö, yksinäisyys ja painajaiset ovat karmea elämä.
Iso osuus oli vaimollani joka sai minut tajuamaan että en ole niin huono ja onneton kuin minulle oli sanottu. Muistan että bilettäminen tietyllä tavalla helpotti omaakin oloani iässäsi. Monikin nainen osoitti silloin kiinnostusta ja se tuntui hyvältä. Vähän jäin koukkuunkin siihen tunteeseen...hyväksityksi tulemisen tunteeseen. Siitä on mentävä vain yli. Koko ikäni olen oireillut kummallisin tavoin. Esimerkiksi kiusaamisesta johtuva perfektionismini on saanut minut tekemään loistavia suorituksia elämässäni. Se loputon hyväksytyksi tulemisen kaipuu. Tästä kun pääsee yli niin elämä voi alkaa. Opi nauramaan itsellesi, ei tässä elämässä ole mitään järkeä muutenkaan : )
Niin ja hei. 29 ei ole ikä eikä mikään. Minulla massiivisin kehitys tapahtui henkisellä puolella vasta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen. 30-36 vuotiaana.
Olen tää 29v. Mitä tehdä kun sietokyky on täysin nollissa. Ei meinaa pärjätä työyhteisöissä, näiden pahojen persoonien takia. Hetki sitten kun olin vielä töissä niin joudun heti ensimmäisenä päivänä erään naisen silmätikuksi, hän oli kiero ja paha kuin piru itse. Kyllä muutkin sen tiesivät.
Aloin sitten 2kk jälkeen näkee todella rajuja painajaisia ja iltasin jouduin aina soittaa äidille jotta saisin itseni rauhotetuiksi. Saatoin itkee aivan hysteerisesti pelosta ja mielipahasta.
Huomasin että ainoastaan täysin eristettynä ja yksinäisenä toivun.
Tämä on suuri ongelma, miten kykenen enää koskaan mennä yhteisöihin? Meininki on työpaikoilla välillä aika häirintynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oletko käynyt lähiseurakunnassa?
Jeesusta kiusattiin kauhealla tavalla.
Jeesus tietää miltä sinusta tuntuu.
Jeesus rakastaa sinua ap.
Jeesus rakastaa KAIKKIA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös lihonut 100 kiloiseksi masennuslääkkeiden takia.
Hikeni haisee pissale,koska se jää poimuihin muhimaan.
Ainoa hyöty on luontainen turvaväli..:(
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko käynyt lähiseurakunnassa?
Jeesusta kiusattiin kauhealla tavalla.
Jeesus tietää miltä sinusta tuntuu.
Jeesus rakastaa sinua ap.
Jeesus rakastaa KAIKKIA.
Ei minulla ole peruskoulun jälkeistä koulutusta ja olen jo mielenterveydellisistä eläkkeellä, vaikka olen alle 30v. Asun tukiasunnossa ja toisinaan olen osastolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota noin....kuvaus vastaa lievästi kehitysvammaista ihmistä
mutta J U M A L A on luonut sinut omaksi kuvakseen
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko käynyt lähiseurakunnassa?
Jeesusta kiusattiin kauhealla tavalla.
Jeesus tietää miltä sinusta tuntuu.
Jeesus rakastaa sinua ap.
Jeesus rakastaa KAIKKIA.
joutuuko KOULUKIUSAAJAT HLVETTIIN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko käynyt lähiseurakunnassa?
Jeesusta kiusattiin kauhealla tavalla.
Jeesus tietää miltä sinusta tuntuu.
Jeesus rakastaa sinua ap.
Jeesus rakastaa KAIKKIA.
joutuuko KOULUKIUSAAJAT HLVETTIIN?
eivät joudu,koska Jeesus antaa niile anteeksi:)
Sinuna muuttaisin v*ttuun sieltä enkä haaskaisi ajatustakaan enempää m*lqvisteille, paitsi korkeintaan siinä suhteessa miten kostaa jos joskus tulee siisti tilaisuus. Aika aloittaa alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teloittaja kirjoitti:
Anteeksiantaminen helpottaisi valtavasti oloasi
Vastoin yleistä luuloa anteeksiantaminen EI ole millään tasolla edellytys kaltoinkohtelusta eheytymiselle, ja tuollaiseen anteeksiantamiseen painostaminen voi itse asiassa tehdä psykologisesti pahaa vahinkoa. Jonkin asian hyväksyminen ja anteeksiantaminen ovat aivan eri asioita, nämä termit menevät maallikoiden suissa turhauttavan usein sekaisin.
AP, sun ei tarvitse ikinä antaa anteeksi sitä mitä sulle on tehty jos et koe että se anteeksianto on ansaittu. Mutta joku keino on löydettävä millä pystyt käsittelemään nämä kokemukset sellaiseen tilaan, jossa ne ei enää pidä sinua kurkusta kiinni. Omalla kohdalla auttoi se kun löysin taitavan terapeutin jonka kanssa olin samalla aallonpituudella; toivon että löydät jotain vastaavaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös lihonut 100 kiloiseksi masennuslääkkeiden takia.
Hikeni haisee pissale,koska se jää poimuihin muhimaan.
Ainoa hyöty on luontainen turvaväli..:(
Suosittelen Triple Dry -merkkistä dödöä. Olen kokenut sen todella tehokkaaksi pulskana haisulina jolla masennuslääkitys aiheuttaa jatkuvaa hikoilua.
Ei se ole vääryys vaan osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jota me ihmiset emme voi ymmärtää. Ehkä Jumala ohjaa sinua kiusaamisen kautta johonkin suuntaan, jota et ole vielä huomannut? Tutkimattomat ovat Herran tiet.
Kunhan kiusaajien mielipiteet eivät merkitse mitään, eikä joku pinnallinen menestys. Niihin on turha jäädä kiinni. Rakennuspalikat löytyvät muualta.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta anteeksiannosta. Kenenkään ei ole pakko antaa anteeksi, pyydettiin tai ei. Anteeksiantoa ei pidä sekoittaa asian yli pääsemiseen ja elämän jatkamiseen, eikä anteeksiantamattomuutta katkeroitumiseen ja jumittumiseen.
Anteeksianto on tunne, jota ei voi pakottaa. Ilman anteeksiantoakin voi mennä eteenpäin, nauttia elämästä ja jättää menneet menneisyyteen.
Anteeksiannon tyrkyttäminen pakollisena ja ainoana mahdollisuutena päästä irti kipeistä kokemuksista on vastuutonta ja vahingollista. Nyt ei olla missään vanhoillislestadiolaisten pakkokokouksissa.
Ap, kaikkea hyvää sinulle! Ole armollinen ennen kaikkea itsellesi.
Tätä en olisi voinut paremmin sanoa. Aamen.
Myös minulla on rankka kiusaamistausta ja paraneminen alkoi vasta silloin, kun oivalsin, ettei minulla ole mitään velvollisuutta antaa kiusaajilleni anteeksi. Vaikka kuulostaakin kliseiseltä, niin heti, kun tämä asia iskeytyi tajuntaani, tuntui kirjaimellisesti siltä kuin raskas kivenmurikka olisi vierähtänyt pois sekä mielestäni että sydämeltäni. Minua ovat nuorempana tällaiset hyvää tarkoittavat ihmiset patistelleet antamaan anteeksi ja suhtautumaan kiusaajanreppanoihin myötätunnolla mutta se ainoastaan pahensi tilaani. Kun yritin väkisin hampaat irvessä antaa anteeksi, pyörivät kiusaamiskokemukset ja kiusaajat sen myötä mielessä lähes nonstoppina. Nyt en ole ajatellut heitä enää vuosiin, en muista edes kaikkien heidän nimiä.
Elän aika matalan profiilin elämää mutta minulla on muutama hyvä ihminen elämässäni, mukavia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita sekä kouluttaudun jatkuvasti jollain tapaa, vähintäänkin itseopiskelun kautta. En tiedä miten kiusaajillani menee enkä ole kiinnostunutkaan tietämään. Heitä ei ole enää olemassa minulle.
Kaikkea hyvää sekä aloittajalle että muille samoja asioita kokeneille!
Paras kosto on tulla itse onnelliseksi ja välinpitämättömäksi kpöille. Sillä ei niillä ihmisillä objektiivisesti tarkasteltuna ole sinulle mitään väliä. Minulla aika lailla samanlainen tausta ja työstin traumaani vuosia. Edelleen vaikea kestää kpäitä työelämässä ja olen vaihtanut työpaikkaa monta kertaa tuon takia ja jätän taakseni kaikki epäempaattiset ihmiset saman tien.
Kaikilla kyse ei kuitenkaan ole muutamasta vuodesta. Itsellä kyseessä lähes kymmenen vuotta kestänyt jakso, joten ehkä se jotenkin vaikuttaa ja olisi ehkä ihme jos ei. Jos on elänyt sitä elämää jo enemmän kuin sitä hyvää aikaa niin ettei edes kunnolla muista aikaa ennen sitä voi olla vähän vaikeaa nopeasti selvitä siitä kaikesta. Samalla en toisaalta halua vähetellä kenenkään kokemuksia ja monet ihmiset murtuvat lyhytaikaisemmasta kiusaamista. Sekin on ihan ymmärrettävää ja ei tämä saa olla mikään koetus, että kuka kestää parhaiten.