On suuri vääryys, että vanhat koulukiusaajani elää hyvää elämää ja itse olen kiusaamisen vuoksi menettänyt mielenterveyteni ja olen laitoskierteessä

Vierailija kirjoitti:

Muuta pois mulkeroiden paikkakunnalta. Veikkaan, että sun mielenterveydelle oli kiusaamista tuhoisampaa sun perheesi suhtautuminen, ettet saanut heiltä tukea.

Samaa tulin kirjoittamaan. Et pääse koskaan ylös, jos ympäristö painaa sinut aina alas. Muuta ihan minne vain pääset.

Tuli niin kamala olo tästä ja tunnen suurta vihaa kiusaajia kohtaan. Mikä hel..tti siinä on, että pitää kiusata. Eikä se jää sinne kouluun. Kyllä näitä kusipäitä löytyy työelämästäkin. Itse selätin omani menestymällä työurallani, vaikka tämä noita-akka kyllä yritti kaikkensa iskeäkseen kapuloita rattaisiin. Enkä koskaan ymmärtänyt miksi hän niin teki. Ap:n tapaus on toki paljon pahempi, eikä näitä sovi verrata.

Suuri osa noista ilkeistä vastauksista on luultavasti trolleilta tai pelkästään yhdeltä trollilta, jotka yrittävät vallata monia hyviä lankoja. Yrittäkää jättää ne huomiotta ja muistakaa, että he ovat vain surullisia ihmisiä, jotka yrittävät pahoittaa toistenkin mielet.

Kiusaus ei ole ok. AP, ansaitsit ja ansaitset parempaa. Ei ole liian myöhäistä tehdä elämästäsi sinun näköistäsi, vaikka onkin epäreilua, että joudut korjaamaan vahingot, jotka muut ovat sinuun aiheuttaneet. Hae apua äläkä luovuta. Et ole yksin.

Onpa murheellista ja uskon täysin sinua. On tavattoman raskasta nousta tallattuna ja nuorena ylös. Mutta sitä ne juuri haluavatkin , että älä suostu antamaan heille valtaa ja kontrollia sinun elämäsi ylitse. Luo vaan omasi kunhan se ketutus hälvenee edes vähän. Puhu tästä ja paljon kunnes ei enää ole tarvetta puhua. Kiusattuja on niin paljon maailmassa. Jokainen seisoo tukenasi juuri nyt. Halia ja tsemppii.

Todella ikävää että sinua kiusattiin, et missään nimessä olisi ansainnut tuollaista kohtelua. Kuitenkin jossain vaiheessa on lopettava jatkuva rypeminen menneisyydessä, päästettävä irti ja jatkettava eteen päin. Tiedän että tätä saisi sanoa ääneen ja tulee ala peukkuja mutta niin se vain on. Ja olen itse ollut myös koulukiusattu eli tiedän mistä puhun. Olisin helposti voinut jäädä elämässäni masentuneena miettimään menneitä mutta päätin että en uhraa kiusaajille enää ajatustakaan. En pysty muuttamaan menneisyyttäni eivätkä ö pystyisi kiusaajatkaan vaikka myöntäisivät sen aikaiset kiusaamiset. Ymmärsin että ainoa keino oli päästää irti ja mennä eteenpäin. En koskaan unohda heidän tekojaan mutta en ala rypemään itsesäälissä koko elämääni.

Tuosta anteeksiannosta. Kenenkään ei ole pakko antaa anteeksi, pyydettiin tai ei. Anteeksiantoa ei pidä sekoittaa asian yli pääsemiseen ja elämän jatkamiseen, eikä anteeksiantamattomuutta katkeroitumiseen ja jumittumiseen.

Anteeksianto on tunne, jota ei voi pakottaa. Ilman anteeksiantoakin voi mennä eteenpäin, nauttia elämästä ja jättää menneet menneisyyteen.

Anteeksiannon tyrkyttäminen pakollisena ja ainoana mahdollisuutena päästä irti kipeistä kokemuksista on vastuutonta ja vahingollista. Nyt ei olla missään vanhoillislestadiolaisten pakkokokouksissa.

Ap, kaikkea hyvää sinulle! Ole armollinen ennen kaikkea itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Ap on luuseri joka syyttää muita siitä että hänellä ei ole selkärankaa. Jos olisi niin ei olisi antanut kenenkään kiusata itseään.

Mene sinä huomiohakuinen pershäiriöinen muualle siitä. Olet ruma päältä ja sisältä ja toivomme varmasti yksissä tuumin sinulle kaikkea pahaa.

Sinunlaisia on paljon tässä maailmassa ja yksikin tuollaine kohtalo on liikaa. Kukapa uskaltaisi tuoda tuon esille mediaan  ja voisimme vaatia kiusaajien nimet ja kuvat julkaistavaksi. Kiusaaminen täytyy saada loppumaan. 

Kun ihminen on huolella rikottu, ei siitä niin van nousta ja katsota eteenpäin. Kiusaamiseen omistautuneilta henkilöiltä ei saa ottaa vastuuta pois tekosistaan vaatimalla heille ymmärrystä ja anteeksiantoa. Käytännön tulee muuttua niin, että kun normaalin oikeustajun omaavat ihmiset huomaavat kiusaamista ja syrjintää, he eivät asiaa hiljaisesti hyväksy. Kiusaaminen on henkistä väkivaltaa, ja se tulisi kriminalisoida ankarammin ja melko kovin seurauksin. Ei sekään kiusaamista kokonaan poista, mutta sanktion uhka yleensä vähentää halukkuutta mahdollisesti tuhota joltakulta elämä. Kiusaaja ei koskaan ole itse terve, mutta se ei ole mikään tekosyy ymmärtää heitä. Ymmärrys ei heihin sitäpaitsi edes tehoa, eivätkä he sitä kaipaa. He kaipaavat seuraukset toiminnastaan. Parempaa ihmisyyttä teitillen ja leppoisaa  lauantaita.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö kuitenkin hiljoitellen pyrkiä noista menneisyyden kummituksista pääsemään eroon?

Katse tähän päivään ja huomiseen mieluummin.

Jep, vaikka mies hakkasi ja r.aiskasi, ei se tarkoita että muita miehiä tulisi pelätä.

Luottavaisin mielin vain otat sen drinkin minkä se ukko toi ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on luuseri joka syyttää muita siitä että hänellä ei ole selkärankaa. Jos olisi niin ei olisi antanut kenenkään kiusata itseään.

Mene sinä huomiohakuinen pershäiriöinen muualle siitä. Olet ruma päältä ja sisältä ja toivomme varmasti yksissä tuumin sinulle kaikkea pahaa.

No en kyllä toivo. Älä sinä sorru samaan kuin halveksimasi trolli.

Itsellä hyvin samat kokemukset ja minunkin kiusaajani ( joita muuten oli hyvin paljon) olivat hyvinkin pidettyjä ihmisiä ja saivat opettajilta kehuja. Se olikin kauheaa kuunnella sitä kaikkea ja sitä vääryyttä, kun sellainen ihminen saa kiitosta jonka ei pitäisi saada. Omassa tapauksessa kyseessä myös pieni paikkakunta ja eroon ei siitä kaikesta päässyt. Muutimme sinne, kun olin alakoulussa ja se kaikki alkoi nopeasti. Sitä ennen en oikeastaan ikinä ajatellut, että minulle kävisi niin. Jotenkin uskoin sen riittävän, että olen mukava muille ja en haasta riitaa. Ei se vaan niin mennyt. Varmasti se on pahin tilanne, että olet myös ihan yksin ja samalla sinua pilkataan ja pelotellaan joka päivä. Omatkaan vanhemmat eivät kauheasta välittäneet ja asia meni mieluummin niin, että minun olisi pitänyt olla vahvempi ihminen. Voin sanoa, että muutuin noina vuosina paljon. Aiemmin olin melko rohkea ja sellainen monesta jutustu innostunut sekä hyvinkin positiivinen ihminen.

Yläkoulussa aloin itsekin jo ajattelemaan, että olisi parempi kuolla pois ja tämä kaikki oikeastaan kärjistyi eräänä syksynä jolloin oikeasti olisin lähtenyt jos olisin voinut. En vaan pystynyt siihen. Silloin sanoin vanhemmilleni, että jos tämä kaikki ei muutu niin lähden pois. No, siitä sain vain haukut ja sain pyytää anteeksi ja piti luvata etten enää koskaan puhu asiasta heillä mitään. Se lupaus on pitänyt. Lukion kävin niillä voimilla, mitkä minulla oli ja selvisin jotenkin. Olin vielä sielläkin kiusattu jonkin verran ja yksinäinen niin kuin olin koko nuoruuteni  muutenkin. Nykyisin olen kuin varjo itsestäni ja en meinaa pärjätä töissä ja yleensäkään päästä niihin. En vaan pysty olemaan rohkea ja pelkään monia asioita. Opiskelemaan yritän hakea, vaikka eihän siitä meinaa mitään tulla. En myöskään ole opiskellut kunnolla lukion jälkeen muutenkaan ja vuodet vaan kuluvat ja elämäni on kuin pysähtynyt. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa ja samalla vieläkin mietin mitä teen täällä jos ei tästä tule mitään.  On minullakin joitakin unelmia silti ja siinä mielessä yritän uskoa siihen, että saan vielä hyviä asioita elämääni. Muuten en omaa suurta elämänhalua. Ystäväni ei itse jaksanut sitä kaikkea ja lähti täältä jo hyvin nuorena. Mietin aina, että se voisi olla myös oma tarinani. Ja älkää oikeasti sanoko, että pitää unohtaa tai että pilaan itse elämäni. Kyllä minä sen tiedän kovin hyvin itsekin. 

Täällä 29v nainen, en koskaan ole päässyt ylös täsmälleen samoista syistä. Ihmiset eivät ymmärrä että kun sun psyyke ja hermot rikotaan säännöllisesti niin susta ei koskaan tuu enää yhtä vahva.

Itse rakastin koulua, halusin edetä mutta mua tuhottiin. Mua hakattiin niin pahasti että meinasin kuolla.

Vaa koska olin kiltti ja ahkera koulutyttö. Tämänkin jälkeen jatkui.

Näytän hyvältä kukaan ei varmaan koskaan ajattelisi mitä olen käynyt läpi. Ajattelen joka päivä itsemurha koska jäin heikoksi.

Voimat eivät riitä työelämään, eteenpäin en ole päässyt koska resilienssini on murtunut.

50/38 liittyen vielä.

Yhteiskunnassa ja instituutiot kannattaa pikkasen miettii kuinka kallista on kun annetaan näiden hirviöitä romuttaa ahkeria ja innokkaita oppilaita josta tulisi veronmaksajia.

Näin se usein elämässä menee, että "vahvempi" mukamas selviytyy paremmin. Vahvemman katsotaan olevan se, joka tekee enemmän rahaa. Oikeasti selviytyjä on se, jolla on aidosti vaikeaa kuten koulukiusaamistaustaa, ja sitli kykenee jatkamaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävää että sinua kiusattiin, et missään nimessä olisi ansainnut tuollaista kohtelua. Kuitenkin jossain vaiheessa on lopettava jatkuva rypeminen menneisyydessä, päästettävä irti ja jatkettava eteen päin. Tiedän että tätä saisi sanoa ääneen ja tulee ala peukkuja mutta niin se vain on. Ja olen itse ollut myös koulukiusattu eli tiedän mistä puhun. Olisin helposti voinut jäädä elämässäni masentuneena miettimään menneitä mutta päätin että en uhraa kiusaajille enää ajatustakaan. En pysty muuttamaan menneisyyttäni eivätkä ö pystyisi kiusaajatkaan vaikka myöntäisivät sen aikaiset kiusaamiset. Ymmärsin että ainoa keino oli päästää irti ja mennä eteenpäin. En koskaan unohda heidän tekojaan mutta en ala rypemään itsesäälissä koko elämääni.

Ihmisillä on erilaisia luontaisia ja sisäisiä taipumuksia reagoida koulukiusaamiseen. Jotkut pääsevät paremmin yli, jotkut tuhoutuvat sisältä täysin.

Tällä palstalla on valtavasti koulukiusattuja ja/tai mielenterveysongelmaisia.

Surullista, kuinka muutamat nuoruusvuodet voivat vaikuttaa ihmisten elämään.

Vaikea paikka. Tiedän kokemuksesta. Minunkin etämästä meni pitkä pätkä hukkaan kiusaamisen takia. Usein mietin kostoakin, ja ajattelin mielessäni todella synkkiä ajatuksia. Kuten että ottaisin vain raakasti haulikon mukaani, ja kävisin maksamassa kalavelat silmä silmästä hammas hampaasta periaatteella. No onneksi ei kuitenkaan mennyt ajatusta pidemmälle. 

Nykyään nyt lähempänä neljääkymmentä asiat ovat paremmin. Sos.tilanteidden pelko alkaa osoittaa viimein väsymisen merkkejä ja kaikki on muuttunut helpommaksi.  Opiskelen ulkomailla unelma-ammatiani ja kaikki on kunnossa. Älä luovuta. Synkimmät hetkeni oli 28 vuoden iässä...

Edelleen olen sitä mieltä, että koulukiusaamisesta pitäisi antaa sakkoja joko kiusaajalle tai hänen vanhemmilleen.

Alkaisi rahanmenetyksen vuoksi vähintään kiinnostaa, mitä kakara touhuaa. JA yhteiskunta antaisi tärkeän viestin: kiusaaminen on kielletty!

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiusattiin koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja kukaan ei tehnyt mitään vaikka olivatkin tietoisia. Eikä pelkästään koulussa, vaan myös kotona nöyryytettiin ja kiusattiin. Kiusaajien takia en ole voinut opiskella peruskoulun jälkeen, pelkkä sana koulu saa oksentamaan.

Ja anteeksi pitäisi muka näille antaa, ja vitut.

Oksettavaa miten täälläkin puolustetaan kiusaajia. Mutta valitettavasti karu fakta on se, että tässä maailmassa kiusaajat menestyy ja kiltit jää jalkoihin. Niin vaan ne omatkin kiusaajat porskuttaa eteenpäin, elää perhe-elämää ja synnyttää uusia kiusaajia.

Samanlainen tausta, mutta minulla ja lapsillani menee hyvin. Olen aina puolustanut lapsiani.