Miten auttaa katkeroitunutta lähimmäistä?

Olemalla vielä katkerampi kuin hän ja näyttämällä, että sinun katkeruutesi on vahvempaa kuin hänen.

Katkeruus on yksi maailman vaikeimmin kitkettävistä asioista, joten ei mitenkään.

Jos yrität puhua positiivisesti, hän katkeroituu siitäkin.

Jos mies ja sinä nainen, niin tarjoa kaljat ja anna pileä.

Kyllä se sillä tasottuu.

Lapsellinen ihminen on se, joka edes kuvittelee, että kaikki menee aina niin kuin hän haluaa.

Katkeruus tulee paskoista elämänkokemuksista ja -ihmisistä, siis kun siitä on todella liikaa. Älä ainakaan itse lisää näitä kokemuksia, mieluummin painu he**vettiin  siitä v**ttuilemasta. Hanki vaikka joku uusi uhri:

Ei sellasta pysty auttamaan. Ei kannata tuhlata aikaa moiseen. Omakohtaisia kokemuksia on, en jaksa enää yrittää.

Lässytys auttaa aina! Lässytät hänelle niin kuin aina ennenkin kaikkea, heität oikein bensaa liekkeihin kunnolla ja monesta asiasta! Jos kerran on katkera, niin kannattaa olla tosi katkera, ei siinä mikään vähäinen katkeruus riitä, sehän on vain noloa! Kyseenalaistat siis kaiken ja ärsytä ärsyttämällä, se auttaa saamaan maksimikatkeruuden ainakin hetkellisesti, jolloin suunta on ainoastaan... Niin mihin päin se oikeastaan onkaan, parempaan vai huonompaan?

Ihana sana tuo katkera ja kaikki sen eri muodot! Ei ole varmasti helppo sana opetella, jos suomenkieli ei ole äidinkieli.

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus tulee paskoista elämänkokemuksista ja -ihmisistä, siis kun siitä on todella liikaa. Älä ainakaan itse lisää näitä kokemuksia, mieluummin painu he**vettiin  siitä v**ttuilemasta. Hanki vaikka joku uusi uhri:

Mielestäni asia on juuri päin vastoin, eli katkeraa pitää ärsyttää ja hänelle ihan kuuluu kettuilla ja vängätä kaikista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen ihminen on se, joka edes kuvittelee, että kaikki menee aina niin kuin hän haluaa.

Niinpä hänelle pitää opettaa asiat uudelleen kädestä pitäen. Ei katkera siitä mene rikki, vaan saa hiukan muuta ajateltavaa. Opettamisen otteet voivat olla hieman koviakin, sillä ihan vähä ei perille mene tosikatkeralle.

Mistä asioista ap tuntemasi ihminen on katkera? Ovatko ne ihan oikeita asioita vai jotain mutu-asioita? Minkä ikäinen tämä tyyppi on ja miten katkeruus tulee ilmi?

Vierailija kirjoitti:

Ihana sana tuo katkera ja kaikki sen eri muodot! Ei ole varmasti helppo sana opetella, jos suomenkieli ei ole äidinkieli.

Meillä on muitakin hienoja sanoja, joita taivuttamalla tulee mielenkiintoisia. Suomen kieli on rikas kieli.

Vierailija kirjoitti:

Ei sellasta pysty auttamaan. Ei kannata tuhlata aikaa moiseen. Omakohtaisia kokemuksia on, en jaksa enää yrittää.

Mitä jos katkera ihminen tarvitsee apua? Hylkäätkö ystäväsi, jos tämä on joskus katkera? Kuinka paljon siedät katkeruutta vai oletko vain sellainen ihminen, että haluaisit itse olla aina keskustelujen napa ja nyt sinua ärsyttää, kun toinen saakin sinut kammettua pois tästä paikalta? Onko toisen katkeruus sinulle siis uhka?

Katkeruus on väärin ymmärretty. Ei se aina pilaa elämää tai tee kaikesta kurjaa, vaan voi olla onnellinen ja positiivinen - ja vain jollekin tietylle asialle katkera. Eikä sille tarvitse tehdä mitään, antaa olla vaan. Sitten jos se häiritsee elämää voi asialle tehdä jotain.

Itsekin olen iloinen ja onnellinen ja asiat ovat hyvin, siitä huolimatta että olen katkera vanhemmilleni todella paskasta lapsuudesta. Siis vain heille. Ei muille.

Minäkin selvittäisin ehkä ensin sen, onko katkeruuden taustalla jonkun toisen tekemä vääryys häntä kohtaan. Sitä kautta päädytään kysymykseen anteeksiannosta, joka on paras lääke väärästä teosta johtuvaan katkeruuteen.

Tuo "koska asiat eivät menneet kuten hän halusi" on epämääräisesti ilmaistu. Pitäisi selvittää, miksi niin on.

Katkera ihminen myrkyttää myös lähipiirinsä tehokkaasti... 80 v. kurjuutta riittää muisteltavaa, yhä uudelleen ja uudelleen.

Huhuu ap? Kerro tarkemmin tästä tyypistä.

Vierailija kirjoitti:

Katkera ihminen myrkyttää myös lähipiirinsä tehokkaasti... 80 v. kurjuutta riittää muisteltavaa, yhä uudelleen ja uudelleen.

Ei todellakaan. Tuo on väärä myytti. Katkeruus esim yhtä tahoa kohtaan ei näy muille mitenkään, eikä sillä muita rasiteta muutenkan.

Varmaan tuo riippuu siitä, mistä hän on katkeroitunut ja miten paljon se vaikuttaa hänen elämäänsä. Yleensä katkeruus on suojakuori ja taustalla on pettymyksiä ja käsittelemättömiä tunteita. En tiedä, voiko läheisenä tehdä muuta kuin olla ystävä ja yrittää keskittyä mukaviin asioihin ja tekemiseen ja tarvittaessa ohjata ammattiavun piiriin. Onhan se raskasta itse katkeroituneellekin, jos katkeruudesta on tullut koko elämää hallitseva noidankehä. Tällaisessa tilanteessa pienetkin pettymykset nostavat tunteet pintaan. Monilla on varmaan katkeruuden tunteita jostain asiasta, mutta he ovat muuten onnellisia ja ovat käsitelleet asian jollain tasolla. Jos katkeruus tekee koko elämästä kurjaa, terapia tai keskusteluapu voisi auttaa käsittelemään näitä tunteita. 

Onko ap vielä paikalla?