Mitä teette exän ostamille koruille eron jälkeen?
Myyttekö pois vai annatteko keräykseen? Mietin just, miten hankkiudun eroon näistä.
Kommentit (43)
Osan myin, ne mistä en pitänyt kultaa kun oli ja osan pidin ne mitkä oli mun makuun.
Yhden sormuksen heitin tyhmyyksissäni roskiin. Muut olen pitänyt.
Myin ne, mistä en pitänyt ja osaa käytän satunnaisesti edelleenkin.
Ehdin olla eksäni kanssa naimisissa yli 15 vuotta ja pidän ja käytän kaikkia koruja edelleen, paitsi tietysti vihkisormusta. Ei sitä yhteistä elämää muutenkaan saa pyyhittyä pois, miksi turhaan luopuisin koruista.
Minä palautin ne. Mitä niillä olisin tehnyt, antakoon uudelle kumppanilleen, joka voi myydä tai jopa käyttää.
Jaa mitkä korut, kysyn vaan? Exäni kanssa olin 15 v+ ja ihmetteli, miksei minulla ole koruja niinkuin kaikilla muilla naisilla:O
Mäkään en ole koskaan saanut exiltäni koruja, jos ei lasketa paria 5 euron halpiskaulakorua.
Mun exä pyysi kaikki antamansa lahjat itselleen. Ne oli kuulemma hänen, koska hän oli ne maksanut.
En alkanut riidellä niistä. Mutta olen sitä mieltä, että lahja on lahjan saajan riippumatta kuka on maksanut.
Annan tyttärelle, kun hän tulee täysi-ikäiseksi. Jos antaisin ne exälle, hän vaan lahjoittaisi ne jollekin vaihtuvista kumppaneistaan eikä yhteinen lapsemme niitä edes näkisi.
En käytä koruja enää itse, ajatuskin ällöttää. Mutta tytär voi hyvin käyttää isänsä ostamia koruja. Kihla- ja vihkisomuksista hän voi teettää itselleen näyttävän uuden korun.
Vierailija kirjoitti:
Minä palautin ne. Mitä niillä olisin tehnyt, antakoon uudelle kumppanilleen, joka voi myydä tai jopa käyttää.
Haluaisitko sä saada mieheltä sen exän korut? Mä ottaisin loukkauksena jos mulle sellaisia tarjottaisiin. Riita siitä tulisi ☹
Yksi kaveri kiikutti ne kultasepälle, joka poimi timantit talteen ja sulatti metallit. Kultaseppä teki ihan uuden sormuksen, ja istutti siihen timantit. Tosi hieno ja taatusti uniikki sormus tuli.
Heitin roskiin. En tarvi sen sian almuja.
Vierailija kirjoitti:
Annan tyttärelle, kun hän tulee täysi-ikäiseksi. Jos antaisin ne exälle, hän vaan lahjoittaisi ne jollekin vaihtuvista kumppaneistaan eikä yhteinen lapsemme niitä edes näkisi.
En käytä koruja enää itse, ajatuskin ällöttää. Mutta tytär voi hyvin käyttää isänsä ostamia koruja. Kihla- ja vihkisomuksista hän voi teettää itselleen näyttävän uuden korun.
Mahtava ajatus, itsellä ei jostain syystä ole juolahtanut mieleenkään, olen jopa harkinnut myymistä vaikka tiedän, että myydesså niistä saisi paljon vähemmän, kuin mitä niiden arvo uutena oli, enkä myöskään ole halunnut teettää niistä uutta korua, sillä tieto siitä, että ovat eksältä tullutta vaikkakin eri muodossa ei myöskään houkuta. Nyt taidankin säästää korut tytöille
Jos tällainen ihme olisi tapahtunut niin minähän ne olisin maksanut, joten pitäisin tietysti.
Kysyin, haluaako exä ne takaisin ja myydä ne. Hän oli niitä kuitenkin pienistä opiskelijan tuloistaan ostanut hyvässä tarkoituksessa.
Ihan ite oon koruni ostanut. Ja ihan omasta tahdostani.
Osa on käytössä, osan olen vienyt panttilainaamoon. Lähinnä kaulaketjut ja korvakorut on käytössä.
Myin romukullaksi.