Lue keskustelun säännöt.
”Minä en ole mikään hyväntekijä!”
20.04.2020 |
T: Kepu
Totta vai tarua sinun kohdallasi näinä karuina aikoina? Oletko itsekäs, narsistinen pyrkyri, vai valmis jakamaan?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus!
Minä en usko, että ihmisyydellä on mitään arvoa ilman jakamista. Etenkin kriisitilanteissa tämä käy selväksi. Toki on ihmisiä, jotka jakava näissäkin kohdissa - ja etenkin näissä (!)- näkemysen ”minä ja mun läheiset”, joka on lähes sama asia kuin ”minäminämimä”. Sitten on vielä ääripäät, kuten eräät yrittäjät, jotka kehtaavat käyttää hätätiloja hyväkseen, ja viedä leipää kärsivien ja hyväntekijöiden suusta mitä härskeimmin. Näitä en ymmärrä lainakaan, en vain käsitä. Miten ylipäätään voi elää itsensä kanssa noin? Tai elää ollenkaan?
Olen siltä väliltä, ja luulen, että tämä on yksilön kannalta paras ratkaisu. Autan säännöllisesti kahta sairasta sukulaista, joilla molemmilla on sekä neurologinen diagnoosi että fyysinen sairaus. Sen lisäksi avustan - olematta kuitenkaan varsinainen aktiivi - eläinsuojelutyöntekijöitä. Autan myös rahallisesti järjestöjä, joiden toiminnassa olen nähnyt suoraan hyvää, kuten nuo eläinsuojelutyöt. Tosin sielläkin olen valitettavasti joutunut havaitsemaan välistä vetämistä, mutta eipä noilta varmaan mikään säästy.
Olen myös muuttanut käyttäytymistäni niin, että on miehen kanssa joka viikko ostettu jotain noutoruokaa kerran tai kaksi. Yleensä tehdään tämä 1-2 kertaa kuukaudessa, joista toinen on ollut syömässä käyminen. Suosimme paikallisia kotimaisia sekä niitä täällä asuvia ulkomaalaisia, jotka hoitavat asiat hyvin. Minulla on sisäpiiritietoa kahdesta luotettavasta. En ole köyhä enkä varakas, vaan aika keskituloinen. Pitää miettiä mihin rahaa käyttää, mutta sitä riittää kyllä joskus ylellisyyksiin, kun hankkii tai käyttää niitä harkiten. Minulle tuli viime viikolla päivystyskäynnistä hammaslääkärillä 200 euron lasku, eikä se ollut minulle vaikea, sillä tuollaisiin on puskuria aina. Sen sijaan 2000 euron lasku jo pistäisi miettimään enemmän.
Tuo on ihan selvää ja tuota käytetään jopa lainerina kun maksetaan huonoa palkkaa.
Mielestäni palkka pitäisi aina maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus!
Minä en usko, että ihmisyydellä on mitään arvoa ilman jakamista. Etenkin kriisitilanteissa tämä käy selväksi. Toki on ihmisiä, jotka jakava näissäkin kohdissa - ja etenkin näissä (!)- näkemysen ”minä ja mun läheiset”, joka on lähes sama asia kuin ”minäminämimä”. Sitten on vielä ääripäät, kuten eräät yrittäjät, jotka kehtaavat käyttää hätätiloja hyväkseen, ja viedä leipää kärsivien ja hyväntekijöiden suusta mitä härskeimmin. Näitä en ymmärrä lainakaan, en vain käsitä. Miten ylipäätään voi elää itsensä kanssa noin? Tai elää ollenkaan?
Ihan oikeastiko sä vähättälet sitä, jos autetaan sukulaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus!
Minä en usko, että ihmisyydellä on mitään arvoa ilman jakamista. Etenkin kriisitilanteissa tämä käy selväksi. Toki on ihmisiä, jotka jakava näissäkin kohdissa - ja etenkin näissä (!)- näkemysen ”minä ja mun läheiset”, joka on lähes sama asia kuin ”minäminämimä”. Sitten on vielä ääripäät, kuten eräät yrittäjät, jotka kehtaavat käyttää hätätiloja hyväkseen, ja viedä leipää kärsivien ja hyväntekijöiden suusta mitä härskeimmin. Näitä en ymmärrä lainakaan, en vain käsitä. Miten ylipäätään voi elää itsensä kanssa noin? Tai elää ollenkaan?
Minä ja mun läheiset=Minäminä? Ei minulla ainakaan ole koskaan "Minäminä" mielessä, kun apuani annan. Kyllä se on todellakin vilpitöntä. En pysty tilanteestani johtuen koronapotilaille miljoonia lahjoittamaan, mutta sentään omia lapsiani/läheisiäni tukemaan. Ja he ovat aivan varmasti itse kullekin meistä (ehkä ei sinulle?) ykkösprioriteetti, jos hätä tulee. Vai käsitinkö sanasi väärin? -1
Riippuu. Inhoan olettamista ja tuppautumista. Itse saatan jakaa ja tarjota ja olen kuitenkin auttavainenkin luonne. Kiltteyttä vaan yritetään helposti käyttää hyväksi.
On esim. tilanteita missä kysytään kohteliaisuuttaan, joskus jo valmiiksi vastaukseenkin ohjaillen, sillä oletuksella että toimitaan joka tapauksessa miten kysyjä haluaa.
Esim. epäsuorat kysymykset: " Eihän sua haittaa", " Oisko mitenkään mahdollista", " Sinähän et varmaan tarvitse" tai " sinähän voisit varmaan tulla".
Sitten hämmästellään tai nokastutaan jos tuleekin kieltävä vastaus.
Minä taidan olla aika antelias. Olen ystäville vienyt pyyteetöntä kyyditystä, ruoka-apua jne, kun on ollut eroja tai työttömäksi jääneitä, ja antanut käydä suihkussa ja yövyttänytkin, sekä vaatteitani. Omia läheisiäni autan tällä hetkellä ihan kiitettävästi, eli ei jää rahaa mihinkään "huutokauppakeisarien" avustamisiin. Ja en ole varakas.