Kotihoidossa olleet lapset eivät pärjää sosiaalisissa tilanteissa koulussa
vaan joutuvat kiusatuksi/syrjityksi. Äidin helmoissa kotona roikkuva mammanpoika7tyttö ei opi sosiaalista kanssakäymistä toisten lasten kanssa. JA SEN KYLLÄ HUOMAA koulussa. Tätä eivät tietenkään omista itsekkäistä syistään kotiin jäävät ( ei koulutusta, ei kunnon työtä, helpompi maata kotona jne) mammat HALUA tajuta tai ymmärtää. Puolustelevat asiaa " lasten parhaalla" vaikka asia on aivan päinvastoin. Eivät usko tutkimustuloksia joita asiasta on tehty vaan väittävt tuloksia vääriksi jne... huoh
Kommentit (49)
Meillä muksut on kyllä aikas rohkeita. Välillä vähän liiankin. Puhuukohan viestin kirjoittanut nyt omista lapsistaan:)
Ihmetyttää kyllä, onko joku vielä niin uuno, ettei vie lastansa ryhmätilanteita opettavaan hoitoon/kerhoon/harrastukseen vain sen takia, että haluaa hoitaa lapsensa täysin itse.
Sitä sosiaalista elämäähän ei muutoin voi harjoittaa kun hoidossa? Ja kaikki kotihoidetut kököttää vaan äidin kanssa kotona? Sanoi tutkimus mitä tahansa niin se ei ole kaikki tietävä. Ja ei, lapseni ei ole vielä edes hoitoikäinen joten ei kolahtanut.
ja turha sanoa että sitä sosiaalistumista voisi oppia kotona tai puistossa. Yleensä ottaen kaikki lapset ovat päivisin hoidossa ja puistoissa on vain vauvoja - miten siinä voi opettaa lastaan tulemaan toimeen ryhmässä ?? ei mitenkään. Ja kaverin kanssa leikiminen EI TODELLAKAAN ole sama asia kuin se miten ryhmässä käyttäydytään. Ihmetyttää todella että tätä eivät kotiäidit tajua
Minä olen mennyt 6-vuotiaana kouluun ja olen aina pärjännyt sosiaalisesti tosi hyvin. Esikoiseni meni 5-vuotiaana eskariin, eikä ole mitään ongelmia.
Vierailija:
Sanoi tutkimus mitä tahansa niin se ei ole kaikki tietävä. t.
kotiäitiä eivät vakuuta mitkään tutkimukset, mutta jos yksikin hörhö_keltinkangas sanooa jotain kotiäitejä puolustavaa, siihen uskotaan !!!!
huutaminen ja yleinen hunni-älämölö ei ole sosiaalista käytöstä...
Mutta sisaruksia löytyykin useampia, joten sosiaaliset taidot hioutuvat väkisinkin myös kotosalla...
Itse olen ollut kotihoidossa kouluikään asti ja sen kyllä huomasi. Äitini katsoi kun serkuslauma leikki keskenään ja ihmetteli kanssa että miten suuri ero on siinä että lapset ovat tottuneet olemaan muidenkin kanssa ja ottavat kontaktia nopeasti puolituttuunkin lapseen. Kaikilla kotiäideillä ei ole mahdollisuutta tutustuttaa lapsia isompaan laumaan jos lähellä ei ole kerhoja ja puistoja.
ammattinakin sellainen, että joudun koko ajan olemaan tekemisissä ihmisten kanssa. Eipäs nyt niin yleistetä!!
ja sen kyllä huomasi, olin älyttömän ujo ja en saanut kavereita jne. vasta lukioaikana aloin saada kavereita ja päästä irti ujoudestani sosiaalisissa tilanteissa. Missään kerhossa en lapsena ollut ja pihalla oli muutama kaveri - ei mitään sosiaalista ryhmää missä harjoitella..
säälittää kotiäitien lapset
Katsos kun maailma on muuttunut sinun lapsuudestasi.
Vierailija:
ammattinakin sellainen, että joudun koko ajan olemaan tekemisissä ihmisten kanssa. Eipäs nyt niin yleistetä!!
ilmeisesti et. Jos tutkimuksessa sanoataan että hoidossa olevat pärjäävät huomattavasti paremmin koulussa kuin kotonahoidetut, ei se tarkoita että JOKAIKINEN olisi samanlainen...
Ap,n otsikosta saa käsityksen että kaikki kotihoidetut ovat samanlaisia. Kenet tutkimus kattaa? ne jotka ovat vain siinä kotona? ne jotka ovat kotona ja käyvät harrastuksissa tms? Mitä tarkoitetaan nyt kotihoidetuilla?
En uskokaan automaattisesti. Mitä tämä tutkimus tarkalleen kattaa? Pannaanko samaan ne jotka ovat
vain kotona ja ne jotka ovat harrastuksissa tai muuten saavat harjoitusta?
-6-
karkeasti ottaen ero on tämä: Kotihoidetut selviävät tehtävistä paremmin ja keskittyvät paremmin, ovat heikompia vapaassa leikissä ja jäävät jonossa jalkoihin. Päiväkotilapset ovat hakoja jonottamisessa ja osaavat leikkiä vapaasti, mutteivät sitten taas jaksa keskittyä tehtäviin tai pärjää niissä.
Todennäköisesti kotihoidetuilla on siellä ollut alussa lapsiryhmässä henkisesti rankempaa - ehkä - mutta jos sitten taas ajatellaan koko elämänpituisesti minä kyllä haluankin lapseni pärjäävän nimenomaan koulunkäynnissä. En ole pahoillani vaikkei hän olisikaan hunnilauman kunkku...
Ja meillä on sentään jo 7 vanhinta lasta koulussa, vanhin jo ihan lukiossa! Kaikki lapset ovat olleet kotihoidossa tuohon eskari-ikään asti ja jo eskarissa ovat tulleet hyvin toimeen kaikkien kanssa...samoin kuin sitten myöhemmin koulussakin. Kaksi pojista on jopa saaneet luokkansa hymypatsaat, joten tuskin nyt kovin honosti ovat luokassa " pärjänneet" :)
Itse olen kyllä saanut VAIN positiivita palautetta kotihoidetuista lapsistani niin eskarista kuin koulustakin! Lapseni kun ovat kuulemma paljon paremmin keskittyviä, paremmin toiset huomioon ottavia ja empaattisempia kuin " tarhakasvatit" !:)
Että eipäs siis TAASKAAN yleistetä arvon av-laiset!!
Todellinen ylpeyden aihe kun omat lapset terrorisoi muita lapsia ja aiheuttaa heille tuskaa ja mielipahaa...
mutta kukaan kotiäiti ei HALUA uskoa sitä