Jotenkin harmittaa vähän, kun olen itse yrittänyt sopeutua - ei mitään "palkkaa" siitä

Siis olen aina ollut sitä mieltä, että miksei ihmiset vois pysyä vaan siellä missä on, suurinpiirtein, ja tehdä elämästään mahdollisimman hyvää. Jos tekee mieli ulkomaille tai harkitsee vaikka muuttoa, niin pitempiä kokeiluja eikä mitään viikonlopuksi kaupunkilomalle. Ennen olen harvoin lausunut ajatuksen ääneen, koska se on tehnyt mut vaan epäsuosituksi, aiheuttanut muissa ikävää oloa, syyllisyyttä ja olankohauttelua, jotain lausahduksia että matkailu avartaa kuitenkin ynnä muuta.
Myöskään en ole koskaan kerskakuluttanut julmetusti. Jossain vaiheessa opin shoppailemaan vähän enemmän ja näyttämään enemmän trendikkäältä, koska siitä oli etua itselle, että näyttää ajanmukaisella ja samalta kuin muut eikä friikiltä ja köyhältä jossain korjatussa paidassa ja värittömässä tukassa. Just kun olen päässyt mukaan menoon, niin nyt se "tyyli" onkin taas muodissa.
Olen myös elänyt aika hidasta ja kiireetöntä elämää enkä halunnut ajaa ajokorttia. Asun pienessä asunnossa. Nämä asiat onkin nyt mua vastaan, ja kaventaa elämää. Parempi olisi ollut asettua maalle ja ajaa autoa. Valintani ovat aiheuttaneet närää ja naureskelua toisissa, varsinkin siitä lähtien kun minulla on ollut lapsi, sekä epäilyjä jostain mt- ja huumeongelmista. Tuntuu että en tiedä mistään enää mitään. Se, kun olin autenttisesti oma itseni, ei toiminut hyvin, joten muutuin. Nyt kun olen muuttunut, niin sen entisen minän elämäntyyli onkin kovassa nousussa. En näköjään pysty sopeutumaan joukkoon, oli mikä oli!