Miksi autistille ehdotetaan teoriaa "itsetuntemuksen parantamiseksi"?

Miksi autistilla pitäisi olla huono itsetuntemus? Olen ollut kolme kertaa eri terapeutilla "hoidossa" ja yksikään heistä ei ole ollut erityisen hyödyllinen. Yleensä minulla on leikannut nopeasti itsellä, ja olen parikymmenen vuoden ajan yrittänyt ottaa elämäni ongelmat nopeasti käsittelyyn niin, että mahdollisimman rehellisesti ja objektiivisesti katson tilannetta, vaikka se ei olisi mukavaa. Autistilla on tähän paremmat edellytykset kuin neurotyypillisellä. Pystyn toisistakin ihmisistä usein päättelemään, mikä heissä on vialla ja millaisia he ovat, kun vähän kyselen, tarkkailen ja mietin asiaa.
En toki ole erehtymätön ja on mahdollista, että minulla on monia defenssejä ja sokeita kohtia, joita en suostu näkemään. Toisten ihmisten avulla en kyllä muista löytäneeni sellaisia usein. Sen ymmärtäisin melkein paremmin, jos autistille annettaisiin käyttäytymisterapiaa, jossa häntä opetettaisiin olemaan enemmän neurotyypillisen näköinen sitä vaativissa tilanteissa, kuitenkaan mielellään menettämättä yhteyttä itseensä ja väsymättä liikaa. Mutta se ei mene jakeluun, että autisti tarvitsisi lisää itsetuntemusta. Autistejahan on kaiken älyisiä, samalla tavoin kuin muissakin.