Muita, joiden 6-vuotiaat pelkää pyörällä ajamista?

Laita apupyörät kunnes uskaltaa

Laske satula alas, että molemmat jalat ylettyvät maahan kunnolla. Oppii heti.

Apupyöriä ei tarvita.

Pyöräilyhän on tasapainoilua, joten on hyvä aloittaa apupyöristä (mahdollisimman nuorena)

Kun lapsi on saanut tuntumaa pyöräilystä, niin sitten on hyvä opetella ilman apupyöriä

Vertaa vaikka siihen, jos joku käskee sinun ajaa yksipyöräisellä siitä vain

Vierailija kirjoitti:

Laske satula alas, että molemmat jalat ylettyvät maahan kunnolla. Oppii heti.

Apupyöriä ei tarvita.

Tämä on jo tehty: jalat yltävät maahan, pelkää silti.

Meidän 6 v pelkäsi myös. Lahjoimme jäätelöllä harjoittelemaan. Hädin tuskin oppi 6 v ajamaan ilman appareita. Seuraavinakin vuosina ajoi pyörää vain vähän. 3. luokasta lähtien pyöräili kouluun päivittäin. Ei kuitenkaan mikään mestaripyöräilijä ollut koskaan. Yläasteellakin kaatui useamman kerran joka vuosi pyörällä.

Nyt menee hyvin. Menee sähköpyörällä lukioon 20 km suuntaansa.

Vierailija kirjoitti:

Pyöräilyhän on tasapainoilua, joten on hyvä aloittaa apupyöristä (mahdollisimman nuorena)

Kun lapsi on saanut tuntumaa pyöräilystä, niin sitten on hyvä opetella ilman apupyöriä

Vertaa vaikka siihen, jos joku käskee sinun ajaa yksipyöräisellä siitä vain

Potkupyöräillyt 2,5 v lähtien kyllä.

Itse pelkään pyörällä polkemista ja olen 36 vuotias mies.

Ei kaikki nauti tai halua pyöräillä.

Älä pakota.

Sama kuin juokseminen tai hiihtäminen. Joku tykkää joku ei.

Vierailija kirjoitti:

Laita apupyörät kunnes uskaltaa

Harkinnassa.. pelkona, että jää sitten henkisesti niihin jumiin.

Suojavarusteet ja pehmikkeet päälle niin ei satu opettelu

On se kumma.

Sukupuolensa saa valita onko jotain vai eikö ole mutta pyöräileen on pakko oppia!

Miksi pitäisi? Osaan pyöräillä, mutta ei ole 20 vuoteen ollut tarvetta

Kysy mikä siinä pelottaa ja tee kompromisseja asian suhteen (luopumatta silti pyöräilystä)

Pyöräily on hyvä mutta ei välttämätön taito.

Parempi antaa lapsen itse haluta oppia, jos haluaa. Saattaa hyvinkin olla, että kun menee kouluun ja kaverit osaa pyöräillä ja kulkee pyörillä, alkaa lastakin kiinnostaa opettelu, että pääsee kulkemaan kavereiden mukana.

Olen lukenut jostain että hyvänlaatuinen asentohuimaus saattaisi vaikeuttaa pyörällä ajon oppimisen vaikeutta, tai esim. vaikeutta tehdä kuperkeikka.

Ehkä me ollaan tuossakin erilaisia, toiselle se vaan on vaikeampaa. Ikävää tuollainen "hermot menee ja en halua laittaa apurenkaita".

ei saa pakottaa, anna pelata pelejä tabletilla ja kännykällä.

ei kaikkien tarvi liikkua ikinä

Oma äitini lapsuudessa opetti minut pois apupuöristä niin, että poljin lähitien suoraa ja äiti juoksi takana pitämässä tarakasta kiinni. Lupasi ettei irrota, etten pääse kaatumaan. Lopulta salaa irrotti kätensä ja paljasti vasta pyöräilyn jälkeen, ettei ollut pitäny tarakasta kiinni. Miksi pitää olla noin pakottava asenne pyöräilyä kohtaan, ihan kauheaa. Ilmankos lapsen asenne on tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini lapsuudessa opetti minut pois apupuöristä niin, että poljin lähitien suoraa ja äiti juoksi takana pitämässä tarakasta kiinni. Lupasi ettei irrota, etten pääse kaatumaan. Lopulta salaa irrotti kätensä ja paljasti vasta pyöräilyn jälkeen, ettei ollut pitäny tarakasta kiinni. Miksi pitää olla noin pakottava asenne pyöräilyä kohtaan, ihan kauheaa. Ilmankos lapsen asenne on tuollainen.

Me teimme myös noin (kuten minun isäni teki minulle). Kun lapsi kuuli hyvinsujuneen pyöräilyn jälkeen, että olin irrottanut, niin kieltäytyi täysin pyöräilemästä sinä kesänä uudestaan. Vasta seuraavana kesänä suostui kokeilemaan ja siis lahjottuna.

T. 5

Miten puhut omasta lapsestasi noin julmasti? 

Muistan itsekin pelänneeni pyöräilyä ja varsinkin se oli kauhistus, kun pieneksi jäänyt pyörä oli vaihdettava isompaan. En vieläkään ole mikään huippukurvailija, mutta kyllä se siitä ajan kanssa menee. 

Monikohan täällä olevista oikeasti pystyisi muutaman tunnin juoksemaan lapsen pyörää tukien?

Tai ilman sitä pyörän tukemista. Tai edes 100 metriä.