Mulle nauretaan koska asun vanhempien luona

No tietenkin nauretaan. Onhan tuo noloa ja säälittävää.

Olisko se hienompaa jos asuisin kadulla? Säälin teitä ketkä nauraa mutta onneks elämäkin joskus päättyy. Sitten seuraavassa elämässä ei ehkä joudu kiusattuna elämään

.

27-vuotias, ei mitään ammattia? Eikä työtä. Huhhuh..

Vierailija kirjoitti:

Olisko se hienompaa jos asuisin kadulla? Säälin teitä ketkä nauraa mutta onneks elämäkin joskus päättyy. Sitten seuraavassa elämässä ei ehkä joudu kiusattuna elämään

.

Minua ei naurata, säälittää paremminkin. Miten voi ihminen hankkiutua tuohon jamaan?

Joku päivä vanhempiasi ei enää ole. Mitä sitten?

Sanon nyt ihan rehellisesti. Sinun pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni, hakea johonkin kouluun ja opiskella itsellesi jokin ammatti. Mielellään ihan lähitoteutuksena metodilla persus koulunpenkkiin, jotta saat aitoa vuorovaikutusta ja uusia ajatuksia. Kun tulee työssäoppimisjakson aika, valitse työpaikka sillä silmällä, että mihin voisit myöhemmin työllistyä ja hoida työssäoppimisjakso hyvin. Valmistuttuasi sinulla on parhaassa tapauksessa jalka jo oven välissä, ja vaikka ovi ei sitten aukeaisikaan, niin onpahan työtä hakiessa edes jotain näyttöä siitä, että työelämässä olet ollut, vaikkakin sitten osana opintoja.

Jos et nyt edistä omaa tulevaisuuttasi, niin tulet olemaan myöhemmin pulassa. Mitä teet sitten, kun vanhemmistasi aika jättää?

Anteeksi suorat sanani, mutta on tuo nyt melko epäkypsää... Olen sinua vain vuoden nuorempi ja työtön (tutkinto kuitenkin on, korona nyt vaikuttaa alan työllistymiseen), mutta silti asun yksin omillani ja pärjään tuilla. Plus vanhempani asuvat eri kaupungissa. Tiukkaa on, mutta itsenäisesti pärjään silti. Eikä minullakaan ole kavereita kuin muutama, mutta laatu ratkaisee eikä määrä. Tuossa iässä aika noloa, jos ei ole vieläkään ammattia edes... Anteeksi... Kannattaisiko yrittää ottaa itsestään niskasta kiinni ja koittaa aikuistua?

Kunotouttavaanhan ei lain mukaan pitäisi edes laittaa työkykyisiä ihmisiä. Valtio rikkoo lakia siinä, mutta kukaan ei puutu siihen.

Ongelmasi ei ole se, että asut vanhempiesi luona, vaan se, että sinulla ei ole ammattia eikä työtä. Se asia sinun täytyy hoitaa ensimmäisenä.

Mennyttä et voi muuttaa, mutta nyt olisi se hetki kun voit vielä vaikuttaa tulevaisuuteesi.

Juu eipä nuo ikäperäkammaripojat nauti juuri kunnioituksesta ja ihailusta naistenkaan silmissä. Jos olisi puhe treffeistä, niin välitön kieltäytyminen tulisi naisilta. Vaikka nainen itsekin asuisi peräkammarissa, niin halveksuttuja ovat sellaiset miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko se hienompaa jos asuisin kadulla? Säälin teitä ketkä nauraa mutta onneks elämäkin joskus päättyy. Sitten seuraavassa elämässä ei ehkä joudu kiusattuna elämään

.

Minua ei naurata, säälittää paremminkin. Miten voi ihminen hankkiutua tuohon jamaan?

Vanhempien tuella. Omaan elämään ei ole kannustettu, koetaan hyvänä asiana kun "lapsi" asuu kotona.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Olisko se hienompaa jos asuisin kadulla? Säälin teitä ketkä nauraa mutta onneks elämäkin joskus päättyy. Sitten seuraavassa elämässä ei ehkä joudu kiusattuna elämään

.

Sääliksi käy sun vanhempia. Sua ei, olet hyväksikäyttäjä ja pelle ja piiloudut "piirteidesi" taakse.

Minua ei naurata vaan säälittää. Eivät kai vanhempasi puhu sinulle, että pysy vaan kotona, et sinä kuitenkaan pärjää? Heidän pitäisi rohkaista sinua aloittamaan oma elämä. Omat lapseni ovat samaa ikäluokkaa sinun kanssa ja jos he olisivat samassa tilanteessa, tekisin parhaani, että saisin heidät oman elämän alkuun. Surullista on sekin, jos sinä olet ainoa vanhempiasi yhdistävä asia. Sinun tehtäväsi ei ole silloin pitää vanhempiesi avioliittoa kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Olisko se hienompaa jos asuisin kadulla? Säälin teitä ketkä nauraa mutta onneks elämäkin joskus päättyy. Sitten seuraavassa elämässä ei ehkä joudu kiusattuna elämään

.

Seuraavaa elämää ei tule. On vain tämä yksi elämä, jonka pilaat ihan itse.

Joo, ne "piirteesi" ovat vissiin vaipat ja tutti.

Miksi te olette hänelle ilkeitä? Mitä se kertoo teistä?

Tunnen yhden ihmisen, joka asuu vanhempiensa kanssa pahojen mt-ongelmien (2-suuntainen ja on pahat maniajaksot) ja opiskeluidensa takia ja sen vielä ymmärrän.

En kyllä syyllistä sinuakaan, mutta tosiaan nyt itseään niskasta kiinni ja opiskelemaan itselleen mieluinen ammatti.

Valmistuttuasi saat toivon mukaan työpaikan ja pääset elämään elämääsi kunnolla.

Voihan koulusta löytyä uusia kavereitakin.

Toimeentulotukea ei voida ottaa pois. Jos olet kieltäytynyt kuntouttavasta työtoiminnasta, sitä on voitu leikata max.40 %.

Hanki ammatti tai edes työ. Jotain töitä voi löytää, vaikkei olisi koulutustakaan. Ei niillä juuri rahaa tee, mutta jotain kuitenkin. Jos tarkoitit piirteillä jotain ulkonäköseikkaa, ala avustaa näkövammaista henkilöä tms. Etätöitä tehdessä ei tarvi näkyä kenellekään.

Älä odota, että kukaan tekee sun eteen mitään vaan keksi itse mitä kaipaat ja kehitä jotain toimintaa. Osa-aikatöillä voi päästä alkuun. Voi olla, että innostut opiskelemaan.

Eräs kaveri jäi peräkammarinpojaksi, ensin oli epärealistiset ammattihaaveet harrastuksen kautta, sitten uho, ettei paskaduuneja tee.

Rakennemuutos vei sitten kaverin kotiseudulta ne paskaduunitkin, iäkkäiden vanhempien nurkissa nelikymppinen mies, viikonloppuisin kännit, viikkot pupukurssia jne.

Saa nähdä, kauanko kaveri kestää