Lue keskustelun säännöt.
Vauvan äiti - milloin rupesit kaipaamaan takaisin töihin?
18.04.2020 |
Olen 35-vuotias esikoislapsen äiti. Lapseni on 11 kk vanha. Ennen mammalomille jäämistä ajattelin, että tulen varmaan kaipaamaan takaisin töihin noin vuoden paikkeilla. Nyt kun lapsi lähenee vuoden ikää olenkin huomannut, että en todellakaan kaipaa vielä takaisin töihin - päinvastoin! Suunnitelmissa on olla hoitovapaalla ainakin siihen asti, kun lapsi täyttää 1,5v, mutta nyt tuntuu siltä etten yhtään haluaisi palata vielä silloinkaan. Mielelläni olisin ainakin kaksi vuotta kotona. Rakastan olla lapseni kanssa ja yhteinen aika vaan koko ajan paranee. Ajatuskin töihin palaamisesta ja siitä, että joudun olemaan lapsesta erossa n. 9 h per päivä (vähintään tämä, kun työmatkat lasketaan mukaan) ahdistaa tosi paljon.
Milloin rupesit itse kaipaamaan takaisin töihin? Ahdistiko ajatus siitä, että joudut olemaan niin paljon lapsesta erossa töihin palattuasi ja miten sopeuduit tähän? Missä vaiheessa alkoi helpottaa?
Kommentit (21)
Ehkä joskus 1,5-2v. Vuoden ikäinen tuntui vielä niin pieneltä hoitoon jätettäväksi. Ja eikö sulla olisi mitään mahdollisuutta tehdä lyhyempää päivää? Itse teen 60% työaikaa, tällöin olen 5-6h töissä 4 päivänä viikossa. Ainakin on olemassa oikeus tehdä 80% työaikaa ja/tai saada osittaista hoitorahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiysvapaalla ennen lapsen syntymää.
Mulla taas mennyt niin, että olin ajatellut olla vähintään 2 vuotta kotona, mutta tylsistyin kotielämään vuodessa ja kaipasin jo kipeästi aikuiskontakteja. Tykkäsin vauva-ajasta, mutta taaperon kanssa se hiekkalaatikkoelämä oli musta jo päivästä toiseen toistuvana hieman tylsää. Töihin palattua sitten olenkin kyllä haluannut viettää kaiken vapaa-ajan perheen kesken.
En milloinkaan. Menin takaisin töihin osa-aikaisena kun lapset olivat 6 ja 3 v. Koska pyydettiin tekemään sijaisuutta. Kokoaikatyöhön menin kun lapset olivat 10 ja 13 v koska oli jo taloudellisesti pakko. Minulla on akateeminen koulutus ja ihan ok työtehtävät, mutta eivät ne ohita omien lasten kanssa olemista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joskus 1,75-2v. Vuoden ikäinen tuntui vielä niin pieneltä hoitoon jätettäväksi. Ja eikö sulla olisi mitään mahdollisuutta tehdä lyhyempää päivää? Itse teen 60% työaikaa, tällöin olen 5-6h töissä 4 päivänä viikossa. Ainakin on olemassa oikeus tehdä 80% työaikaa ja/tai saada osittaista hoitorahaa.
On onneksi mahdollisuus tehdä 80%päivää.
Ja heti, kun olin kirjoittanut tämän aloituksen niin tajusin, että en kyllä aio palata töihin ennen kuin lapsi täyttää 2 v. Kyllä me jotenkin taloudellisesti selvitään, vaikka sitten vähän kituuttaen. Miksi ihmeessä palaisin töihin vain siksi, että koen jotakin painetta palata sinne? Paljon tärkeämpää on nauttia nyt tästä ohikiitävästä ja niin hienosta ajasta, kun lapsi on pikkuinen. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kaivannut oikeasti töihin. Lapset on nyt 8,5 v, 5,5v. ja 2 v. Olen kyllä ollut lasten väleissä määräaikaisissa töissä, lähinnä siksi ettei ansioluettelo näyttäisi niin tyhjältä. Ekassa välissä töissä käynti oli myös rahallisesti kannattaavaa, toisessa ei oikein ollut kun päivähoitomaksut oli miehen palkan takia niin korkeat. En yhtään inspirois nytkään, että joskus täytyy ruveta järjestään nuorimpia hoitoon ja itseä töihin. Eihän mulla mitään työpaikkaa valmiiksi olekaan.
Kannattaa olla niin pitkään kuin itse haluat, jos taloutenne sen sallii. On nimittäin niitä asioita, missä kyllä katuu, jos tekee vasten omia toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla mammakaverit valittaa harva se päivä kuinka on ikävää töihin ja pää leviää vauvan kanssa kotona. Kaikki tunteet ovat mielestäni sallittuja ja tosi ymmärrettäviä. Ei se tee kenestäkään huonompaa tai parempaa äitiä. Itsellä vaan erilainen tilanne, koska nautin kans kotona olosta ihan hirveästi, siis vauva-arki on ollut 1000 kertaa parempaa kuin etukäteen kuvittelin. Minäkin olen ollut todella työorientoitinut ihminen ja kuvittelin palaavani oitis töihin. Mutta nyt hartaana toiveena olisi, että saisimme vielä toisen lapsen ja ei tarvisi palata ollenkaan töihin tässä välissä. Jos toista ei tule niin aion silti olla kotona vähintään 2,5 v.
En milloinkaan. Oli ihana olla kotona lapsen kanssa. Olin yhteensä 6 vuotta kotona, molemmista lapsista 3 vuotta. Nyt hoidan vieraiden lapsia päiväkodeissa, kyllä se omien lasten hoito paljon mielekkäämpää on. Nyt on pakko olla töissä kun hoitovapaa on loppunut, teen kyllä lyhyempään viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne työt odottaa, oma lapsi on pieni vain kerran ja vähän aikaa, joten nauti ajasta kotona vauvasi kanssa. Oma lapseni on 1 v 4 kk enkä kaipaa pätkääkään töihin, nautin joka hetkestä lapseni kanssa. Myös haaveita toisesta vauvasta on, jospa esikoista ei tarvitsisi laittaa ollenkaan päiväkotiin tässä välissä. Rahallisesti on ollut tiukkaa, mutta kuitenkin pärjätään.
En muista milloin kaipasin, opiskelin samalla. Vuoden päästä menin töihin ja laps päiväkotiin, mies oli kuukauden lapsen kaa. Jos olisin ollut yksin lapsen kaa koko tuon ajan, olisin varmaan aikaisemmin jo halunnut töihin, nyt en onneksi joutunut olemaan, mut seuraavasta joudun. Mä en totta tosiaan ole parhaimmillani kotona, vaan silloin ku jahtaan tavoitteitani. Osa-aikaisesti toki mahdollista ja sillai, et olisi hoitaja osaksi päivää. Taloudellisesti tuo ei vaan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aikuinen kaipaa mielekästä tekemistä. Kun lapsi on kahden, on ehdoton katto lähteä työelämään. Muuten tulee sellaisia ällöttäviä kotiäitejä.
Vasta sitten kun sain nukkua jollainlailla eli kun lapsi oli lähemmäs 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva 10kk, olen käynyt kuukauden verran töissä parina päivänä viikossa kun miehellä on vapaata. Ihanaa vaihtelua kotiarkeen, varsinkin nyt kun koronan vuoksi ei vauvan kanssa käydä muualla kuin vaunulenkeillä. Ei kerhoja, ostoskeskuksia, kyläilyjä, junamatkoja isompaan kaupunkiin. Mieheni hoitaa vauvaa hyvin, rintamaidon pumppaaminenkin on onnistunut ja tuttipullo kelpaa. Isän ja vauvan suhde on selvästi syventynyt tämän myötä, nyt vauva ei aina kaipaa juuri minua lohduttajaksi.
Työsuhteeni katkesi äitiysloman myötä, ja kyllä tässä on myös huoli tulevasta. Vaikka hoitoalalla työtä riittää, olisi helpompaa olla kotona vaikka kolme vuotta, kun tietäisi että on tuttu työ, johon palata. Siispä luon nyt tässä kontakteja työnantajiin, jotta syksyllä löytyisi mieluisa työpaikka. Vauva menee hoitoon kun on 1v2kk.
Aloin kaipaamaan töihin kun toinen lapsi oli vajaa 1,5v. Töihin menen syksyllä ja silloin kotona oloa on ehtinytkulua 5v. Kuopus on silloin reilu 2v ja isompi 5
Kun lapset olleet 3v ja kiinnostuneet itse hoitoon menemisestä. Silloin on tuntunut hyvältä heidät sinne jättää. Koskaan ei ole tarvinut kokea sitä itkua ja parkua mitä pienemmillä on kun jäävät päiväkotiin. Tai arvailla onko päivä oikeasti mennyt hyvin kun lapsi osannut itse kertoa.
Olen nyt alannut kaivata vähän töihin, lapsi 1,5v. Aiemmin en olisi ollut valmis vielä palaamaan. Elokuussa palaamassa töihin, kun lapsi 1v 10kk. Tuntuu, että meillä sopiva ikä aloittaa perhepäivähoitajalla 😊
jää ihmeessä kotiin, jos siltä tuntuu ja miehellekkin sopii.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa tähän mitään, kun ei ole lapsia, mutta halusin vaan kommentoida, että tuli jotenkin hyvä mieli tästä Ap:n viestistä. Olet varmasti ihana äiti lapsellesi. :)
Palasin lukemaan viestiketjua ja huomasin tämän viestin vasta nyt. Kiitos, olipa tosi kivasti kirjoitettu! :) - Ap
En osaa sanoa tähän mitään, kun ei ole lapsia, mutta halusin vaan kommentoida, että tuli jotenkin hyvä mieli tästä Ap:n viestistä. Olet varmasti ihana äiti lapsellesi. :)