Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka
17.04.2020 |
Hommaa miehen siinä parikymppisenä, sitten menee naimisiin, ja perustaa perheen ja elää mukavaa perhe-elämää?
Kommentit (23)
No ne sattu tapaamaan sen oikean aikasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytäneet samanlaiset perhearvoja kunnioittavat miehet. Kypsiä ikäisekseen, päinvastoin kuin moni muu nykyään.
Ne on ne samat jotka kolmikymppisenä eroavat...
Mikä mukavassa elämässä on vikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miksi et? Tuohan on ihanne tilanne parisuhteessa, jos löytää sen oikean jo aikaisin ja vielä on onnellinen. Ei ne myöhemmällä iällä solmitut parisuhteet välttämättä kestä elämän loppuun saakka.
Ap, ei perhe-elämä ole automaattisesti mukavaa, ei todellakaan. Ja nämä nuorena avioituneet ja perheellistyneet ovat yleensä jo toisella kierroksella kolmikymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin se kannattaa tehäkki jos haluaa muksuja. Keski-ikäsenä sitten omaa aikaa ja muksutkin jo aikuisia joiden kanssa kiva harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Noin se kannattaa tehäkki jos haluaa muksuja. Keski-ikäsenä sitten omaa aikaa ja muksutkin jo aikuisia joiden kanssa kiva harrastaa.
Mä en tehnyt noin, ja olen kuitenkin lapsia saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein juuri näin. Aloin seurustelemaan 20 v. Menin naimisiin tämän ensimmäisen poikakaverin kanssa. Yhdessä olemme vieläkin. Nuorna on vitsa väännettävä.
En ole koskaan ymmärtänyt miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärtänyt minäkään tuossa iässä, mutta vanhempana on ymmärrys kasvanut tuollekin valinnalle. Suurin osa noista kyllä eroaa kolmikymppisenä, mutta iän myötä olen kasvanut myös siihen ajatukseen, että avioerokin on ok. Eli ei se ole mikään valinta, jonka seuraukset olisivat ikuiset. Jos parisuhde ei toimi, on aikaa siirtyä vielä seuraavaankin.
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne samat jotka kolmikymppisenä eroavat...
Just. Me tapasimme miehen kanssa 20-vuotiaina, mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Nyt molemmat 31, eikä ero ole suunnitelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse löysin mieheni 22v ja ensimmäinen lapsi syntyi 25v. Olin sitä ennen mennyt, bilettänyt, ryypännyt ja rellestänyt jo 7v . Yhdessä ollaan edelleen jo 20v.
Turvallisuus ja perhe ovat ainoat jotka jotain merkitsevät. Sen huomaavat liian myöhään nekin, jotka käyttivät ajan vain tuhoavaan seikkailuun.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt minäkään tuossa iässä, mutta vanhempana on ymmärrys kasvanut tuollekin valinnalle. Suurin osa noista kyllä eroaa kolmikymppisenä, mutta iän myötä olen kasvanut myös siihen ajatukseen, että avioerokin on ok. Eli ei se ole mikään valinta, jonka seuraukset olisivat ikuiset. Jos parisuhde ei toimi, on aikaa siirtyä vielä seuraavaankin.
Minä taas jo nuoresta pitäen halusin löytää sen, jonka kanssa voisi olla vaikka loppuelämän. Irtosuhteilut ei ole kiinnostaneet koskaan.
Onneksi parikymppisenä tapasin samat arvot omaavan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuus ja perhe ovat ainoat jotka jotain merkitsevät. Sen huomaavat liian myöhään nekin, jotka käyttivät ajan vain tuhoavaan seikkailuun.
Kaikki eivät halua perhettä ja turvallisuutta elämään saa muualtakin.
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne samat jotka kolmikymppisenä eroavat...
Tulihan tähänkin jotain negatiivista.
Mukava suomalainen ajattelutapa:))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne samat jotka kolmikymppisenä eroavat...
Tulihan tähänkin jotain negatiivista.
Mukava suomalainen ajattelutapa:))
Tähän liittyen: omassa tuttavapiirissä on ollut pari vuotta eroaalto meneillään. Kuultiin juuri että kuudes pari jo tekee eroa. En nyt sano ettei nuoruuden rakkaus aina kestä mutta tulee mieleen että menevätkö ihmiset naimisiin ja hankkivat lapsia tiettyinä aikoina vähän siksikin kun kaikki ympärillä tekevät samaa mikä sitten ei kuitenkaan aina ole paras ratkaisu.
Mutta! Ei sinun tarvitsekaan :)