mun mielipiteeni tänä kiireisenä aikana on että lapsia stressataan kaikenmaailman harrastuksilla

Samoja asioita olen pähkäillyt. Täällä maalla nyt on lepposampaan tuonkin suhteen, täältä tuntuu puuttuvan ne lapsensa kautta elävät ja " hienoja" harrastuksia haalivat reimatec-mammat.



Toista se on kaupungissa. Serkkuni lapset ovat juosseet vauva-uinnissa, baby bailatinossa, jumpassa jne aivan pienestä asti. Jos ei olla harrastuksessa sinä päivänä, kahvitellaan Sellossa tai Isossa Omenassa, käydään Ikeassa kerran viikossa jne. Lapset 1 ja 2.5v.. Harrastuksia välillä kolmekin viikossa..



En ymmärrä, onnneksi ei tarvitsekaan.

Me käydään kerran viikossa vauvauinnissa. Ei se että harrastaa vaan se kuinka paljon.

mä oon ainakin " ressaantunut" lasten harrastuksista tai kuskaamisesta. Kaikki on nykyään niin kaukana. Kyllä joka lapsen pitää saada harrastaa jotain. Tekee hyvää kaverisuhteillekin. Harrastus jossa on kivaa ja jota osaa on hyvää itsetunnolle.

Itselläni pari arkaa lasta joille tekisin karhunpalveluksen jos en päästäisi samoihin harrastuksiin missä koulukaverit kulkevat. Eristäisin vielä lisää

Vauvojen harrastukset erijuttu

mikä on huippujuttu, koska tapaavat siellä paikallisia kavereitaan, joita eivät muuten näkisi.



Sen lisäksi esikoinen käy tanssitunneilla, koska on todella lahjakas siinä.



Esikoisen eskarissa osa lapsista on 10 - 11 tuntia päivähoidossa ja sen lisäksi voi olla treenejä neljänäkin iltana viikossa. Minusta se on aika hurja tahti!

Mitä mun pitäisi tehdä tuon pojan kanssa, kun se vinkuun 6 päivää viikossa sille tanssitunnilleen ja sitten on ihan onnessaan, kun pääsee sinne?

niin ilman muuta harrastamaan. Meillä tokaluokalle asti riittänyt harrastukseksi iltapäiväkerho ja pienemmällä päiväkoti, vapaa-aika rauhoitettu perheen kanssa olemiselle ja touhuamiselle ja satunnaisille kaveritapaamisille. Toivon kuitenkin, että ala-asteikäisenä löytyisi se jokin oma juttu, jota ihan oikeaksi harrastukseksi voisi kutsua.