kun lukutapa ei kelpaa lapselle?

kuunteleeko teidän lapset sujuvasti kun heille luetaan, vai esittävätkö vaatimuksia toisenlaisesta lukutyylistä?



Minulla on lapsi, joka kuuntelee mielellään kun hänelle luetaan, vaikka on jo kouluikäinen. Olen aina lukenut hänelle paljon ja luen edelleen, koska hänellä on lukihäiriö ja koska molemmat pidämme siitä. Mutta kun hän on esim mummolassa yökylässä, mummon lukema iltasatu ei kelpaakaan. Eikä kyse ole siitä, ettei mummo kelpaa lukijaksi, vaan mummon "lukutyyli on väärä". Mummo "lukee väärin", väittää lapsi. Ei tarpeeksi eläytyvästi tai sujuvasti tai jotain, vaan ehkä vähän tasapaksusta ja samalla lailla töksähdellen kuin lapsen oma lukihäiriöinen lukutapa on.



Ja nyt mietin että vierastaako lapsi mummon lukutavassa juuri sitä samanlaista töksähtelyä mikä omassa lukihäiriöisessä lukutavassa on ja jos, niin miten paljon hän mahtaa kärsiä oman lukutapansa ongelmista (hän siis lukee häiriöstään huolimatta ihan hyvin ja ymmärtää asian lukemastaan, mutta takertelee jatkuvasti esim ääneenluvussa jne). Aiheuttaako tuo jotenkin itseinhoa tai sellaista? Vai olenko minä lukenut pojan pilalle lukemalla liikaa ja "liian hienosti"? Vai huomaako hän mummon virheet tarkemmin oman ongelmansa takia (en minä huomaa mummon lukutavassa mitään kovin poikkeuksellista - vähän sekin takertelee ja on yksitoikkoista, mutt akyllä siitä selvän saa) En itse muista, että olisin koskaan kritisoinut toisten sadunlukutapaa, vaikka tietysti jotkut lukivat mielenkiintoisemmin kuin toiset.



Tämä minusta aika outo juttu.